Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
eksä taisi tuhota mun uskon miehiin lopullisesti
21.03.2017 |
Pitkäaikainen miesystävä ja vuosia suhdetta takana, ensimmäinen ja todella toivottu lapsi tulossa. Sitten eräänä päivänä mies ilmoittikin että ei halua juuri nyt parisuhdetta ja lapsenkin suhteen mieli on muuttunut että teeppä asialle jotain (mitä, raskautta jo reippaasti yli puolet takana tuolloin?) ja pakkasi yhteisestä kodista koko omaisuutensa yhdessä päivässä. Tosiasiassa oli kuitenkin muuttanut suorilta uunituoreen tyttöystävänsä luokse, ja parin kk päästä pamautti tämän paksuksi, että kai se perhe-elämä kelpasi, mut ei mun kanssani. Avaimenkin jouduin monen mutkan kautta hankkimaan takaisin, kun ei ollut itsellään munaa sitä palauttaa.
Jäävuoren huippuna se, että mies oli jauhanut minusta ihan älytöntä paskaa ja olen tämän takia menettänyt ison määrän ihmisiä ympäriltäni. En viitsi edes mainita mitä kaikkea, mutta yks kaveri oli kuullut miehen puhuvan meidän erosta ja se oli aivan järkyttävää mustamaalaamista josta yksikään sana ei ollut totta. :D Liekö yritti saada itsensä näyttämään siltä hyvikseltä, kuitenkin meillä todella laaja yhteinen ystäväpiiri vuosien ajalta, ja usein erotilanteissa porukka saattaa lähteä jakaantumaan jos hullusti on käynyt. Semmoista vielä kuulin, että olisin ryypännyt koko raskauden ajan ja lapseni on vakavasti tämän takia vammainen????? Kyllä ovat ihmiset ihmetelleet, kun muhun ja lapseen törmännyt, kun ei se lapsi ollutkaan mikään kolmipäinen vihannes niinkuin on huhuttu. Ja on muuten poika ihan kuin isänsä pienoiskoossa, ja aivan läpeensä terve kaveri.
Semmosta. Ja turha tulla vittuilemaan mistään jännämiehistä, eipä tuosta kuoriutunut melkein kymmenen vuoden aikana mitään jännyyksiä vasta kuin sinä viimeisenä päivänä (ainakin näennäisesti). Tästä tapahtumastakin on muutama vuosi, mutta en ole sen jälkeen kyennyt edes ajattelemaan sitä että joskus voisin haluta parisuhteen. Ahdistun jatkuvasti edelleen, kun liikun kaupungilla koska aina on mahdollisuus törmätä tähän henkilöön. Tiedän kyllä, että asuu samoilla seuduilla kun minä, mutta en ole edelleenkään onneksi sattunut samaan paikkaan tämän kanssa. En tiedä mitä tekisin jos niin kävisi. Tuntuu että en edelleenkään ole käsitellyt eroa kunnolla, kun kaikki tapahtui niin äkkiä ja yritin vain keskittyä omaan ja vauvan hyvinvointiin noina aikoina.
Myönnän että olen oikeasti aivan helvetin katkera, kun pitkän yhteisen elämän jälkeen perhettäkin alettiin viimein perustaa ja sitten kaikki unelmat vain yhtäkkiä murskattiin. Mun paras ystävä lähti ihan varoittamatta ja se oli oikeasti ihan hirveä kolaus, kun luuli tuntevansa toisen. Tälle uudelle naiselle mulle ei ole mitään pahaa sanottavaa, koska mieshän sen lähtöpäätöksen on tehnyt. Nyt mun lapsi kasvaa ilman isää, ja saa varmaan jonain päivänä isompana sitten tietää että hänellä on melkein saman ikäinen sisko jonka luona isä on. Mut ei hänen. :( Myönnän kyllä olevani salaa mielissäni siitä, että esimerkiksi eksän vanhemmat tietävät asioiden todellisen laidan. Tottakai muualla oleva lapsi/lapsenlapsi tulee kalvamaan siellä mielen sopukoissa. Miehen äiti on jäänyt kiinni kyyläilemästä sosiaalista mediaani ja lapsen kuvia, vanha ja höperö kun on niin lisäillyt kaveriksi vahingossa ja tykkäillyt kuvista. Poistanut kaikki kuitenkin jälkeenpäin, tuskin tajuaa että minä näen ne..
Miehenmallin mä haluaisin omaani sekä lapseni elämään kyllä vielä joskus, mutta ketä sitä lähelleen uskaltaa enää päästää noin karvaan pettymyksen jälkeen?
Kommentit (19)
No sinulla on syytäkin olla katkera, aivan käsittämättömän paska mäihä (ja mies!) sulla on ollut. Älä kuitenkaan projisoi vihaasi kaikkiin miehiin, muista että hyviäkin tyyppejä on. Auttaisikohan joku terapia käsittelemään noita tunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäinen sinkkumies kirjoitti:
No jos sinä jäät vatvomaan asiaa katkerana kaikille miehille niin se on sinun ja sinun lapsesi tappio. Eikä mahdollisesti sitä miehenmallin saantia ainakaan edesauta katkeruus. Hyviä miehiä on olemassa, mutta hekään eivät ole täydellisiä. Anna itsellesi mahdollisuus, keskity tulevaan ja elä positiivisella asenteella.
Kiitos vastauksestasi! Itseasiassa olen ennemminkin sysännyt kaiken tapahtuneen syrjään ja ollut miettimättä niitä, keskittynyt elämiseen lapsen kanssa vain. Hyvin ollaan kaikinpuolin pärjätty. Pelkään vain sitä että se romahdus kyseisistä asioista tulee vielä joskus, kun en ole niitä saanut käsiteltyä. Tässä sopivasti synkkänä ja sateisena iltana palasi ikävyydet mieleen :-D Ehkäpä tämä joskus tästä.
Mitä pahaa miehen.äiti on tehnyt? Miksi ei saisi lapsesta kuvia nähdä ja tykätä?
Voisin kertoa hyvin pitkälti vastaavan tarinan jossa vain sukupuolet ovat toisinpäin. Mutta jätän sen tarkemmin kertomatta. Ei se historian vatvominen siitä miksikään muutu.
Mikä ei tapa, se vahvistaa. Sekä tekee viisaammaksi.
Sille vaan ei valitettavasti voi mitään että maailmassa on mätämunia.
M
Minunkin mieheni sekosi, kun tulin raskaaksi.
Joillain miehillä on taipumus tulla hysteerisiksi,
etenkin kun vaimo tulee raskaaksi.
Nyt lapsi on jo yli 10-vuotias,
katkeruus on poissa ja uusi mies vierellä.
Oli kyllä kieltämättä pahin kokemus elämässä - koulukiusaamisen lisäksi -
kun jäin maha pystyssä yhtäkkiä yksin,
kun armas aviomies lähti lahkeet hulmuten seikkailemaan.
Karmeaa jäädä tyhjennettyyn kotiin ja yrittää hoidella tyhjennetyllä tilillä elämäänsä kuntoon, kun vanhempienikin kanta oli:
-Ei ole meidän ongelma.
Surkea luuserihan se ukko oli,
hävettää hänen puolestaan nykyään.
Hän olisi tullut vuoden päästä takaisin onnelliseen perheeseen,
valmiiseen pöytään,
mutta pidin itsekunnioitukseni enkä ottanut erohakemusta pois.
Tuollainen mies kannattaa pitää aironmitan päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sinulla on syytäkin olla katkera, aivan käsittämättömän paska mäihä (ja mies!) sulla on ollut. Älä kuitenkaan projisoi vihaasi kaikkiin miehiin, muista että hyviäkin tyyppejä on. Auttaisikohan joku terapia käsittelemään noita tunteita?
Oon kyllä miettinyt terapiaa, ja sitä neuvolassakin on suositeltu (siitä on kyllä jo aikaa) kun tietävät asian laidan. Jos yrittäis vaikka löytää sille aikaa. ap
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen sinkkumies kirjoitti:
No jos sinä jäät vatvomaan asiaa katkerana kaikille miehille niin se on sinun ja sinun lapsesi tappio. Eikä mahdollisesti sitä miehenmallin saantia ainakaan edesauta katkeruus. Hyviä miehiä on olemassa, mutta hekään eivät ole täydellisiä. Anna itsellesi mahdollisuus, keskity tulevaan ja elä positiivisella asenteella.
Kiitos vastauksestasi! Itseasiassa olen ennemminkin sysännyt kaiken tapahtuneen syrjään ja ollut miettimättä niitä, keskittynyt elämiseen lapsen kanssa vain. Hyvin ollaan kaikinpuolin pärjätty. Pelkään vain sitä että se romahdus kyseisistä asioista tulee vielä joskus, kun en ole niitä saanut käsiteltyä. Tässä sopivasti synkkänä ja sateisena iltana palasi ikävyydet mieleen :-D Ehkäpä tämä joskus tästä.
Niin kuin tiedostat niin sinun on kyllä hyvä käsitellä asia mahdollisimman pian alta pois. Niin kuin edellä joku jo mainitsikin kannattaa kääntyä jonkun terapeutin puoleen ja hoitaa asia että saat työkaluja heikkoihin hetkiin. Ainakin sinun on hyvä tiedostaa ettei tapahtunut ole sinun eikä varsinkaan lapsesi vika (enkä nyt sano että niin ajattelisit). Kaikkea hyvää jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa miehen.äiti on tehnyt? Miksi ei saisi lapsesta kuvia nähdä ja tykätä?
Ei ole tehnyt mitään pahaa, mies nyt vain on sattunut kieltämään heiltä kaikenlaiset yhteydet tähän lapsenlapseen kun minä olen tämän äiti. Toisilleen äärimmäisen lojaali perhe. Mulla ei olis mitään sitä vastaan että esimerkiks tämä eksän äiti olisi yhteyksissä meihin päin, mutta olen tosiaan jättänyt sen mahdollisuuden heidän käsiinsä. Pallo on siellä. Tiedän kyllä että mies on mustamaalannut minut heillekkin, sen verran kylmästi minua kohtaan käyttäytyivät erotilanteessa..
ap
Kävi vähän sama homma, ilman lapsia tosin niin oli sikäli yksinkertaisempi kuvio. Pitkän suhteen mies päätti hyppäämällä lennosta toisen, varatun naisen petiin, ja samalla tietenkin oli pohjustanut tätä vaihtoa maalaamalla minusta ihan psykonatsiämmä-kuvaa tutuille ja kavereilleen, jopa äidilleen. Siis ne valheet mitä minusta oli kertonut, oli ihan sairasta kuultavaa. Periaatteessa kaikki ikävät temput, mitä mies oli suhteessa minulle tehnyt, olikin mies kääntänyt aivan toisinpäin ja tehnyt minusta syyllisen. Mies tietenkin oli ihana ja viaton, täydellinen puoliso. Sain äidiltänsä jopa haukkumisviestin eron jälkeisinä päivinä! :D no, miehen uusi naikkonen paljastui tietenkin manipuloivaksi pettäjäksi, tai näin kuulin tutulta. Kieltämättä olin vahingoniloinen, tuleeko yllätyksenä että pettämisestä alkanut suhde tässäkin tapauksessa päättyy pettämiseen?
Tuon tapauksen jälkeen meni usko miehiin pitkäksi aikaa. Vihasin miehiä. Olin katkera. Sitten ystävystyin sattumalta muutaman kanssa, ja olen vuosia ollut heidän kanssaan läheisiä ystäviä. Siinä se viha ja katkeruus sitten heltyi, ihan vain saamalla positiivisia kokemuksia miesten kanssa ja huomaamalla, että ihmisiä hekin ovat: osa mukavia, osa mulkkuja. Aiempi mies oli mulkku, ystäväni eivät. Lopulta tapasin sitten nykyisen mieheni, joka on aivan ihana: rakastava, kohtelias, kunnioittava ja luotettava. Mies on kokenut samanlaisen pettämisepisodin menneisyydessään, hänkin petettynä osapuolena. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan mutta olen onnellinen nyt :) sinullekin varmasti aika osaltaan parantaa haavat, ja on normaalia että ajoittain nuo jutut nousee mieleen. Jos katkeruus kuitenkin vaivaa jatkuvasti, se tekee hallaa vain sinulle. Tuo tapahtuma on meinaan melkoisen traumaattinen kenelle tahansa, ja mies toimi todella kusipäisesti. Siitä olen hyvin pahoillani. Selviät siitä kyllä, ja oman hyvinvointisi ja onnellisuutesi tähden toivon, että käsittelet asian kunnolla ja tietoisesti. Sitten pääset sinäkin onneen kiinni! :)
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on täysi k-pää, mutta jotain vikaa täytyy olla naisessakin, joka menee suorilta käsin kimppaan miehen kanssa, jonka ex-puoliso on raskaana, ja perään vielä hankkiutuu itsekin raskaaksi. Melkoista riskipeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa miehen.äiti on tehnyt? Miksi ei saisi lapsesta kuvia nähdä ja tykätä?
Ei ole tehnyt mitään pahaa, mies nyt vain on sattunut kieltämään heiltä kaikenlaiset yhteydet tähän lapsenlapseen kun minä olen tämän äiti. Toisilleen äärimmäisen lojaali perhe. Mulla ei olis mitään sitä vastaan että esimerkiks tämä eksän äiti olisi yhteyksissä meihin päin, mutta olen tosiaan jättänyt sen mahdollisuuden heidän käsiinsä. Pallo on siellä. Tiedän kyllä että mies on mustamaalannut minut heillekkin, sen verran kylmästi minua kohtaan käyttäytyivät erotilanteessa..
ap
Lapsenlapsi näyttää silti kiinnostavan. Jospa tajuaa, että lapsi on syytön kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävi vähän sama homma, ilman lapsia tosin niin oli sikäli yksinkertaisempi kuvio. Pitkän suhteen mies päätti hyppäämällä lennosta toisen, varatun naisen petiin, ja samalla tietenkin oli pohjustanut tätä vaihtoa maalaamalla minusta ihan psykonatsiämmä-kuvaa tutuille ja kavereilleen, jopa äidilleen. Siis ne valheet mitä minusta oli kertonut, oli ihan sairasta kuultavaa. Periaatteessa kaikki ikävät temput, mitä mies oli suhteessa minulle tehnyt, olikin mies kääntänyt aivan toisinpäin ja tehnyt minusta syyllisen. Mies tietenkin oli ihana ja viaton, täydellinen puoliso. Sain äidiltänsä jopa haukkumisviestin eron jälkeisinä päivinä! :D no, miehen uusi naikkonen paljastui tietenkin manipuloivaksi pettäjäksi, tai näin kuulin tutulta. Kieltämättä olin vahingoniloinen, tuleeko yllätyksenä että pettämisestä alkanut suhde tässäkin tapauksessa päättyy pettämiseen?
Tuon tapauksen jälkeen meni usko miehiin pitkäksi aikaa. Vihasin miehiä. Olin katkera. Sitten ystävystyin sattumalta muutaman kanssa, ja olen vuosia ollut heidän kanssaan läheisiä ystäviä. Siinä se viha ja katkeruus sitten heltyi, ihan vain saamalla positiivisia kokemuksia miesten kanssa ja huomaamalla, että ihmisiä hekin ovat: osa mukavia, osa mulkkuja. Aiempi mies oli mulkku, ystäväni eivät. Lopulta tapasin sitten nykyisen mieheni, joka on aivan ihana: rakastava, kohtelias, kunnioittava ja luotettava. Mies on kokenut samanlaisen pettämisepisodin menneisyydessään, hänkin petettynä osapuolena. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan mutta olen onnellinen nyt :) sinullekin varmasti aika osaltaan parantaa haavat, ja on normaalia että ajoittain nuo jutut nousee mieleen. Jos katkeruus kuitenkin vaivaa jatkuvasti, se tekee hallaa vain sinulle. Tuo tapahtuma on meinaan melkoisen traumaattinen kenelle tahansa, ja mies toimi todella kusipäisesti. Siitä olen hyvin pahoillani. Selviät siitä kyllä, ja oman hyvinvointisi ja onnellisuutesi tähden toivon, että käsittelet asian kunnolla ja tietoisesti. Sitten pääset sinäkin onneen kiinni! :)
N26
Kuulostaa harvinaisen tutulta! Juurikin tuo, että kääntää tekemänsä asiat toisen harteille... Niin tämäkin mies teki :) Ja tuo äidin käyttäytyminen kanssa, ihan kun olis tehnyt jotain henkilökohtaista pahaa häntä vastaan. Mä oon satavarma, että kukaan muu kuin minä ei tiedä mitä kaikkea mies tosissaan noina aikoina teki. Kaikkea en nyt edes viitsinyt kirjoittaa tänne, ettei menis liian tunnistettavaksi. Voisin ihan hetkessä tuhota miehen maineen ihan täysin, mutta kukapa mua valehtelijaa uskoisi? Ja toiseksi, ei oo tapana vajota samalle tasolle tuollaisten kanssa :D
Kiitos ihanasta viestistä, kaikkea hyvää sinnekkin! ap
Vierailija kirjoitti:
Mies on täysi k-pää, mutta jotain vikaa täytyy olla naisessakin, joka menee suorilta käsin kimppaan miehen kanssa, jonka ex-puoliso on raskaana, ja perään vielä hankkiutuu itsekin raskaaksi. Melkoista riskipeliä.
No kieltämättä mulla kävi vähän mielessä, että onkohan pillerit pettänyt ihan sattumalta tämän tilanteen vuoksi. :D Enemmän kyllä uskon, että eksä pakeni vanhaa elämäänsä laittamalla uudet pullat uuniin, ettei väkisinkään yritettäis takas huudella (ei kyllä käynyt mielessäkään), kun erottiin niin oli tosiaan aivan kauhuissaan ja saatanan vihainen siitä että aijoin kaikesta huolimatta pitää lapsen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveästi tsemppiä ja halauksia sinulle! Olen käynyt läpi saman, mutta ilman lasta, ja voin vain kuvitella miten paljon raskaampaa se on noin.
Onneksi olet päässyt jänestä eroon ja jaloillesi, voit olla itsestäsi ylpeä :)
Suosittelen myös terapiaa tai jotain sinulle sopivaa tapaa työstää asiaa eteenpäin. Itse jäin yksin märehtimään asiaa ja olin kovin nuori (alle 30v), joten meni vuosia ennen kuin uskaltauduin edes treffailemaan. Ja ne ekat treffit oli ihan kamalia, kun olin yhä niin vihainen ja epäluuloinen.. :/
Lämpimiä ajatuksia,
Katja
Näissähän on aina kaksi puolta, nyt olemme vasta kuulleet sen toisen puolen.
Hirveältähän tuo kuullostaa ja itselleni on käynyt lähes samalla tavalla. Lapsi oli jo tosin syntynyt kun mies lähti syyttäen minua ties mistä. Näin jälkeenpäin kun tuota olen ajatellut ja pystynyt käsittelemään eri kantilta niin ei ne kaikki miehen syytökset ihan tuulesta temmattuja ollut.
Mies on muuten loistava isä tyttärelleen.
Oisit ottanut huonomman miehen niin se ei olisi lähtenyt vieraan matkaan, kun ei olisi kelvannut muille.
Vierailija kirjoitti:
Oisit ottanut huonomman miehen niin se ei olisi lähtenyt vieraan matkaan, kun ei olisi kelvannut muille.
Nin se olisi vain ollut katkera siitä ettei kelpaa muille. Ja siitä johtuen voi kitistä ja valittaa Eskolle kun mies joutui tuollaiseen tyytyä ja kyllä sen vaimokkeen pitää hoitaa kotityöt kun mies ei kummempaa saa.
Jopa joo tuo miesten nyyhkytystä kun ei muuta saa tai kun ei mitään saa.
Ap, mies kuulostaa pahasti luonnehäriöiseltä ja ihan hyvä, että pääsit hänestä eroon. Ymmärrän täysin katkeruutesi, mutta varmasti löydät vielä normaalin hyvän miehen.
Ottaisin yhteyttä miehen äitiin ja alkaisin järjestää tapaamisia, jotta lapsi saisi isovanhemman siitä suvusta. Lapsella on oikeus siihen. Älä välitä, mitä mies on sinusta mustamaalannut äidilleen, pokkana vaan tapaamisia sopimaan. Sano ko äidille vaikka, että neuvolasta kehotettiin tekemään niin lapsen edun nimissä. Kyllä hänkin siitä vuosien mittaan alkaa huomata asioiden todellisen laidan ilamn, että sun tarvitsee edes alkaa todistella mitään.
Ja eihän se ex miehesi uusi tyttöystävä ole tietenkään mikään petturi psykoämmä ollut, mies on ollut ja mustamaalaa nyt vastaavasti häntä kuin sinuakin.
Alue: Aihe vapaa
No jos sinä jäät vatvomaan asiaa katkerana kaikille miehille niin se on sinun ja sinun lapsesi tappio. Eikä mahdollisesti sitä miehenmallin saantia ainakaan edesauta katkeruus. Hyviä miehiä on olemassa, mutta hekään eivät ole täydellisiä. Anna itsellesi mahdollisuus, keskity tulevaan ja elä positiivisella asenteella.