Tutkimus: fyysisesti viehättävät ihmiset vähemmän onnekkaita rakkauselämässä

Naisten kohdalla kyllä. Pelimiehet piirittää. Tavikset ei uskalla.

Kaikenlaiset helppoheikit yrittävät varsinkin suht kauniita naisia. Rumemmasta naisesta saatetaan kiinnostua vain luonteen perusteella, joten kyseessä silloin voi olla enempi tosirakkaus jos ei sitten saanut jotain ylijäämämiestä joka epätoivoisessa tilanteessaan ottaa kenet tahansa.

Kauniin naisen pitää osata valkata miehistä kunnolliset. Rumat taas eivät taas kiinnosta pahimpia pintaliitelijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Naisten kohdalla kyllä. Pelimiehet piirittää. Tavikset ei uskalla.

Kyllä ne taviksetkin uskaltaa kun on tarpeeksi promilleja veressä.

Ja sitten kaunis mies tai nainen varmasti helpommin vaihtaa kumppania jos ei ole tyytyväinen kun tietää saavansa uuden.

viehättävät panee niin paljon ympäriinsä, että seksistä tulee vain fyysinen suoritus ja menettää hohtonsa.

Siinä on taas tulkittu tilastoja aika jännästi. Kauniit ihmiset juu voivat erota helpommin, kun on enemmän tarjontaa mihin vaihtaa. Mutta ovatko rumemmat, jotka eivät eroa, oikeasti onnellisempia? Siihenhän tilastot eivät nyt oikeasti vastaa. Turhan moni roikkuu onnettomassa liitossa, koska uskoo että parempaakaan ei ole.

Voisko olla niin että niillä vähemmän viehättävillä ei ole rakkauselämää? Kun ei ole jotain niin sen takia ei voi olla onneton. Toisaalta rumilla ihmisillä se rakkaus (jos sellaista saavat) onkin sitten aitoa kun eivät ole ulkonäön takia suhteessa vaan sitten vaikuttaa enemmän ne henkiset ominaisuudet

Tämä mielipiteeni kerää aina sekä ylä- että alapeukkuja. Katsotaan, kumpia nyt tulee enemmän.

Melko myöhäisessä vaiheessa "kukkaan puhjenneena" naisena (lue: hammasrautaisena, sössöttävänä, kiusattuna teininä) olen ollut huomaavinani, että ne tytöt, jotka ovat olleet lapsena ja erityisesti murrosiässä todella kauniita, ovat ehkä päässeet jossakin mielessä liian helpolla. Henkiset ominaisuudet ovat jääneet osin kehittymättä, mistä seurauksena heille on kehittynyt joko todella naiivi tai äärimmäisen laskelmoiva ajatusmaailma. Nämä kumpikin sitten näyttäytyvät huonona tuurina parinvalinnassa.

Meidän, jotka olemme nähneet peilistä susiruman tytön, on ollut pakko miettiä: mitä meillä on tarjota ystäville ja mahdollisille poikaystäville vastineeksi ulkonäön puutteesta? Mitä haluamme elämässämme tehdä, jos kukaan ei ikinä meihin rakastu? Missä voisimme olla hyviä tai ainakin kohtalaisia? Mitkä asiat ovat koko elämän mittakaavassa tärkeitä?

Monia nättejä ja fiksuja naisia on lannistettu, eivätkä he lopulta jaksa enää välittää.

Vierailija kirjoitti:

Siinä on taas tulkittu tilastoja aika jännästi. Kauniit ihmiset juu voivat erota helpommin, kun on enemmän tarjontaa mihin vaihtaa. Mutta ovatko rumemmat, jotka eivät eroa, oikeasti onnellisempia? Siihenhän tilastot eivät nyt oikeasti vastaa. Turhan moni roikkuu onnettomassa liitossa, koska uskoo että parempaakaan ei ole.

Juurikin näin, samaa asiaa ajattelin tuota artikkelia lukiessani. Kun kauniille sattuu ero, voi hän löytää uuden kumppanin vaikka heti perään mutta jos olet ruma, saatat jäädä jopa kokonaan yksin. Epäviehättävälle ihmiselle edes yhden parisuhteen saaminen on työn ja tuskan takana. Puhumattakaan sitten muista asioista, kuten työnsaannista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä mielipiteeni kerää aina sekä ylä- että alapeukkuja. Katsotaan, kumpia nyt tulee enemmän.

Melko myöhäisessä vaiheessa "kukkaan puhjenneena" naisena (lue: hammasrautaisena, sössöttävänä, kiusattuna teininä) olen ollut huomaavinani, että ne tytöt, jotka ovat olleet lapsena ja erityisesti murrosiässä todella kauniita, ovat ehkä päässeet jossakin mielessä liian helpolla. Henkiset ominaisuudet ovat jääneet osin kehittymättä, mistä seurauksena heille on kehittynyt joko todella naiivi tai äärimmäisen laskelmoiva ajatusmaailma. Nämä kumpikin sitten näyttäytyvät huonona tuurina parinvalinnassa.

Meidän, jotka olemme nähneet peilistä susiruman tytön, on ollut pakko miettiä: mitä meillä on tarjota ystäville ja mahdollisille poikaystäville vastineeksi ulkonäön puutteesta? Mitä haluamme elämässämme tehdä, jos kukaan ei ikinä meihin rakastu? Missä voisimme olla hyviä tai ainakin kohtalaisia? Mitkä asiat ovat koko elämän mittakaavassa tärkeitä?

Mutta, jos se rumilus ei puhkeakaan kukkaan eikä muutu rumasta ankanpoikasesta joutseneksi, voi kyseisenlaiselle ihmiselle kehittyä hyvinkin negatiivinen maailmankuva. Hänestä voi tulla jopa suoraisen katkera ja kyyninen ihminen, jolle kaikki asiat näyttäytyvät tuskallisen haastavina, ja hänestä saattaa tuntua että heidän koko elämänsä on yhtä taistelua päivästä toiseen. Sellainen nujertaa, ja lannistaa ihmisen totaalisesti, missään ei näe mitään hyvää, toivo alkaa hiipua.

En usko että kaunis vaihtelee tai antaa helposti. Ennemmin joku pubiruusu on kiertopalkinto.