Miten lopettaa sairauksien pelkääminen?

Tähän mäkin haluan vastauksen.. Tosi raskasta aina pelätä jotain.

Ei kai sitä saa loppumaankaan yrittämällä. Pitää vaan löytää muuta ajateltavaa ja ohjattava ajatuksia sinne.

Minulla ei ollut mitään pelkoa aikanaan. En ollut ajatellut sairastamista. Kasvain ja siihen liittyvä hematologinen sairaus muutti tilanteen aikalailla parissa kuukaudessa. Eikä terveydenhuollon tapa ensin salata kaikki ennen kuin se oli selvä helpottanut tilannetta sen jälkeen. Varsinkaan, kun heidän epäilykset oli aika selviä postissa tulevien lähetteiden tutkimusten laajuudella ja määrällä. Hoitajat vaan "eivät saa kertoa" ja lääkäriä ei saa käsiin kuin ajanvarauksella.

Nyt olen ehkä oppinut siirtämään ajatukset sujuvasti muualle. Kokoajan on tiedossa uutta kontrolliaikaa ja niitä seuraa eri tutkimuksia, jotenkin eri vaihtoehtojen toteamiseen tai poissulkemisiin on tottunut. Aikanaan olin tosi ahdistunut ennen ja tutkimusten jälkeen.

Nyt kuitenkin viikonloppupäivystyksessä, kun lääkäri spontaanisti kertoo tulosten jälkeen verikokeiden olleen hyvät ja konsultoi sisätautilääkäriä, he keskustelivat ja koska on myös sellaista verta ja arvot hyvät, olisi erittäin epätodennäköistä, että minulle tulossa olevissa jo ohjelmoiduissa tutkimuksissa löytyy kasvainta...

Jotenkin vaan tuli opittua kerrasta, että lääkärit eivät puhu kasvaimesta, jos se ei kuulu oireiden todennäköisimpiin niistä vaihtoehdoista joita ei ole jo poissuljettu. Itse tiedän kasvaimen kokoajan teoreettisena vaihtoehtona, mutta lääkärit eivät lukemattomissa tutkimuksissa ole itse sanoneet kasvaimesta noin suoraan kuin aikanaan otetun CT:n jälkeen ennen biopsiaa, jolloin selvistä kuvista tiesivät sen (ja jälkikäteen itsekin on oppinut vanhoista kuvista, ettei siinä kasvaimelle ollut vaihtoehtoa), mutta se oli "erittäin epätodennäköinen". Kerroin asiasta kotiin päästyä puolisolleni, mutta aloin samantien touhuta muuta, jotta sitä ei tule turhaan pyöritettyä päässä.

Tiedän, että sairastun ennen pitkää, mutta siltä osin tilanne on sama kaikilla. Sitä voi jäädä pyörittämään mielessä, mutta jos ei opettele vaihtamaan ajatuksia muuksi sairastamisen ajattelu vie uskomattomasti voimia. Ei sairauksia kannata kuulostella ja odottaa, elimistö ruokkii helposti kuulostelijaa. Silloin vasta jos oireet tulee niitä kuulostelematta esimerkiksi herättäen kesken unien ilman selkeää aiheuttajaa on hyvä varmistua mistä on kyse.

Mä pelkään läheisten sairastumista. Itseni olen unohtanut tyystin.

Masennus oireilee noin. Että luulee jatkuvasti olevansa sairas ja pelkää sairauksia kun vähänkin polvea pakottaa tms. Itse sain avun psykiatrilta ja tuo loppui. Käyhän tekemässä masennustesti.

Moni mielenterveyden ongelma saattaa aiheuttaa tuollaista, esim. ahdistuneisuushäiriö. Joskus tällainen "sairaus" ilmenee itsenäisenä ongelmana, jolloin puhutaan hypokondriasta. Googlella löytyy paljon tietoa aiheesta, mutta tässä yksi artikkeli, jossa ainakin joitakin neuvoja kootusti.

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/luulosairaus-saa-kehon-ja…