Unohdetut synttärit

Mies? Eikö parikymppiset ole vielä tyttö ja poika?

Sinulla synttärit sunnuntaina? Joista kiukuttelet kuin pikkulapsi, jolta viety kaikki lelut ja karkit jo perjantaina? Lisäksi vedät mukaan itkupotkuraivarit kun mies vietti omiaan omien kavereidensa kanssa? Eikö aikuisilla saa olla mitään omaa?

Nyt puhutaan kyllä ihan keski-ikäisestä pariskunnasta. 

Minulla on vain nk. huonoja kokemuksia näistä synttäreistä, joten en oikein osaa suhtautua niihin. Entinen mies järjesti ne aina itselleen, eli ryyppäsi tajun kankaalle ja parhaana kertana vielä öykkäröi siihen malliin, että minä ja lapset otettiin evakot keskellä yötä. Joten silloin katsoin parhaaksi unohtaa koko päivän. 

Nykyinen kumppanini on vain puhunut synttäreitten vietoistaan entisissä suhteissa ja jotenkin kai kuvittelin, että hän oikeasti haluaa niitä muistaa ja viettää. Nyt vain näyttää, että tämä taitaa olla vain "tapauskohtaista"..ap

Miksi et voi järjestää jotain itse? Varaat pöydän teille, jos mies ei ole täysmulkku hän panostaa lahjaan. Näin muistutat asiallisesti. 

unohdettu kirjoitti:

Nyt puhutaan kyllä ihan keski-ikäisestä pariskunnasta. 

Minulla on vain nk. huonoja kokemuksia näistä synttäreistä, joten en oikein osaa suhtautua niihin. Entinen mies järjesti ne aina itselleen, eli ryyppäsi tajun kankaalle ja parhaana kertana vielä öykkäröi siihen malliin, että minä ja lapset otettiin evakot keskellä yötä. Joten silloin katsoin parhaaksi unohtaa koko päivän. 

Nykyinen kumppanini on vain puhunut synttäreitten vietoistaan entisissä suhteissa ja jotenkin kai kuvittelin, että hän oikeasti haluaa niitä muistaa ja viettää. Nyt vain näyttää, että tämä taitaa olla vain "tapauskohtaista"..ap

Sinulla ei ole vielä ollut niitä syntymäpäiviä. Palataan asiaan maanantaina.

unohdettu kirjoitti:

Nyt puhutaan kyllä ihan keski-ikäisestä pariskunnasta. 

Minulla on vain nk. huonoja kokemuksia näistä synttäreistä, joten en oikein osaa suhtautua niihin. Entinen mies järjesti ne aina itselleen, eli ryyppäsi tajun kankaalle ja parhaana kertana vielä öykkäröi siihen malliin, että minä ja lapset otettiin evakot keskellä yötä. Joten silloin katsoin parhaaksi unohtaa koko päivän. 

Nykyinen kumppanini on vain puhunut synttäreitten vietoistaan entisissä suhteissa ja jotenkin kai kuvittelin, että hän oikeasti haluaa niitä muistaa ja viettää. Nyt vain näyttää, että tämä taitaa olla vain "tapauskohtaista"..ap

Tiedätkö sitten mitä eroa on lapsella ja ihan keski-ikäisellä?

Tuo voisi olla kyllä ihan asiallinen toimintatapa. 

Lahjaa en takuuvarmasti saa, koska hän ei vain osaa ostaa. Tuota en itse ymmärrä,koska käytän korvakoruja ja ne ovat aika näkyvästi esille, joten ei liene liian vaikeaa kävellä kultasepänliikkeeseen ja antaa myyjän suositella. Mutta joillekin sekin on vain liian vaikeaa.

Mietin tuota pöytävarausta. Kiitos ideasta.

unohdettu kirjoitti:

Tuo voisi olla kyllä ihan asiallinen toimintatapa. 

Lahjaa en takuuvarmasti saa, koska hän ei vain osaa ostaa. Tuota en itse ymmärrä,koska käytän korvakoruja ja ne ovat aika näkyvästi esille, joten ei liene liian vaikeaa kävellä kultasepänliikkeeseen ja antaa myyjän suositella. Mutta joillekin sekin on vain liian vaikeaa.

Mietin tuota pöytävarausta. Kiitos ideasta.

Ja joillekin on vain liian vaikeaa hyväksyä saamaansa lahjaa.

Lähde pitämään kivaa tyttökavereiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

unohdettu kirjoitti:

Nyt puhutaan kyllä ihan keski-ikäisestä pariskunnasta. 

Minulla on vain nk. huonoja kokemuksia näistä synttäreistä, joten en oikein osaa suhtautua niihin. Entinen mies järjesti ne aina itselleen, eli ryyppäsi tajun kankaalle ja parhaana kertana vielä öykkäröi siihen malliin, että minä ja lapset otettiin evakot keskellä yötä. Joten silloin katsoin parhaaksi unohtaa koko päivän. 

Nykyinen kumppanini on vain puhunut synttäreitten vietoistaan entisissä suhteissa ja jotenkin kai kuvittelin, että hän oikeasti haluaa niitä muistaa ja viettää. Nyt vain näyttää, että tämä taitaa olla vain "tapauskohtaista"..ap

Tiedätkö sitten mitä eroa on lapsella ja ihan keski-ikäisellä?

Tiedän toki, mutta miesten käytöksen suhteen olen tuon teini-ikäisen tasolla.  Minulla ei vain ole kokemusta siitä, miten miehet yleensä toimivat näissä muistamisessa.  

Olen monelle miehelle ostanut ammattini takia näitä muistamisia, mitä vaimoilleen vievät sitten syntymäpäivinä. Jopa on menty niin pitkälle, että olen heitä siinä muistuttanut. 

Omani olen yleensä aina unohtanut, mutta nyt vain tämän miehen puheet entisten naisystävien kanssa vietetyistä syntymäpäivistä panee miettimään, miten minun oikeasti pitäisi käyttäytyä. Ja oikeasti kaipaan tähän nyt toista näkökantaa ja sitä toivoin teiltä. Oikeasti pieni ravistelu ei ole minulle pahitteeksi.

Vierailija kirjoitti:

unohdettu kirjoitti:

Tuo voisi olla kyllä ihan asiallinen toimintatapa. 

Lahjaa en takuuvarmasti saa, koska hän ei vain osaa ostaa. Tuota en itse ymmärrä,koska käytän korvakoruja ja ne ovat aika näkyvästi esille, joten ei liene liian vaikeaa kävellä kultasepänliikkeeseen ja antaa myyjän suositella. Mutta joillekin sekin on vain liian vaikeaa.

Mietin tuota pöytävarausta. Kiitos ideasta.

Ja joillekin on vain liian vaikeaa hyväksyä saamaansa lahjaa.

Sain viime vuonna pääsiäismunan, suklaata, ja narsissikimpun. Ihan herttainen lahja, tykkäsin.

Mielestäni maanantaina siunailu menee kyllä marttyyrimäiseen käytökseen..

Mä muistuttaisin, jottei tule pahamieli.

Mulla oli just synttärit ja noin viikkoa aikaisemmin kysyin, että onkohan meillä suunnitelmia lauantaiksi. Johon mies sitten sanoi, että hän käy hallissa, tekee ruuan ja tyttö tekee jälkkärin.

Oli kivat synttärit perheen kesken. Eikä lahjoja tullut, hyvä niin.

Jos mitään ei olisi ollut, niin olisin kiivennyt mökömököpuuhun. Mä tykkään, että mua muistetaan synttäreinä. Saan joskus mäkin hemmottelua ja huomiota.

Toivottavasti apkin saa.

Jos et halua marttyyriksi, niin ehdottaisin että unohdat kaikki spekulaatiot siitä, muistaako mies vai eikö muista ja tuleeko lahjoja jne. Sano miehellä suoraan: "Minusta olisi mukava mennä sunnuntaina ravintolaan syömään synttäreitteni kunniaksi. Sopisiko sinulle, että viesit minut syömään? Se olisi mukava syntymäpäivälahja minulle."

Ylipäätään elämässä pääsee helpommalla, kun ihan sanoo suoraan, mitä tavoitteita tai haluja itsellä on. Kumppani harvoin lukee ajatuksia ainakaan täydellisesti. Ihan turhaa draamaa saa aikaan sillä, että miettii ja tulkitsee, mutta ei itse avaa suutaan...

7

unohdettu kirjoitti:

Hei!

Nyt tarvitsen neuvoja, miten toimia synttäreitteni suhteen.

Mies täytti taannoin viisikymmentä, ei halunnut suuria juhlia, joten en niitä laittanutkaan. Perheen kesken vain ja siihen sitten pakettia muistamiseksi. Mies halusi kuitenkin käydä ystäviensä kanssa lounaalla, mihin minua ei kutsuttu mukaan. Tykkäsin siitä hiukan matalaa, kun kuitenkin olemme pari vuotta elämäämme jaettu, mutta tähän minä en kelvannut.

Nyt täytän sunnuntaina vuosia. Mies on kehuskellut aiemmin vieneensä naisystäviään synttäreitten kunniaksi ravintolaan ja muuta tällaista, mutta nyt näyttää hiukan siltä, että vietämme viikonlopun kotosalla, eikä tunnu edes muistavan minun synttäreitäni. En toki täytä pyöreitä, mutta olen aina hänen merkkipäivänsä muistanut ja viime vuonna hän muisti minunkin.

Mitä teen? Muistutanko vai annanko mennä ohi? Marttyyriksi en ole aikonut heittäytyä, mutta jotenkin tuntuu, että pieni potku persauksille voisi olla paikallaan?

Heiiii!...

Syntymäpäiväjuhlat järjestetään aina itse.

Ei kenenkään kuulu odottaa kädet taskussa,

että joku toinen pitää ne. Paitsi alle 15-v lapsen.

Tilaa itse kakku ja soita kavereille ja suvulle.

Sovi kuka lähtee jatkoille, konserttiin tai illalliselle tai tanssimaan,

mies ei selvästikään halua juhlia kanssasi.

Kerro suunnitelmistasi miehelle.

Suunnittele ja järjestä kaikki niin, että miehellesikin jää hyvä mieli.

Yhtäkkinen ilmoitus: menen vähän juhlimaan kavereiden kanssa, voi loukata toista,

kuten itsekin huomasit.

Kysy mieheltä, käskikö hänen edelliset naisensa viedä heidät ravintolaan vai toimiko mies itsenäisesti varaten pöydän ravintolasta. Ällöä muuten kehuskella entisten suhteiden synttäreiden vietolla. Kysy sekin vielä, että haluaisiko hän mennä viettämään sinun synttäreitäsi jonkun exänsä kanssa ravintolaan vai kiinnostaisiko häntä enemmän nykyinen elämä ja teidän juhlat.

Sen olen ymmärtänyt, että hän on nimenomaan itse varannut pöydän tällaisesta nk. paremmasta ravintolasta synttärilahjaksi naiselle. 

Käydessämme kaupungissa, asumme maalla, hän kertoi juurikin tuollaisen ravintolan kohdalla, että tuonne on tavannut kumppaninsa viedä, kun ovat juhlineet jotain. 

Mutta ilmeisesti olen liian vaatimattoman näköinen tai jotain sellaista, ettei minun kohdallani tuollainen tule kyseeseen.

Hiukan kuitenkin olen jo tuota pöytävarausta miettinyt tehdä.ap

unohdettu kirjoitti:

Sen olen ymmärtänyt, että hän on nimenomaan itse varannut pöydän tällaisesta nk. paremmasta ravintolasta synttärilahjaksi naiselle. 

Käydessämme kaupungissa, asumme maalla, hän kertoi juurikin tuollaisen ravintolan kohdalla, että tuonne on tavannut kumppaninsa viedä, kun ovat juhlineet jotain. 

Mutta ilmeisesti olen liian vaatimattoman näköinen tai jotain sellaista, ettei minun kohdallani tuollainen tule kyseeseen.

Hiukan kuitenkin olen jo tuota pöytävarausta miettinyt tehdä.ap

Voi olla, että sinä olet ns. sivullinen uhri. Mies on yrittänyt käyttäytyä herrasmiehen tavoin ja entiset ovat silti olleet tyytymättömiä häneen, eikä hän vaan jaksa enää yrittää.

Onhan entiselle elämällä ns hurskahtelu tympeään käytöstä.

Mutta sinuna puhuisin avoimesti toiveistasi ja muutenkin puhuisin tämän asian läpi, että muistetaanko vai ei. Tavattoman monelle aikuiselle kun syntymä-, yms päivät eivät ole niin iso juttu.

Nyt on sitten synttärit vietetty..oli oikein mukavaa, surin suotta. 

Perjantaina mies kävi ostoksilla ja soitti sieltä minulle, mitä tahtoisin syntymäpäivälahjaksi. Itkin melkein onnesta ja soitin välittömästi ravintolaan ja kysyin tarvitaanko varausta, ei tarvinnut ja sopii tulla.

Miehen kysymykseen, että mitä tahtoisin, vastasin samalla tavoin kuin aina ennenkin kiiltävää pienestä kaupasta, pieneen pakettiin. Toivoin kerrankin, että osaa mennä ja valita sieltä myyjän suosiollisella avustuksella minulle korvakorut.

Ilta koitti perjantaina. Mies totesi ostaneensa minulle pullon Portviiniä, laadukasta vuosikertaa. Siinä kaikki.

Lauantaina hän menikin kaverilleen yhdelle, minkä jälkeen oli jo siinä kunnossa, ettei puhettakaan, että ravintolaan olisi kannattanut lähteä, kun minä olisin kuitenkin joutunut kuskinvirkaan. Söimme kotona.

Yöllä herätti kolme kertaa, että tekisi seksiä mieli ja nukahti kesken kaiken. Aamulla ponkaisi kuudelta sängystä ja vei koiran lenkille. Palasi sänkyyn ja aloitti kuorsauksen. Se siitä syntymäpäivästä, nousi puoli yhdeksältä aamukahville ja ihmetteli, miksi ei oikein juttu luista.

Onnitteli kuin ohimennen ja totesi, että hyvää oli, se viini. Sain siitä lasillisen, oli se hyvää, mutta seurakin olisi tehnyt terää.  

Puhelimessa tarjosi kyllä lahjalle vaihtoehtona mullistavaa seksiä..ei tullut sitäkään. Lauantaina muisti kertoa, että oli tavannut "edeltäjäni" perjantain koulutuksessa. Olivat vaihtaneet kuulumisia ja kertoi hänen uudesta elämästä.

Että sellanen syntymäpäivä. 

Nyt mietin vain yhtä asiaa, laitanko suosiolla suhteen katkolle vai hyväksynkö osani jossain siellä takavasemmalla, joka muistetaan silloin, kun omat tarpeet sitä vaativat? Olen kahden vaiheilla.

Ilmeisesti meidän käsitykset toisen huomioimisesta eivät ole edes samalla planeetalla saati samassa suhteessa.

Tuolla kunnioituksella, mitä saat mieheltäsi, minä lähtisin kävelemään.

Tuota mietin itsekkin. Herrasmieshän hän toki on, mutta jotenkin tuntuu, että nuo exät ovat turhan paljon tapetilla nykyään.

Eilen päätin ottaa aikalisän ja ajoin lasten luokse. Teen jokusen etäpäivän täältä ja mietin samalla palaanko enää miehen luo.