Unohdetut synttärit

Kuulostaa siltä, että miehesi ei rakasta sinua, ap. Et ole hänelle tärkein ihminen. Kaveripiiri on tärkeämpi.

Hyvä, että asian laita selvisi nyt, kun teillä on yhteisiä vuosia vasta noin vähän. Sulla on kokemusta huonosta suhteesta jo ennestään, joten älyät varmaan nyt toisella kertaa, ettet tarvitse huonoa suhdetta mihinkään ja olet onnellisempi yksin.

Vierailija kirjoitti:

unohdettu kirjoitti:

Sen olen ymmärtänyt, että hän on nimenomaan itse varannut pöydän tällaisesta nk. paremmasta ravintolasta synttärilahjaksi naiselle. 

Käydessämme kaupungissa, asumme maalla, hän kertoi juurikin tuollaisen ravintolan kohdalla, että tuonne on tavannut kumppaninsa viedä, kun ovat juhlineet jotain. 

Mutta ilmeisesti olen liian vaatimattoman näköinen tai jotain sellaista, ettei minun kohdallani tuollainen tule kyseeseen.

Hiukan kuitenkin olen jo tuota pöytävarausta miettinyt tehdä.ap

Voi olla, että sinä olet ns. sivullinen uhri. Mies on yrittänyt käyttäytyä herrasmiehen tavoin ja entiset ovat silti olleet tyytymättömiä häneen, eikä hän vaan jaksa enää yrittää.

Onhan entiselle elämällä ns hurskahtelu tympeään käytöstä.

Mutta sinuna puhuisin avoimesti toiveistasi ja muutenkin puhuisin tämän asian läpi, että muistetaanko vai ei. Tavattoman monelle aikuiselle kun syntymä-, yms päivät eivät ole niin iso juttu.

Ootteko naiset muutes huomannut miten miehiä yritetään aina ymmärtää? Hänellä huonoja kokemuksia entisestä suhteesta, nyt ei viitsi edes yrittää? Poika vetää tukasta niin että hyvä ettei veri lennä, tykkää vaan susta?

Uskon, että aikuisen käytöksessä on aina vastuu ja seuraus. Jos lupaat ravintolaillalisen ja saatkin punkkupullon vedelleen kännikalan... eikö kohtuullinen seuraus ole tyytymättömyyden osoittava nainen?

Mieheni ei oo mikään herrasmies (eipä mitään, en minäkään mikään lady oo), mutta järkevä aikuinen hän on ja tietää, että hänellä on yksi not happy mama käsissään jos tuommoisen tempun tekisi.

Vierailija kirjoitti:

7

unohdettu kirjoitti:

Hei!

Nyt tarvitsen neuvoja, miten toimia synttäreitteni suhteen.

Mies täytti taannoin viisikymmentä, ei halunnut suuria juhlia, joten en niitä laittanutkaan. Perheen kesken vain ja siihen sitten pakettia muistamiseksi. Mies halusi kuitenkin käydä ystäviensä kanssa lounaalla, mihin minua ei kutsuttu mukaan. Tykkäsin siitä hiukan matalaa, kun kuitenkin olemme pari vuotta elämäämme jaettu, mutta tähän minä en kelvannut.

Nyt täytän sunnuntaina vuosia. Mies on kehuskellut aiemmin vieneensä naisystäviään synttäreitten kunniaksi ravintolaan ja muuta tällaista, mutta nyt näyttää hiukan siltä, että vietämme viikonlopun kotosalla, eikä tunnu edes muistavan minun synttäreitäni. En toki täytä pyöreitä, mutta olen aina hänen merkkipäivänsä muistanut ja viime vuonna hän muisti minunkin.

Mitä teen? Muistutanko vai annanko mennä ohi? Marttyyriksi en ole aikonut heittäytyä, mutta jotenkin tuntuu, että pieni potku persauksille voisi olla paikallaan?

Heiiii!...

Syntymäpäiväjuhlat järjestetään aina itse.

Ei kenenkään kuulu odottaa kädet taskussa,

että joku toinen pitää ne. Paitsi alle 15-v lapsen.

Tilaa itse kakku ja soita kavereille ja suvulle.

Sovi kuka lähtee jatkoille, konserttiin tai illalliselle tai tanssimaan,

mies ei selvästikään halua juhlia kanssasi.

Kerro suunnitelmistasi miehelle.

Suunnittele ja järjestä kaikki niin, että miehellesikin jää hyvä mieli.

Yhtäkkinen ilmoitus: menen vähän juhlimaan kavereiden kanssa, voi loukata toista,

kuten itsekin huomasit.

Juuri näin! Miten vuonna 2017 meillä on keski-ikäisiä naisia, jotka odottavat, että muut järjestävät heille yllätysjuhlia? Kun ajoissa kertoo miehelle, miten aikoo synttärinsä juhlia, niin yleensä saa myös kysymyksen "mitä haluat lahjaksi?" ja vastaukseksi voi rehellisesti kertoa toiveensa. Jos sanoo, että "ei mitään, kivat juhlat on pääasia" niin ei pidä myöhemmin itkeä, miksi ei saanut mitään.

Huh mikä sika sulla on miesystävänä. Sinä muistat häntä merkkipäivänä ja itse et saa mitään, ja pohdit vielä onko syytä/oikeutettua loukkaantua?

Miehesi ei arvosta sinua nähtävästi millään tasolla. Älä jää tuollaiseen suhteeseen missä et kelpaa aveciksi miehen juhliin ja jäät itse ilman asiaankuuluvaa huomiota ja muistamista omana juhlapäivänäsi. Jos ei edes syntymäpäivänä voi rakkaalleen osoittaa välittämistä niin aika loppusuoralla ollaan.

Mietintämyssy päässä tässä nyt purkanut pahaaoloa ja ollut tekevinäni töitä. Ehkä on parempi, että mies etsii itselleen vertaistaan seuraa ja minä siirryn joksikin aikaa nuolemaan haavojani. 

En vain jaksa enää ymmärtää.

Kerron miehelle päivällä, etten enää palaa.

Tsemppiä. Ota hetken paussi itsellesi, ilman miehiä.