Antaisitteko anteeksi vuosia sitten tapahtuneen pettämisen?

Minä luultavasti antaisin anteeksi. Toivoisi että en olisi koskaan asiasta kuullutkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa seksi on vain osa kokonaisuutta. Helpompi minun olisi (ja on ollut) antaa anteeksi joku satunnainen hairahdus kuin esim. voimakas ihastuminen jokaa ei ole vielä johtanut yhdyntään asti. Kumpi parempi syy erota: jos kymmenen vuoden suhteen aikana toinen kerran hairahtuu kännipäissään väärään sänkyyn mutta muuten on ideaali kumppani vai jos toinen jatkuvasti mitätöi, nalkuttaa ja kieltäytyy seksistä?

Tässä ilmeisesti ideaali kirjoittelee ;)

Väärin meni, olin itse se jota petettiin. Ja liitto purkautui vuosikymmeniä myöhemmin, ei tuohon pettämiseen vaan muuhun, siihen ettei oltu "ideaaleja" toisillemme. Näin vanhemmalla iällä kun katselee ihmisten liittoja, eroja ja uusien syntyjä niin on huomannut kuinka seksuaalisuus on oikeasti vain osa parisuhdetta. Pettämisessä parisuhteessa eniten kirvelee luottamuksen menetys: enkö voikaan luottaa tuohon toiseen. Ja tuon luottamuksen on voinut menettää muutenkin. Yhdessä pariskunnassa nainen käytti rahaa holtittomasti, tilasi tavaraa miehen nimissä ja omissaan ja jäi kiinni vasta kun oli joutunut ulosottoon. Toisessa mies joi, lupasi raitistua ja jäi kiinni selän takana juomisesta. Joissakin tapellaan lupauksista ja niiden pettämisistä yhteiseen perheeseen osallistumisessa, liikaa ylitöitä, liian vähän kotitöitä, liian vähän yhteistä aikaa. Jos kaikki tuo muu on kunnossa, ainoastaan yksi hairahdus kaukana takana, miettisin kyllä alkaisinko liittoa hajottamaan. Kertomalla siirtää vain sen huonon olonsa toiselle, mikään ei parane. Jos aidosti katuu ja haluaa pitää kumppanistaan kiinni paras on varmistaa ettei sorru samaan uudestaan, patologiset pettäjät kyllä jäävät kiinni ja heille ei kannata anteeksi antaakaan..

Mikäli olisin nämä vuodet ollut onnellinen hänen kanssaan, niin tottakai antaisin. Eivät ne onnelliset vuodet siitä mihinkään katoaisi eikä elämästä tulisi onnellisempaa ilman häntä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma tässä on se että on tapahtunut vuosia sitten mutta puoliso ei ole kertonut asiaa. Eli on pitänyt sinua täysin pilkkanaan. Pettämisessä minulle on ennenkaikkea kyse epäkunnioitukseta. Kukaan ei isät vahingossa, harva mies ei hirveässä kännissä edes pysty seksiin eli heidän kohdallaan tuo selitys ontuu ja pahasti.

Jos puoliso suoraselkäisesti kertoisi heti asiasta, olisi pahoillaan ja asia puhuttaisiin läpi niin voisin harkita jatkoa, tuskin siltikään voisin asiaa unohtaa mikä taas johtaisi moniin muihin ongelmiin.

Millä tavalla se olisi pilkkana pitämistä?? :-o

Minä en missään tapauksessa haluaisi tietää, jos mies yhden merkityksettömän kerran pettäisi työkomennuksella, reissulla tms. Jos yhteiselämämme olisi onnellista, niin ei se miksikään muuttuisi siitä, että hänellä on jossain tapauksessa harkintakyky pettänyt pahasti. Jos hän haluaisi koko ajan uusia naisia tai rakastuisi toiseen, niin se olisi eri asia, mutta yksittäinen pettäminen ei ole maailmanloppu eikä todellakaan pilkan tekemistä toisesta.

Minusta asia ei ole mustavalkoinen. Pettäminen on väärin, siitä ei ole epäilystäkään. Ihmiset kuitenkin tekevät elämässään virheitä ja tuntuu vähän kovalta sekin, että kaikki on aina kerrasta poikki ilman toista mahdollisuutta.

Aloittaja ei kerro, katuuko mies asiaa? Miehelläsi saattaa olla aivan valtavat tunnontuskat ja hän miettii kunpa saisi tehdyn tekemättömäksi. Sinuna ehkä punnitsisin sitä, onko teillä muuten kaikki hyvin, jolloin vuosien takainen virhe asettuisi jonkinlaisiin mittasuhteisiin vai onko liitossa jotain muitakin ongelmia ja siksi tämä on nyt noussut esille?

Täällä kohta huudellaan, että hyväksyn pettämisen jne, mutta sitä en tarkoita. Mietin vain sitä, että saako elämässä tehdä virheitä???

Tsemppiä ikävään tilanteeseen, mutta kuuntele sydäntäsi ja mieti kokonaisuutta.

Ihan typerää (ja jumaluskonnollista) touhua tämä pettämisen tuomitseminen. Ehkä siksi en koskaan mene naimisiin kenenkään kanssa ja kahden ollen on kummallakin ehtona petoksesta rehellisyys ja sukupuolitautikoe, ennen jatkoa. Hail vapaaseksi!

Vierailija kirjoitti:

Kännissä tapahtunut vahinko, mies oli silloin yli 6kk työkomennuksella. Voisitteko antaa anteeksi ja unohtaa tällaisen jos saisitte kuulla tästä vasta vuosia myöhemmin?

Mitä väliä sillä pettämisellä on? Jos parisuhteessa muuten menee hyvin niin millä konkreettisella tavalla tieto vuosia sitten tapahtuneesta kännipanosta muuttaa yhtään mitään? Mulle tuo ainakin olisi täysin merkityksetön asia.

Satunnainen hairahtuminen, ns. yhdenillan suhde, jos paljastuisi vasta vuosien päästä, olisi toki loukkaavaa, mutta ei maailmanloppu. Tärkeintä on miten yhteistä arkea on eletty, onko rakastettu ja kunnioitettu toista, tehty työtä perheen eteen.

Kuten joku täällä kirjoitti, seksi on vain yksi osa suhdetta. Luokkaavampaa olisi, jos puoliso ihastuisi/rakastuisi toiseen niin, että jakaisi kaikki tunteensa jonkun toisen kanssa, vaikka ei sänkyyn menisikään. Se olisi pahinta pettämistä, koska siinä on tietoisesti valittu toiminta, joka loukkaa puolisoa pahimmalla mahdollisella tavalla.

Ihastumisia voi pitkässä liitossa tulla puolin ja toisin, ratkaisevaa on miten toimitaan: mennäänkö tunteen vietäväksi vai peräännytäänkö.

Ei ole pettämistä jos on tapahtunut ulkomailla.

Antaisin tietysti anteeksi. Kysehän on vain seksistä. Rumastihan tuo on tehty, jos on sovittu, että muiden kanssa ei panna, mutta en minä muidenkaan rikottujen lupausten takia pane välejä poikki. Jos niin tekisin, jäisivät suhteet kyllä aika lyhyiksi. Patologinen pettäminen on tietysti eri juttu eikä niinkään seksin takia vaan patologisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma tässä on se että on tapahtunut vuosia sitten mutta puoliso ei ole kertonut asiaa. Eli on pitänyt sinua täysin pilkkanaan. Pettämisessä minulle on ennenkaikkea kyse epäkunnioitukseta. Kukaan ei isät vahingossa, harva mies ei hirveässä kännissä edes pysty seksiin eli heidän kohdallaan tuo selitys ontuu ja pahasti.

Jos puoliso suoraselkäisesti kertoisi heti asiasta, olisi pahoillaan ja asia puhuttaisiin läpi niin voisin harkita jatkoa, tuskin siltikään voisin asiaa unohtaa mikä taas johtaisi moniin muihin ongelmiin.

Millä tavalla se olisi pilkkana pitämistä?? :-o

Minä en missään tapauksessa haluaisi tietää, jos mies yhden merkityksettömän kerran pettäisi työkomennuksella, reissulla tms. Jos yhteiselämämme olisi onnellista, niin ei se miksikään muuttuisi siitä, että hänellä on jossain tapauksessa harkintakyky pettänyt pahasti. Jos hän haluaisi koko ajan uusia naisia tai rakastuisi toiseen, niin se olisi eri asia, mutta yksittäinen pettäminen ei ole maailmanloppu eikä todellakaan pilkan tekemistä toisesta.

Petetty on ollut erilaisessa parisuhteessa kuin pettäjä. Petetty on luullut olevansa yksiavioisessa parisuhteessa, mutta vuosia myöhemmin käykin ilmi, että hän on ollut väärässä ja parisuhteen laatu onkin ollut erilainen. Moni petetty ajattelee, että kaikki nämä vuodet pettämisen jälkeen ovat olleet valhetta, ja totta onkin että yksiavioinen suhde onkin ollut valhetta. Siksi asia on monelle kriisin paikka.

En.

Lähtökohtaisesti en antaisi mutta jos suhde olisi muuten ollu tosi hyvällä mallilla pitkään eikä suurempia ongelmia ja sovitaan äärettömän hyvin yhteen niin olisin valmis terapiaan. Ja pettäminen ei tässä olisi se ongelma vaan se ettei siitä ole kerrottu. Jos tulisi selville niin että mies itse kertoisi niin yrittäisin selvittää asian, jos on selvinnyt jotain muuta kautta niin en todennäköisesti pystyisi enää koskaan luottamaan joten todennäköisesti suhde olisi ohi.

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti en antaisi mutta jos suhde olisi muuten ollu tosi hyvällä mallilla pitkään eikä suurempia ongelmia ja sovitaan äärettömän hyvin yhteen niin olisin valmis terapiaan. Ja pettäminen ei tässä olisi se ongelma vaan se ettei siitä ole kerrottu. Jos tulisi selville niin että mies itse kertoisi niin yrittäisin selvittää asian, jos on selvinnyt jotain muuta kautta niin en todennäköisesti pystyisi enää koskaan luottamaan joten todennäköisesti suhde olisi ohi.

Mies kertoi itse. Oli halunnut säästää minua tuskalta, siksi ei alun perin kertonut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti en antaisi mutta jos suhde olisi muuten ollu tosi hyvällä mallilla pitkään eikä suurempia ongelmia ja sovitaan äärettömän hyvin yhteen niin olisin valmis terapiaan. Ja pettäminen ei tässä olisi se ongelma vaan se ettei siitä ole kerrottu. Jos tulisi selville niin että mies itse kertoisi niin yrittäisin selvittää asian, jos on selvinnyt jotain muuta kautta niin en todennäköisesti pystyisi enää koskaan luottamaan joten todennäköisesti suhde olisi ohi.

Mies kertoi itse. Oli halunnut säästää minua tuskalta, siksi ei alun perin kertonut. Ap

Ei siis enää halunnut säästää sinua tuskalta vaan halusi aiheuttaa sitä juuri nyt? Missä tilanteessa kertoi ja miksi? Siis oikeasti miksi. Kukaan ei tuollaista kerro kahvipöytäkeskusteluna rentona viikonloppuna oman kullan kanssa.

Yksi kerta ja yksi kerta.

Kyllähän niitä on useampia varmasti kun alkaa kaivelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti en antaisi mutta jos suhde olisi muuten ollu tosi hyvällä mallilla pitkään eikä suurempia ongelmia ja sovitaan äärettömän hyvin yhteen niin olisin valmis terapiaan. Ja pettäminen ei tässä olisi se ongelma vaan se ettei siitä ole kerrottu. Jos tulisi selville niin että mies itse kertoisi niin yrittäisin selvittää asian, jos on selvinnyt jotain muuta kautta niin en todennäköisesti pystyisi enää koskaan luottamaan joten todennäköisesti suhde olisi ohi.

Mies kertoi itse. Oli halunnut säästää minua tuskalta, siksi ei alun perin kertonut. Ap

Ei kuitenkaan halunnut säästää sinua pitämällä housut jalassa?

En haluaisi olla suhteessa ihmisen kanssa joka pitää pettämistä vahinkona. Ei ole siis valmis menemään itseensä tai miettimään valintansa (sic!) todellisia taustoja, jolloin ei ole mitään syytä olettaa että jäisi yhteen kertaan. Tai tietää syyt mutta ei kerro niitä, eli valehtelee edelleen.

Kolmantena vaihtoehtona, mikäli hän todella on niin holtiton ihminen, että hän voi vahingossa harrastaa seksiä, niin vielä vähemmän tällaiseen patologisesta itsekontrollin puutteesta kärsivän ihmisen kanssa voi kuvitella monogamista suhdetta.

Joka tapauksessa, kännivahinkoon vetoava on joko haluton tai kykenemätön ottamaan vastuuta omista teoistaan ja siten häneen on täysin pösilöä luottaa tulevaisuudessakaan.

Minä en jaksaisi olla ihmisen kanssa, joka juo itsensä niin känniin, että sattuu "vahinkoja".

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksaisi olla ihmisen kanssa, joka juo itsensä niin känniin, että sattuu "vahinkoja".

Miehellä oli ennen alkoholiongelma, on nykyään raitis.

Just meinasin kirjoittaa että joko tää lässähti näin nopeasti, että jatkoa kiitos.

Vai että oli alkoholiongelma. Musta tuntuu että tämä perjantainovelli ei nyt oikein lähtenyt lentoon kun yli puoli tuntia meni edes tuon keksimiseen :/