Onko nykyäidin arjen kiireys itseaiheutettua?

On itseaihetettua. Siivouksista viis, mutta en ymmärrä, että lapset ruokitaan huonosti kiireeseen vedoten.

Äiteyttä ja uranaisen elämää on paikoin haastavaa ja joskus jopa mahdotonta sovittaa yksiin. Tämä on fakta.

Toisaalta, onko siinä mitään pahaa? Kaikkea ei voi saada, edes naisetkaan. Elämä on valintoja. Kukaan ei pakota äidiksi, eikä toisaalta uraohjukseksi (paitsi feministit)

Kyllähän äidit (ja varsinkin isät) viettävät nykyään huomattavasti enemmän aikaa lastensa kanssa kuin noina pientiloilla raatamisen aikoina, jolloin lapset olivat käytännössä heitteillä. Eli jos "itseaiheutettu kiire" tarkoittaa emotionaalista läsnäoloa lapsille, niin isot peukut multa itseaiheutetulle kiireelle.

Se mun täytyy sanoa, että helpommaksi tämä arjen pyörittely on koko ajan mennyt. Olin lapsi 1980-luvulla, ja se meidän kylän ainoa kauppa meni kiinni viideltä. En tiedä, miten työssäkäyvät äidit noin ylipäätään organisoivat elämäänsä, mutta meille tuli yksi kauppakassi aina lauantaisin, ja sillä pärjäsi viisihenkinen perhe viikon. Pottua ja mehuja oli kellarissa. Ei mennyt ainakaan kaupparumbaan aikaa, mutta nykyään tuollaista ruokavaliota pidettäisiin varmaankin luvattoman yksipuolisena.

No jaa. Nykyään vaatimustaso on hemmetisti korkeampi kuin ennen. Nykyään pitää käydä vaikka missä kerhoissa ja leikkitreffeillä ja kahviloissa, vauvauinnissa ja muskarissa. Ulkoilla pitää kaksi kertaa päivässä. Leikkikentällä hiekkalaatikon reunalla istutaan.

Ennen taas isommat lapset paimensivat pienempiä. Äiti aina kertoo, että lapsena olivat aina ulkona ja pienet sisarukset mukana. Omalla pihalla olivat paljon. Pistäpä nykyään 6v yksin omalle pihalle niin naapuri tekee jo lasua.

Äitiys on kilpajuoksu muita äitejä vastaan. Siltä ainakin nykyään tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Nykyään vaatimustaso on hemmetisti korkeampi kuin ennen. Nykyään pitää käydä vaikka missä kerhoissa ja leikkitreffeillä ja kahviloissa, vauvauinnissa ja muskarissa. Ulkoilla pitää kaksi kertaa päivässä. Leikkikentällä hiekkalaatikon reunalla istutaan.

Ennen taas isommat lapset paimensivat pienempiä. Äiti aina kertoo, että lapsena olivat aina ulkona ja pienet sisarukset mukana. Omalla pihalla olivat paljon. Pistäpä nykyään 6v yksin omalle pihalle niin naapuri tekee jo lasua.

Äitiys on kilpajuoksu muita äitejä vastaan. Siltä ainakin nykyään tuntuu.

Hih, ihana tämä "lasu" lyhennys lastensuojeluilmoitukselle. On ilmeisesti kyseiset ilmoitukset niin tuttua arkea palstan mammojen keskuudessa, että lyhennys on muovautunut kuin luonnostaan palstaslangiin?

Itseaiheutettua kyllä, 100%:sesti. Kotiäitiys täysin vapaaehtoinen valinta. Varmaan kaikki ymmärtää, ettei asiat hoidu itestään tai yhteiskunnan toimesta. Vai ymmärtääkö?

on!

Vierailija kirjoitti:

Ennen vedet haettiin kaivosta ja saunottiin ulkosaunassa. Nykyään vesi tulee hanasta, pyykkikone pesee pyykit ja silti itketään, ettei jää aikaa?

Silloi ei äiti käynyt töissä. Isäkin oli todennäköisesti omalla pellolla. Oli piikoja ja apulaisia, sukulaistytöt tulivat avuksi, mummu oli naapurissa ja osallistui arkeen.

Naapurit piti yhtä. Heiltä sai apua.

Ei tarvinnut huolehtia ulkonäöstä, ei tarvinnut treenata.

Ei ollut neuvolaa, vasua ja kehityskeskustelua. Ei palaveria ja neuvottelua. Ei ollut kouluissa Wilmoja ka Helmiä. Ei oikojaa tai lasten harrastuksia.

Ja viimeiseksi; lapsia lyötiin, ja niitä kuoli tapaturmiin, kun ei kukaan huolehtinut.

Useimmilla on. Pitää saada kaikki heti nyt ja elämä on yhtä suorittamista ja pätemistä.

Lapsetkaan ei saa olla lapsia vaan heidänkin pitää suorittaa elämää mahdollisimman tehokkaasti ja trendikkäästi jotta vanhemmat saa päteä lisää.

No siinä kohtaa minusta elämä on hiton kiireistä kun kaksi vanhempaa käy kokoaikatöissä, on kaikenmaailman päiväkodin vasua ja lasten harrastuksia. Tuntuu että elää sumussa ja päivät vaan aina suoritetaan läpi. Mutta kotiäitinä on tosi mukavaa ja leppoisaa minusta. (kaksi lasta minulla vaan)

Vierailija kirjoitti:

Äiteyttä ja uranaisen elämää on paikoin haastavaa ja joskus jopa mahdotonta sovittaa yksiin. Tämä on fakta.

Toisaalta, onko siinä mitään pahaa? Kaikkea ei voi saada, edes naisetkaan. Elämä on valintoja. Kukaan ei pakota äidiksi, eikä toisaalta uraohjukseksi (paitsi feministit)

Ura ja äitiys eivät sulje pois toisiaan, suurimmalla osalla naisjohtajista on lapsia. t hyvässä asemassa oleva kahden lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiteyttä ja uranaisen elämää on paikoin haastavaa ja joskus jopa mahdotonta sovittaa yksiin. Tämä on fakta.

Toisaalta, onko siinä mitään pahaa? Kaikkea ei voi saada, edes naisetkaan. Elämä on valintoja. Kukaan ei pakota äidiksi, eikä toisaalta uraohjukseksi (paitsi feministit)

Ura ja äitiys eivät sulje pois toisiaan, suurimmalla osalla naisjohtajista on lapsia. t hyvässä asemassa oleva kahden lapsen äiti

Jollain tasolla kyllä, jos kokee tärkeäksi viettää paljon aikaa perheen kanssa. Meillä molemmat vanhemmat tekee 80% työaikaa, ei ikinä ylitöitä ja kyllä se vähän urallista kehitystä haittaa.

Minulla ei ole kiire. Olen "nykyihmisen" täydellinen vastakohta. Lillun tyytyväisenä omassa pikku kuplassani ja lapsiperheen arkirumba pyörii hyvin.

Tosin olen vähään tyytyväinen ja en välitä muiden mielipiteistä. 

Yksi elämä!

Oon miettinyt paljonko asenteisiin vaikuttaa se, että ennen lapsia "vaan tuli" ja nykyään niitä pitää varta vasten "tehdä". Kun tekee lapsen tai kaksi, siihen on ihan luonnollista panostaa enemmän kuin ennen. Kun kaikki panostaa lapsiinsa, siitä tulee herkästi jonkinlainen kilpajuoksu äitien välillä. Niin kuin synttärit joissakin piireissä on jonkinlaista kilpavarustelua että niihin kannattaa varustautua vähintään viikko vai riittääkö sekään? Ja muutenkin panostamisesta tulee normi, mikä on siis ihan hyvä asia! Kun kaikki käyttää botoxia niin se joka ei käytä näyttää älyttömän vanhalta, vaikka ei "oikeasti" näyttäisi erityisen vanhalta. Mutta koska lapsia verrataan keskenään, niin onko se joka ei osaa hiihtää, luistella ja uida kouluun mennessään laiminlyöty? Huoli herää herkästi.

Vierailija kirjoitti:

No siinä kohtaa minusta elämä on hiton kiireistä kun kaksi vanhempaa käy kokoaikatöissä, on kaikenmaailman päiväkodin vasua ja lasten harrastuksia. Tuntuu että elää sumussa ja päivät vaan aina suoritetaan läpi. Mutta kotiäitinä on tosi mukavaa ja leppoisaa minusta. (kaksi lasta minulla vaan)

Olen neljän lapsen kotiäiti ja olen olevinani helvetin kiireinen! Ihan harrastuksiin, koulun juttuihin ja millon mihinkin lääkäriin ja neuvolaan menee tuhottomasti aikaa! Ja ihan normipäiväkin on jäätävää säätöä kaksine ulkoiluineen, ruuanlaittoineen, siivouksineen, kauppareissuineen plus juoksevat asiat. Aina jokin on rikki jne. Töihin meno pelottaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiteyttä ja uranaisen elämää on paikoin haastavaa ja joskus jopa mahdotonta sovittaa yksiin. Tämä on fakta.

Toisaalta, onko siinä mitään pahaa? Kaikkea ei voi saada, edes naisetkaan. Elämä on valintoja. Kukaan ei pakota äidiksi, eikä toisaalta uraohjukseksi (paitsi feministit)

Ura ja äitiys eivät sulje pois toisiaan, suurimmalla osalla naisjohtajista on lapsia. t hyvässä asemassa oleva kahden lapsen äiti

Jollain tasolla kyllä, jos kokee tärkeäksi viettää paljon aikaa perheen kanssa. Meillä molemmat vanhemmat tekee 80% työaikaa, ei ikinä ylitöitä ja kyllä se vähän urallista kehitystä haittaa.

Kun oli edennyt urallaan jo tarpeeksi hyvin ennen lasten hankkimista kykeni tekemään yksilöllisiä ratkaisuja, hoitamaan osaa tehtävistä kotoa käsin jne. Mutta ilman muuta vuorokaudessa on sama määrä tunteja, jos työn ja lapset priorisoi jäi lasten ollessa pieniä vähän aikaa muuhun (omat harrastukset, shoppailu, sisustus tai kodin puunaus).

Tavallaan on, kun suoritusäitiys on niin muodikasta nykyään. Toki ihmiset saavat elää haluamallaan tavalla, mutta sitä en ymmärrä, että elämästä tehdään ehdoin tahdoin kiireistä ja stressaavaa ja sitten siitä valitetaan. Vaikka taitaa se valittaminenkin vähän kuulua siihen suoritusäitiyteen. Silloin tällöin kun sitä valitusta kuulee, niin ajattelenkin sen olevan vähän kuin säästä puhumista. Suomalaista small talkkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiteyttä ja uranaisen elämää on paikoin haastavaa ja joskus jopa mahdotonta sovittaa yksiin. Tämä on fakta.

Toisaalta, onko siinä mitään pahaa? Kaikkea ei voi saada, edes naisetkaan. Elämä on valintoja. Kukaan ei pakota äidiksi, eikä toisaalta uraohjukseksi (paitsi feministit)

Ura ja äitiys eivät sulje pois toisiaan, suurimmalla osalla naisjohtajista on lapsia. t hyvässä asemassa oleva kahden lapsen äiti

Jollain tasolla kyllä, jos kokee tärkeäksi viettää paljon aikaa perheen kanssa. Meillä molemmat vanhemmat tekee 80% työaikaa, ei ikinä ylitöitä ja kyllä se vähän urallista kehitystä haittaa.

Kun oli edennyt urallaan jo tarpeeksi hyvin ennen lasten hankkimista kykeni tekemään yksilöllisiä ratkaisuja, hoitamaan osaa tehtävistä kotoa käsin jne. Mutta ilman muuta vuorokaudessa on sama määrä tunteja, jos työn ja lapset priorisoi jäi lasten ollessa pieniä vähän aikaa muuhun (omat harrastukset, shoppailu, sisustus tai kodin puunaus).

No sehän riippuu ihan työstä, onko sellainen työ että pitää olla fyysisesti työpaikalla että voi töitä tehdä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vedet haettiin kaivosta ja saunottiin ulkosaunassa. Nykyään vesi tulee hanasta, pyykkikone pesee pyykit ja silti itketään, ettei jää aikaa?

Silloi ei äiti käynyt töissä. Isäkin oli todennäköisesti omalla pellolla. Oli piikoja ja apulaisia, sukulaistytöt tulivat avuksi, mummu oli naapurissa ja osallistui arkeen.

Naapurit piti yhtä. Heiltä sai apua.

Ei tarvinnut huolehtia ulkonäöstä, ei tarvinnut treenata.

Ei ollut neuvolaa, vasua ja kehityskeskustelua. Ei palaveria ja neuvottelua. Ei ollut kouluissa Wilmoja ka Helmiä. Ei oikojaa tai lasten harrastuksia.

Ja viimeiseksi; lapsia lyötiin, ja niitä kuoli tapaturmiin, kun ei kukaan huolehtinut.

Siis oikeasti: Juu äiti ei käynyt töissä, mutta hoiti navetan, sikalan, kanalan, kasvatti itse vaikka mitä, teki peltotöitä jne.. Vai oli piikoja ja apulaisia - juu oli tosi varakkailla, kuten nykyisin varakkaat voivat myös ostaa siivousta ja lastenhoitoa (ja nykyisin varattomatkin saavat ilmaisen päikyn). Juu ei ollut Wilmoja ja Helmiä, mutta lastenvaatteet tehtiin itse jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vedet haettiin kaivosta ja saunottiin ulkosaunassa. Nykyään vesi tulee hanasta, pyykkikone pesee pyykit ja silti itketään, ettei jää aikaa?

Silloi ei äiti käynyt töissä. Isäkin oli todennäköisesti omalla pellolla. Oli piikoja ja apulaisia, sukulaistytöt tulivat avuksi, mummu oli naapurissa ja osallistui arkeen.

Naapurit piti yhtä. Heiltä sai apua.

Ei tarvinnut huolehtia ulkonäöstä, ei tarvinnut treenata.

Ei ollut neuvolaa, vasua ja kehityskeskustelua. Ei palaveria ja neuvottelua. Ei ollut kouluissa Wilmoja ka Helmiä. Ei oikojaa tai lasten harrastuksia.

Ja viimeiseksi; lapsia lyötiin, ja niitä kuoli tapaturmiin, kun ei kukaan huolehtinut.

Siis oikeasti: Juu äiti ei käynyt töissä, mutta hoiti navetan, sikalan, kanalan, kasvatti itse vaikka mitä, teki peltotöitä jne.. Vai oli piikoja ja apulaisia - juu oli tosi varakkailla, kuten nykyisin varakkaat voivat myös ostaa siivousta ja lastenhoitoa (ja nykyisin varattomatkin saavat ilmaisen päikyn). Juu ei ollut Wilmoja ja Helmiä, mutta lastenvaatteet tehtiin itse jne...

Kyllä piikoja ja apulaisia oli aika tavallisilla ihmisillä. Oli tavallista olla piikana, kunnes pääsi naimisiin, ja sitten otettiin taas itse piika leipäpalkalla.

Riippuu tietenkin mitä ajanjaksoa miettii. Jos miettii jo kaupungistumista, niin silloin tietenkin varallisuuserot alkoi kasvaa. Silloin alettiin erotella, kenellä on varaa ja kenellä ei...