Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia lasten vuoroviikkoasumisesta?
Jätettymies
25.03.2017 |
Parisuhde on päättynyt. Olen miettinyt 6&9 vuotiaille lapsilleni vuoroviikkojärjestelyä löydettyäni asunnon samasta kaupunginosasta, kuin missä nyt asumme. Ex jää lasten kanssa nykyiseen asuntoon.
Millaisia kokemuksia teillä on lasten asumisjärjestelyistä eron jälkeen? Erityisesti viikko/viikko tai vaikka 2viikkoa/2viikkoa kiinnostaisivat
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan saatanan typerää. Mieti jos itse joutuisit muuttamaan viikon välein?
Niinpä! Aikuiset eivät ikinä suostuisi tähän. Miksi siis pakotatte lapset suostumaan?
Kyllähän aikuisetkin sitä tekevät. Kesäisin aika moni aikuinen viettää viikot kaupungissa ja ajaa ihan omasta halustaan viikonlopuksi mökille.
Oikeastaan voisi kysyä myös sitä, että miksi lapsi pakotetaan suostumaan siihen, että toinen vanhempi häviää arjesta jonnekin eron myötä ja yhteistä aikaa on vain viikonloppuisin, jos silloinkaan.
Ottamatta kantaa aiheeseen, niin tuo viikonloppuisin kesämökille ajaminen onkin kyllä aika typerää. Onneksi on jäämässä pois "muodista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaaja 1 jatkaa...
Olin aikanaan itsekin vuoroviikkolapsi ja lapset tietävät sen. Tiedän siis millaista tuo jatkuva muuttaminen on. Silti muistan omasta lapsuudestani että kun isäni muutti kauemmas ja näin häntä vain joka toinen viikonloppu, se tuntui paljon raskaammalta.
Juttele ap lasten kanssa niin voitte yhdessä miettiä asiaa. Ja isä tietysti mukaan keskusteluun. Olisi hyvä jos asuisitte niin lähekkäin että lapset voisi halutessaan poiketa toisen luona toisenkin viikolla.Korjaus. Oletkin itse se isä. Siispä äitikin mukaan juttelemaan.
Mistä se ilmenee, että isä oli kyseessä?
Katsoitko nimimerkkiä?
En. :) Asia selvä.
Kiitos heille, joilla on ollut halu jakaa kokemuspohjaista tietoa.
Mietin tosissaan tuota 2viikkoa/2viikkoa systeemiä, jossa lapsilla voisi olla etukäteen sovittuja päiviä jolloi saavat "yksilöaikaa" toisen vanhemman kanssa. Epämääräisen ja epäsäännöllisen ramppaamiseen kahden kodin välillä en näe olevan hyvä ratkaisu. Sillä muutoksia tulee muutenki paljon. En halua ettei lapsilla olisi mitään turvallisia rutiineja.
Tietysti keskustelen lasten äidin kanssa, vaikka eiköhän hän tai hänen uusi kumppaninsa halua tästäkin aloittaa sodan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli vuoroviikkolapsi ja se heijastuu vahvasti aikuisuuteen. Ei kotiudu oikein minnekään, on koko ajan lähdössä eli vaikka eilen olisi muutettu uuteen kotiin, on jo katsomassa netistä seuraavaa. Kaikki on väliaikaista, koska muutos on koko ajan menossa. Elämä on levotonta eikä koti ole lepopaikka vaan varasto (henkisessä mielessä).
Sitoutuminen parisuhteeseen tuntuu olevan erityisen vaikeaa. Jokainen riitamme päättyy samaan eli mies ilmoittaa, että hän voi lähteä, hänen ei ole pakko jäädä.
Vanhempien avioero ei unohdu koskaan lapsella. Se on syytä muistaa kun erotaan. Usein vanhempi luulee että lapsi voi hyvin ja jopa paremmin eron jälkeen mutta tutkimukset kertovat toisin. Lapsi pyrkii olemaan lojaali vanhempiaan kohtaan. Vanhempien ero näkyy myöhemmin lapsen aikuisiässä ja hänen omissa parsisuhteissaan ja valinnoissaan..käyttäytymisessä.
Kyllä minä uskon että lapsi on onnellisempi kahdessa onnellisessa kodissa, kuin yhdessä jossa on mahd. riitoja, ahdistusta, kireyttä jne. (Voit varmasti itse kuvitella millaista olisi asua ihmisten kanssa jotka eivät ole onnellisia.) Pahimmillaan mt- ongelmia, alkoholismia, henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Omat vanhempani ovat eronneet ja vaikka kyse ei ollut näistä pahemmista tilanteista, olisin toivonut että olisivat eronneet aikaisemmin. Miksi vanhempien avioeron pitäisi unohtua? Nykyään on ONNEKSI vaihtoehto erota. Ei kenenkään tarvitse vuosikausia kestää elää jonkun kanssa jos ei halua.
Lapsista täytyy tietenkin pitää huolta ja jokaisen vanhemman pitää olla vastuussa lapsistaan vaikka osoite olisi eri.
Ja ennenkun joku ehtii tähän vaahtoamaan, että pitää miettiä ennenkuin alkaa parisuhteeseen, ihmiset todella muuttuvat ja aina parisuhde ei vaan kestä muutoksen suuntaa/ laatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan saatanan typerää. Mieti jos itse joutuisit muuttamaan viikon välein?
Niinpä! Aikuiset eivät ikinä suostuisi tähän. Miksi siis pakotatte lapset suostumaan?
Kyllähän aikuisetkin sitä tekevät. Kesäisin aika moni aikuinen viettää viikot kaupungissa ja ajaa ihan omasta halustaan viikonlopuksi mökille.
Oikeastaan voisi kysyä myös sitä, että miksi lapsi pakotetaan suostumaan siihen, että toinen vanhempi häviää arjesta jonnekin eron myötä ja yhteistä aikaa on vain viikonloppuisin, jos silloinkaan.
Näinpä. Kaverini aviomies asuu töiden takia toisessa kaupungissa 200 km päässä, mutta ovat yhdessä aina kun voivat. Pitäisiköhän ihan pokerina ehdottaa, että näkisivät vain joka toinen viikonloppu, että heillä säilyisi kiintopisteenä elämässä oma koti.
Katsoitko nimimerkkiä?