Onko teistä ok että lemmikkieläimiä leikataan esim. lonkka- tai jopa sydänvian takia, kun eläimen elinaika on kuitenkin vain muutama vuosi?
Jossain oli juttu erilaisiin lemmikkien sairauksiin erikoistuneista lääkäreistä, jotka suorittavat monimutkaisia leikkauksia niille. Tuli yhtäkkiä omituinen tunne, että missä todellisuudessa me oikein elämme?
Mikä on sinun kantasi tähän otsikon kysymykseen?
Kommentit (13)
Kannatan mitä tahansa, mikä parantaa eläimen elämän laatua. Jos sen sijaan leikkauksia tehdään ja erikoisruokavalioita määrätään lemmikille, koska omistaja ei kykene tästä luopumaan, se on väärin.
On ok, se muutama vuosihan on eläimen koko elinikä!
Tietenkin tulee roppakaupalla alapeukkuja, mutta minusta useammin olisi armeliaampaa lopettaa eläin kuin pitkittää kärsimyksiä vain koska ihminen ei pysty luopumaan.
Vaikea kysymyshän tämä on, mutta vaatii rehellisyyttä, että ketä loppujen lopuksi siinä hoidetaan?
Korjataanhan telkkareita ja tietokoneitakin, vaikka niiden elinaika ei nykyään ole montaakaan vuotta.
Muutama vuosi? Hiirillä ehkä. Kissat elää jopa parikymmentä vuotta, koirat vajaasta kymmenestä vuodesta lähes kahteen kymmeneen (riippuu rodusta ja koosta, pienet rodut pääsee helposti yli 15v). Kilpparit (serkulla on maakilpikonna) voi elää ihmisiä kauemmin.
Miksi ei pitäisi hoitaa kolmivuotiaana sairastunutta, jos eliniän odote on lähes 20v?
Ny ei olla Hollannissa, jossa vanhemmat tapattavat jo syntyneitä, vammaisia lapsiaan (eutanasia sallittu näillekin).
Minusta on outoa, ei niinkään siksi että eläin eläisi vain muutaman vuoden, vaan koska eläin usein kärsii ihan turhaan.
Ei eläin ymmärrä, että kun tässä muutaman viikon kärsin sitten on vuosi hyvää aikaa, ehkä.
En ymmärrä rescue-eläimiä, kuinka söpöä kun Mustilla on vain kolme jalkaa ja vilistää iloisesti nyt, kun on hylätystä junan alle jääneestä kursittu kasaan. Kummallinen hermosto eläimellä, jos ei koskaan ole mitään tynkä yms särkyjä, niinkuin ihmisillä, jotka on kursittu kasaan, ihminen usein ymmärtää ottaa rohtoja ja ymmärtää, että ne auttavat, vaikka ovat pahan makuisia.
Mielestäni suurinta eläinrakkautta on päästää rakas eläin kärsimyksistään, eikä katsella tämän kitumista.
Eläinlääkärit ovat arkoja sanomaan ääneen tätä. Vein oman kissan lääkäriin kun silmä aina välillä rähmi, selvisi että jossain nenäontelossa oli kasvain joka oli jo luussa. Lääkäri oli jotenkin vaikean oloinen, kertoillessa mitä voisi tehdä, lopulta minun oli suoraan kysyttävä olisiko lopettaminen parasta, johon lääkäri helpottuneena, kyllä minun mielestäni.
Jos eläin on omistajalleen rakas ja omistajalla on varaa niin hoitakoon eläintä miten vaan rahat riittävät. Ei ole ulkopuolisten asia arvostella sitä.
Itse en ole suuria summia valmis upottamaan koirieni terveydenhoitoon. Sanotaan, että raja menee noin 100 euron kieppeillä. Mutta jokainen käyttäköön varansa kuten parhaaksi näkee.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole suuria summia valmis upottamaan koirieni terveydenhoitoon. Sanotaan, että raja menee noin 100 euron kieppeillä. Mutta jokainen käyttäköön varansa kuten parhaaksi näkee.
Jäi yksi nolla pois, siis raja menee 1000 euron kieppeillä.
Samalla logiikalla voisi kysyä, että kannattaako hoitaa esimerkiksi vaikeasti vammaisina syntyneitä lapsia, joiden eliniän odote on vain muutamia vuosia.
No onko outoa että ihmisiä leikataan?
Onko eläimille tarjolla psykoterapiaa, kursseja lentopelon hallintaan ja niin edelleen? Jos ei, kohta varmaan on.
Muutama vuosi? Huonosti hoidettu kotikissakin elää keskimäärin 15-vuotiaaksi. Elämä itsessään on arvokasta ja jos eläimen elämänlaatu saadaan hyväksi leikkauksen takia, niin sen pitäisi minusta olla itsestäänselvyys. Enemmän on ihmisen itsekkyyttä olla hoitamatta ottamaansa eläintä kun se maksaa jne.