Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan yksin:(
25.03.2017 |
Kavereita ei ole tullut opiskeluista (opiskellut 2 eri alempaa korkeakoulutukintoa), ei työpaikoista ja muut lapsuuden tai nuoruuden aikaiset kaverit eivät ole pitäneet yhteyttä enää vuosiin. Tutustun kyllä hetkellisesti muttei vietetä aikaa vapaa-ajalla ja koulun tai työpätkän loputtua olen aina taas täysin yksin. Paljon takana sairaslomia(fyysinen sairaus) ja työttömyyttä, ikää pitkälti yli 20v. En ole seurustellut ikinä:( Viikonloppuina ja kevään/kesän tullessa yksinäisyys vain korostuu ainakin minulla:( Vaikeaa löytää enää mitään ilonaiheita elämästä nytkin olen työtön.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Kavereita ei ole tullut opiskeluista (opiskellut 2 eri alempaa korkeakoulutukintoa), ei työpaikoista ja muut lapsuuden tai nuoruuden aikaiset kaverit eivät ole pitäneet yhteyttä enää vuosiin. Tutustun kyllä hetkellisesti muttei vietetä aikaa vapaa-ajalla ja koulun tai työpätkän loputtua olen aina taas täysin yksin. Paljon takana sairaslomia(fyysinen sairaus) ja työttömyyttä, ikää pitkälti yli 20v. En ole seurustellut ikinä:( Viikonloppuina ja kevään/kesän tullessa yksinäisyys vain korostuu ainakin minulla:( Vaikeaa löytää enää mitään ilonaiheita elämästä nytkin olen työtön.
Noh et tosiaan vaikuta yhtään mielenkiintoiselta vaan taas yhdeltä itseensä käpertyneeltä asosiaaliselta työtönmölliltä. Tee itsestäsi kiinnostava ja ihmiset kiinnostuvat sinusta.
Birgit, 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ikävää. Olen vähän samanlaisessa tilanteessa, mutta minulla on mies, joka pitää jollakin tavalla sosiaalista elämääni yllä. Nyt olen lisäksi saanut muutaman tuttavan, joiden kanssa käyn kahvilla tai tekemässä joskus jotakin.
Voisitko itse ottaa yhteyttä lapsuudenkavereihin? Entä voisitko aloittaa jonkin kurssin esim. kansalaisopistolla, jossa yrittäisit tutustua uusiin ihmisiin? Ei heistä välttämättä tarvitse tulla hyviä ystäviä tai edes kavereita, mutta jo ihmisten ympärillä oleminen voi helpottaa yksinäisyyttä. Jos olet tällä hetkellä töissä, yritä aktiivisemmin järjestää sieltä kavereita. Olen huomannut, että aika moni ei ole valmis tekemään töitä uusien kaverisuhteiden eteen, vaan itse joutuu olemaan se, joka ensimmäisenä viestittelee ja ehdottelee tapaamisia. Rohkeasti siis tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka siis tiedän kyllä itse, miten vaikeaa se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereita ei ole tullut opiskeluista (opiskellut 2 eri alempaa korkeakoulutukintoa), ei työpaikoista ja muut lapsuuden tai nuoruuden aikaiset kaverit eivät ole pitäneet yhteyttä enää vuosiin. Tutustun kyllä hetkellisesti muttei vietetä aikaa vapaa-ajalla ja koulun tai työpätkän loputtua olen aina taas täysin yksin. Paljon takana sairaslomia(fyysinen sairaus) ja työttömyyttä, ikää pitkälti yli 20v. En ole seurustellut ikinä:( Viikonloppuina ja kevään/kesän tullessa yksinäisyys vain korostuu ainakin minulla:( Vaikeaa löytää enää mitään ilonaiheita elämästä nytkin olen työtön.
Noh et tosiaan vaikuta yhtään mielenkiintoiselta vaan taas yhdeltä itseensä käpertyneeltä asosiaaliselta työtönmölliltä. Tee itsestäsi kiinnostava ja ihmiset kiinnostuvat sinusta.
Birgit, 27
Mitähän tälläisten vastailijoiden päässä liikkuu? Miksi olla ilkeä ihmiselle, jolla muutenkin paha olo?
Ap:lle jaksamista!
Kokeile jotain vapaaehtoistyötä, vaikka jotain pientä ja lyhytkestoista. Jos olet seurakunnan jäsen, siellä tarvitaan aina kahvinkeittäjiä.
Jos ei ole ystäviä, niin yritä hankkia tuttavia, sekin on tyhjää parempi.
Voimia <3
Mitä jos laittaisit vaikka jollekin ystäväpalstalle ilmoituksen. Kyllä meitä ystävättömiä on muitakin. Et ole siis yksin, jos helpottaa. :-) Itsellä on aikuisiällä ollut muutama erittäin läheinen ystävä mutta toinen näistä muutti pois ja toiseen katkaisin välit. Koen kuitenkin että yksin on parempi, kuin huonon ystävän seurassa. Toivon myös että löytäisin vielä ystäviä. Riittäisi ihan yksikin ystävä, jonka kanssa ystävyys olisi aitoa ja vastavuoroista. Välillä tuntuu että ihmiset, jotka eivät omalla käytöksellään oikeasti ansaitsisi ystäviä ovat ystävien ympäröimänä. Mutta esim. itse olen aina ollut reilu ja luotettava ystäviäni kohtaan olen nyt melkeinpä yksin. Mutta toivon mukaan löydämme vielä ystäviä. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni sietää vaikka minkälaisia tyyppejä, ollaan narsistien yms pomputeltavana, ettei vaan tarvisi olla yksin.Eli ei sulla niin huonosti mene.
Olisiko fyysiseen vaivaan liittyvää vertaistukea, työttömien yhdistystä, mielenterveysyhdistystä lähellä? Hätätilassa voit mennä vaikka seurakuntaan, ev.lut. vaikkei puhuisi uskonnosta siellä on kuitenkin kivoja tyyppejä. Tai joku harrastus tai kaupunginosayhdistys.
Älä väheksy mitään kohtaamisia. Ei elämä petä, mutta omiin odotuksiin voi pettyä.
Helpottaahan sekin kun voi netitse vaihtaa ajatuksia muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko nainen vai mies? Mistä päin? Mitä harrastat? Mikä kiinnostaa? Voisin olla sun ystävä. T. Mies
Kaikki sanoo tee sitä tee tätä, mutta kukaan ei tarjoa ystävyyttä? Mä voisin olla sun ystävä ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen yksinäinen. Ikää 40+. En katso ystävyyttä tai kaveruutta iän mukaan. En katsoisi myöskään sukupuolen mukaan, mutta kavereiksi/ystäviksi luulemani miehet ovat aina sitten kuitenkin halunneet jotain muuta. Tämän paljastumiseen on voinut mennä vuosikymmen.
On minulla pari ystävää. Suurimman osan kanssa ovat välit menneet poikki tavalla tai toisella. Nykyään on paljon sellaista "elämäntilanneystävyyttä" joka ei ole muuta kuin tuttavuutta sen aikaa kun on jokin yhteinen olosuhde (esim. lapset ovat luokkakavereina). Tällaiset suhteet ovat olleet pettymyksiä, koska itse olen usein luullut niitä ihan oikeiksi kaverustumisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereita ei ole tullut opiskeluista (opiskellut 2 eri alempaa korkeakoulutukintoa), ei työpaikoista ja muut lapsuuden tai nuoruuden aikaiset kaverit eivät ole pitäneet yhteyttä enää vuosiin. Tutustun kyllä hetkellisesti muttei vietetä aikaa vapaa-ajalla ja koulun tai työpätkän loputtua olen aina taas täysin yksin. Paljon takana sairaslomia(fyysinen sairaus) ja työttömyyttä, ikää pitkälti yli 20v. En ole seurustellut ikinä:( Viikonloppuina ja kevään/kesän tullessa yksinäisyys vain korostuu ainakin minulla:( Vaikeaa löytää enää mitään ilonaiheita elämästä nytkin olen työtön.
Noh et tosiaan vaikuta yhtään mielenkiintoiselta vaan taas yhdeltä itseensä käpertyneeltä asosiaaliselta työtönmölliltä. Tee itsestäsi kiinnostava ja ihmiset kiinnostuvat sinusta.
Birgit, 27
Birgit 27 sinä se vaikutat niin ihanalta ja empaattiselta täti-ihmiseltä.
Hanki kissa tai koira, eläin on ihana ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen, joka valittaa yksinäisyyttä eikä edes ole suhteessa :O Kuinka tällainen on mahdollista? Oletan ylipainon olevan syynä. Ehdottaisin, että palstan läskikasat järjestäisivät jonkin yksinäisten tapaamisen, jota tulisin sivusta seuraamaan popcornin kanssa. Sosiaalivammaisten touhujen seurailu on hauskaa. Väkinäistä juttelua ketään kiinnostamattomista asioista :D
...Yksinäisyys on silti surullista ja auttaisin jos osaisin. Nyt joudun tyytymään vttuiluun :(
Mitä helvettiä nuo idiootin tasolla olevat päänaukojat tulevat tähän ketjuun suoltamaan tuota paskaansa? Menisivät muualle, ei tarvitse täällä polkea jo valmiiksi maassa olevaa.
Olen nelikymppinen eikä mulla ole ollut kaveria, miehestä puhumattakaan. Ujo luonne jää ulkopuoliseksi. Kahdenkesken olen huomattavasti sosiaalisempi, mutten silti kelpaa kaveriksi kuin sen pienen hetken. Miksi, sitä en tiedä.
On sulla aina meidät! 💖