Kiinnostaako naisia survivalismi/survivalistit?
Olen monta vuotta valmistautunut tulevaan isoon kriisiin. Olen ostanut ja laittanut mökin kuntoon, olen opetellut ampumaan, ostanut aseita, kohottanut kuntoa vaelluksilla, harjoitellut lukemaan luonnon merkkejä jne. Jos kriisiä ei tule, aina parempi. Jos tulee, en jää neuvottomaksi.
Naisia vaan ei kiinnosta tai liikuta. Exän mielestä olisi pitänyt istua juomassa lattea tai teetä kahviloissa yliopiston humanistikavereiden kanssa tai käydä Italiassa lomailemassa, kun on kerran sen kielen opetellut. Exän mielestä oli väärin, kun päämäärät ja päättäväisyys eivät suuntautuneet keskiluokkaisiin valmiisiin malleihin.
Kommentit (27)
Saat pienen haavan käteen ja kuolet tulehdustilaan, koska et voi käyttää terveyskeskusta jossa nimesi katsotaan valmiusrekisteristä ja vartio-osasto ottaa niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Naisia on monenlaisia, toisia kiinnostaa, toisia ei.
Mutta sinä siis kriisin tullen aiot ryhtyä käpykaartilaiseksi? Kyllä valtiolla on kriisisuunnitelmat erilaisten kriisien varalta, ja niissä kansalaisille mietittynä paikat. Meinaat lähteä omaltasi livohkaan? Minua ei oikein tuollainen vastuun välttelijä kiinnosta.
Koiraharrastajien parissa olen tavannut naisia, jotka leventelevät sillä kuinka kriisin tullen pakenevat mökille selviytymään erätaitojensa varassa. Ehkä aloittajan kannattaisi vilkuilla kumppania siltä suunnalta?
Survivalistit ovat samaa kastia anarkistien kanssa, eli vapaasti tuhottavia kohteita kaikille, koska eivät ole missään yhteiskunnassa jäseninä ja vihaavat toisiaankin. Heitä kiinnostaa vain oma etu, viis muista.
Survailismissa on mielestäni tärkeintä alkaa vain tekemään. Neuvojia on liikaa, mutta käytännössä asioita hallitsevia liian vähän. Se ken osaa jakaa taitojaan eteenpäin. Kukin katsoo, oppii ja pian jo tekee itse.
Vierailija kirjoitti:
Naisia on monenlaisia, toisia kiinnostaa, toisia ei.
Mutta sinä siis kriisin tullen aiot ryhtyä käpykaartilaiseksi? Kyllä valtiolla on kriisisuunnitelmat erilaisten kriisien varalta, ja niissä kansalaisille mietittynä paikat. Meinaat lähteä omaltasi livohkaan? Minua ei oikein tuollainen vastuun välttelijä kiinnosta.
En tunne survivalismia, mutta tässä esitetty luottamus yhteiskuntaan on liikuttavaa. Yhteiskunta, joka ei pysty maksamaan lääkkeitä heikoimmille sovitussa ajassa suunnitelmista huolimatta; jonka avulla ei pääse ajoissa lääkäriin; joka hylkää mt-ongelmaiset, joka ei saa laittomasti maassa olevia ulos keskeltä Helsinkiä ja jonka armeijasta ei ole yhtään mihinkään, jonka kirjoittaja tietäisi, jos olisi asepalveluksensa suorittanut.
Mua vaivaa jenkkisurvivalisteissa niiden liika avoimuus. Menevät ohjelmaan leveilemään ja esittämään tiluksiaan ja sipuliviljelmiään. Todellisuudessa survivalistin tärkein taito on tappaa toinen ihminen (ja ehkä jopa syödä se alkuvaiheessa).
Olen varastoinut läskiä sen verran, että selviän mainiosti pari kk syömättä. Voinkin ruveta kaikille sanomaan, että en minä ole ylipainoinen, olen survivalisti!