Lue keskustelun säännöt.
Kiinnostaako naisia survivalismi/survivalistit?
21.03.2017 |
Olen monta vuotta valmistautunut tulevaan isoon kriisiin. Olen ostanut ja laittanut mökin kuntoon, olen opetellut ampumaan, ostanut aseita, kohottanut kuntoa vaelluksilla, harjoitellut lukemaan luonnon merkkejä jne. Jos kriisiä ei tule, aina parempi. Jos tulee, en jää neuvottomaksi.
Naisia vaan ei kiinnosta tai liikuta. Exän mielestä olisi pitänyt istua juomassa lattea tai teetä kahviloissa yliopiston humanistikavereiden kanssa tai käydä Italiassa lomailemassa, kun on kerran sen kielen opetellut. Exän mielestä oli väärin, kun päämäärät ja päättäväisyys eivät suuntautuneet keskiluokkaisiin valmiisiin malleihin.
Kommentit (27)
Jossain määrin kiinnostaa, ja esim. jonkinlaisen kotivaran +selviytymistarvikkeiden hankkiminen. Mutta ne sellaiset höyrähtäneet joita telkkarissa näkee ovat vähän liikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aihe on kiehtova ja itsekin pidän kriisejä todennäköisempänä kuin että niitä ei tule. Mutta eikö ole kuitenkin todennäköisempää, että isossakin romahduksessa vaikka sitten armeija ottaa vallan ja palauttaa jonkinlaisen järjestyksen? Sellaisessa tilanteessa ei varmasti ole haittaa survivalismista mutta ei kai sen kanssa kannata mennä ihan äärimmäisyyksiinkään?
On hienoa ja ihailtavaakin, jos miehellä on valmiuksia selviytyä ääriolosuhteissa. Ongelma on pikemminkin ne normaalit olosuhteet. Onko miehellä valmiuksia selviytyä niistä? Jos ei ole, niin en voi pitää kovin elinkelpoisena yksilönä.
🇺🇦🇮🇱
N28 kirjoitti:
Innostuin otsikon perusteella, sillä minä ja muutama ystäväni olemme kiinnostuneita aiheesta. En kuitenkaan halua lopettaa normaalia elämää tätä kriisiä odotellessa, enkä varsinkaan haluaisi puoliso joka kieltäisi minulta kahvittelun ja lomamatkat.
Ehkä olin epäselvä. Exä oli luonnossa vain käymässä ja kun eksotiikka oli karissut, olisi pitänyt elää niin kuin kaikki muutkin kaupunkilaiset kaverit, ei 50-50, ei edes 80-20, vaan hänen elämäänsä hänen tavoitteidensa mukaan ja siellä olin friikki, jota sopi esitellä. Erilaiset intressit johtivat eroon.
Ei, deathwishiläiset kiinnostaa enempi. Voisin tehdä yhdessä love suiciden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka nainen ihastuisi pelkäävään mieheen? Eihän semmoinen voi edes lapsia tehdä koska ne vaikeuttavat pakenemista.
Sota on hienoin asia maailmassa kirjoitti:
Kuka nainen ihastuisi pelkäävään mieheen? Eihän semmoinen voi edes lapsia tehdä koska ne vaikeuttavat pakenemista.
Huono trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin tulla viljelemään kotitarpeiksi. Teen sitä jo itseäni varten. Tunnistan myös luonnosta saatavia ruoka- ja lääkekasveja.
Voin soutaa kun lasket verkot. Osaan kyllä kalastaa ympäri vuoden, tarvittaessa siis myös itse. Varusteita löytyy. Pilkon halot, kevyttä hommaa. Kaadatko ja kuljetatko sinä puut metsästä? Rakennatko? Osaan valjastaa ja ajaa hevosta. Korjaan valjaat ja kengitän. Tarvitaanko siis traktoria? Syödäänkö mieluummin vain kalaa, metsäkanalintuja, kaneja ja kanoja ja munia, niin ei eläimet sido ja vaadi kovin paljoa? Toisaalta oltaisiiin riippuvaisia bensasta ja öljystä...
Minusta tuntuu tylsältä, jos kaverin koko elämän sisältö on poikkeustiloihin valmistautuminen. Milloin ehtii nauttia normaalista elämästä? En myöskään ole ihan varma, suojaako survivalismi ihan kaikelta. Itse uskon, että tulevaisuuden suurimmat haasteet liittyvät tautiepidemioihin. Sinne koijaan pitäisi sitten osata vetäytyä riittävän nopeasti ennen kuin saa tartunnan. Pienimuotoinen varautuminen, esim. sidetarpeet kotona ja tölkkihernari, on minusta fiksua. Se palvelee myös pienempien kriisien hetkellä.
P.S. Kuinka pitkällä ap:n mökki on varsinaisesta kodista? Jos liian lähellä, ei siitä ole hyötyä. Jos esim. 200 km:n päässä, niin miten meinasit sinne päästä nopeasti perille, kun maailma on mullin mallin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin tulla viljelemään kotitarpeiksi. Teen sitä jo itseäni varten. Tunnistan myös luonnosta saatavia ruoka- ja lääkekasveja.
Voin soutaa kun lasket verkot. Osaan kyllä kalastaa ympäri vuoden, tarvittaessa siis myös itse. Varusteita löytyy. Pilkon halot, kevyttä hommaa. Kaadatko ja kuljetatko sinä puut metsästä? Rakennatko? Osaan valjastaa ja ajaa hevosta. Korjaan valjaat ja kengitän. Tarvitaanko siis traktoria? Syödäänkö mieluummin vain kalaa, metsäkanalintuja, kaneja ja kanoja ja munia, niin ei eläimet sido ja vaadi kovin paljoa? Toisaalta oltaisiiin riippuvaisia bensasta ja öljystä...
Wau!
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu tylsältä, jos kaverin koko elämän sisältö on poikkeustiloihin valmistautuminen. Milloin ehtii nauttia normaalista elämästä? En myöskään ole ihan varma, suojaako survivalismi ihan kaikelta. Itse uskon, että tulevaisuuden suurimmat haasteet liittyvät tautiepidemioihin. Sinne koijaan pitäisi sitten osata vetäytyä riittävän nopeasti ennen kuin saa tartunnan. Pienimuotoinen varautuminen, esim. sidetarpeet kotona ja tölkkihernari, on minusta fiksua. Se palvelee myös pienempien kriisien hetkellä.
P.S. Kuinka pitkällä ap:n mökki on varsinaisesta kodista? Jos liian lähellä, ei siitä ole hyötyä. Jos esim. 200 km:n päässä, niin miten meinasit sinne päästä nopeasti perille, kun maailma on mullin mallin?
Ei kai itsepuolustusta harrastavakaan keskity koko ajan taistelemaan elämästä ja kuolemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, profiili tulee löytymään myöhemmin s24:sta, jos jotakin kiinnostaa.
Eivät tätä naista. Olen nähnyt muutamia (aika huonoja, myönnetään) tv-reportaaseja yhdysvaltalaisista survivalisteista ja ainakin heitä tuntuu leimaavan kohtuuton kiinnostus salaliittoteorioihin, vainoharhaisuus ja liki täydellinen tietämättömyys maailman tilasta ja historiasta.
Olen itse umpikaupunkilainen, mutta arvostan sekä miehiä että naisia, jotka pärjäävät luonnossa ja nauttivat siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisia on monenlaisia, toisia kiinnostaa, toisia ei.
Mutta sinä siis kriisin tullen aiot ryhtyä käpykaartilaiseksi? Kyllä valtiolla on kriisisuunnitelmat erilaisten kriisien varalta, ja niissä kansalaisille mietittynä paikat. Meinaat lähteä omaltasi livohkaan? Minua ei oikein tuollainen vastuun välttelijä kiinnosta.
Olen ostanut näin alkuun 50 kiloa riisiä ja laitteiston veden puhdistukseen. Eiköhän näillä pärjätä ensimmäiset pari päivää.
Katson kaikki survival ohjelmat telkkarista ihan vaan varmuuden vuoksi että osaa jotakin . Vietin myös neljä kk sähköttä mökissä ja otin elannon metsästä. Joten pärjään satasella. Nyt köyn kk ajan koettelemassa joka vuosi samaa.
Ei kiinnosta, jos syy on pelko katastrofista. Noin muuten on positiivista, jos pyrkii omavaraisuuteen.
Eilen oli selviytyjä kaksikossa törpöllinen valkaisuainetta jolla saa ohjelman mukaan veden puhtaaksi? Mutta mitenkä sitä vettä voi juoda???
Kaffepulla kirjoitti:
On hienoa ja ihailtavaakin, jos miehellä on valmiuksia selviytyä ääriolosuhteissa. Ongelma on pikemminkin ne normaalit olosuhteet. Onko miehellä valmiuksia selviytyä niistä? Jos ei ole, niin en voi pitää kovin elinkelpoisena yksilönä.
Tämä. Luonnon merkkien lukeminen on hieno juttu, kunhan vaan osaa lukea myös pesukoneen merkkejä. En osaa vieläkään päättää, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun jotkut miehet osaavat vaikka mitä, mutta muka tarvitsevat jonkun toisen hoitamaan arkensa, koska ovat ihan kädettömiä pesukoneen, siivoamisen tai ruuanlaiton suhteen. Valikoivaa avuttomuutta vai sovinismia? Kumpikaan ei ominaisuutena houkuttele tai tee vaikutusta.
Innostuin otsikon perusteella, sillä minä ja muutama ystäväni olemme kiinnostuneita aiheesta. En kuitenkaan halua lopettaa normaalia elämää tätä kriisiä odotellessa, enkä varsinkaan haluaisi puoliso joka kieltäisi minulta kahvittelun ja lomamatkat.