Vapaaehtoisesti lapseton, miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa muuten lukea noita lisääntyjien harhaisia "kyllä minäkin voin elää kuin lapseton" -kommentteja, kun tosiasia on se, että jos joku lapsia hankkinut eläisi minun elämääni, häneltä otettaisiin lapset huostaan alle viikossa.

Jep, ja tuossa ylempänä joku väitti tehneensä kaikkea samaa lastensa kanssa. Varmaan on joo esim. lähtenyt 4kk komennukselle tsunamialueelle lapset mukanaan... Ihan normaalia toimintaa hei!

Pointti ainakin minulla on, että voin elää lapsen kanssa juuri sellaista elämää kuin HALUAN. Ei en voi lähteä tsunami alueelle, mutta en lähtisi ilman lastakaan. Ei en voi lähteä vuosiksi ulkomaille reissaamaan, tein sen jo ennen lasta, en lähtisi enää uudestaan. Ei en voi alkaa ryypätä extenpore, en käytä ollenkaan alkoholia, tuskin se muuttuisi jos ei lasta olisi? Eli en kyllä näe miten lapsi erityisesti rajoittaa elämääni?

Jokainen lapseen käytetty euro ja minuutti on pois jostakin muusta. Toki jos elämässä ei ole mitään sen kummempaa sisältöä, jonka tielle tuo tulisi, niin ei se sitten varmaan tunnukaan menetykseltä, ja hyvä niin. Oma elämäntapani ei vain olisi mitenkään mahdollinen edes yhden lapsen vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan olla rauhassa ja olla vapaa. Lapset ovat rasittavia, kuvottavia...äityys olisi maailmanloppu. Onneksi ei tarvitse :)

Olen kyllä järkyttynyt millainen porukka tätä maailmaa asuttaa...

No mitä se sua liikuttaa jos joku ei tykkää lapsista? :D välillä kyllä hirvittää omat ajatukset, joskus haaveilen ärsyttävien lasten jäävän auton alle. Se on ihan hyvä etten halua lapsia, eikö?

Jep, kannattaisi varmasti mennä psykiatrin puheille.

Miksi pitäisi? Ei mun mielipide maailmaa kaada. En vaan tykkää lapsista, that's it.

Ja täällä saa peukkuja joku joka kertoo haaveilevansa lasten jäävän auton alle! Varokaa ettette yllytä vielä jotain toimimaan kun kerrotte tykkäävänne ajatuksesta... Sitä ei tiedä miten sairasta porukkaa tänne kirjoittelee.

Kumpi tekee todennäköisemmin väkivaltaa lasta kohtaan: vanhempi vai lapseton?

Aivan.

Vierailija kirjoitti:

Välillä kyllä tulee mieleen, että lapsiperheelliset ovat kateellisia toisten vapaudesta ja olemisesta, niin innokkaasti sitä lapsentekoa tyrkytetään toisillekin.

Yhtä lailla täällä paasataan lapsettomuudesta ja puhutaan vihamielisesti jopa lapsista (!). Voihan sekin kertoa epävarmuudesta omia valintoja kohtaan, kun pitää niin hirveästi paasata ja vihamielisesti ilmaista itseään...

Atm päiväkodissa töissä. . Jos on pieninkin mahdollisuus että lapsestani tulisi "erityistä tukea tarvitseva", niin ei kiitos. Lisäksi mielen laatuni on epävakaa enkä haluaisi aiheuttaa jälkikasvulle samaa kokemisen tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Voivat vanhuksina miettiä kuinka tuli pleikkaa hakattua ja käytyä milloin missäkin shoppailemassa. Ja sai tissutella ja nukkua. Siinä kiteytettynä lapsivapaa elämä.

Nykyvanhuksistakin löytyy lapsettomia ihmisiä. Useilla pitkä ja antoisa työura takana. En usko että pitävät elettyä elämäänsä ihan tyhjän arvoisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan olla rauhassa ja olla vapaa. Lapset ovat rasittavia, kuvottavia...äityys olisi maailmanloppu. Onneksi ei tarvitse :)

Olen kyllä järkyttynyt millainen porukka tätä maailmaa asuttaa...

No mitä se sua liikuttaa jos joku ei tykkää lapsista? :D välillä kyllä hirvittää omat ajatukset, joskus haaveilen ärsyttävien lasten jäävän auton alle. Se on ihan hyvä etten halua lapsia, eikö?

Jep, kannattaisi varmasti mennä psykiatrin puheille.

Miksi pitäisi? Ei mun mielipide maailmaa kaada. En vaan tykkää lapsista, that's it.

Ja täällä saa peukkuja joku joka kertoo haaveilevansa lasten jäävän auton alle! Varokaa ettette yllytä vielä jotain toimimaan kun kerrotte tykkäävänne ajatuksesta... Sitä ei tiedä miten sairasta porukkaa tänne kirjoittelee.

Kumpi tekee todennäköisemmin väkivaltaa lasta kohtaan: vanhempi vai lapseton?

Aivan.

Ajaa autolla päälle? Kyllä uskoisin että ennemmin lapseton, joka puhuu haaveilevansa sellaisesta, kuin vanhempi joka sanoo lapsensa olevan hänelle rakkainta maailmassa. Oksettavaa että ihmiset vielä antavat yläpeukkuja sellaiselle... Sairas paikka tämä koko vauva-palsta, saisi kyllä moderaattorit poistaa tuollaisia kirjoittavat ja tykkäävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa muuten lukea noita lisääntyjien harhaisia "kyllä minäkin voin elää kuin lapseton" -kommentteja, kun tosiasia on se, että jos joku lapsia hankkinut eläisi minun elämääni, häneltä otettaisiin lapset huostaan alle viikossa.

Jep, ja tuossa ylempänä joku väitti tehneensä kaikkea samaa lastensa kanssa. Varmaan on joo esim. lähtenyt 4kk komennukselle tsunamialueelle lapset mukanaan... Ihan normaalia toimintaa hei!

Pointti ainakin minulla on, että voin elää lapsen kanssa juuri sellaista elämää kuin HALUAN. Ei en voi lähteä tsunami alueelle, mutta en lähtisi ilman lastakaan. Ei en voi lähteä vuosiksi ulkomaille reissaamaan, tein sen jo ennen lasta, en lähtisi enää uudestaan. Ei en voi alkaa ryypätä extenpore, en käytä ollenkaan alkoholia, tuskin se muuttuisi jos ei lasta olisi? Eli en kyllä näe miten lapsi erityisesti rajoittaa elämääni?

Jokainen lapseen käytetty euro ja minuutti on pois jostakin muusta. Toki jos elämässä ei ole mitään sen kummempaa sisältöä, jonka tielle tuo tulisi, niin ei se sitten varmaan tunnukaan menetykseltä, ja hyvä niin. Oma elämäntapani ei vain olisi mitenkään mahdollinen edes yhden lapsen vanhempana.

Mikään harrastus tai työ ei minua kiinnosta ollenkaan niin paljon kuin lapsi. Minusta on ihanaa pistää rahaa häneen, ostaa vaatteita, harrastusvälineitä, viedä huvipuistoon.. Se on juuri se asia mitä haluan tehdä. Silti kuulen näitä kommentteja "et voi tehdä mitä oikeasti haluat tehdä." mitäköhän se sitten on mitä oikeasti muka haluan tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kuvitella, että noin moni aidosti vela täällä palstailisi. Onhan teillä mukamas niin paljon muuta sisältöä elämässänne kuin perhe.

Tällä palstalla on keskustelua aika monista muistakin asioista kuin perheeseen liittyvistä. Ja sitten kyllä minuakin kiinnostaa tietää perheiden asioista ja esim. millaista koulumaailmassa on nykyään. Haluan pitää itseni suunnilleen kärryillä siitä, millaista on lapsiperheiden elämä Suomessa nykyään, mutta en todellakaan halua hankkia lapsia saadakseni siitä ihan omakohtaista kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Koen ihan aidosti olevani liian älykäs hankkimaan lapsia. Näen niin helposti sellaisen normaalin jargonin ja sosiaalisen paineen lävitse, etten ole kuullut ainuttakaan aidosti vakuuttavaa syytä, joka puoltaisi vanhemmuutta. Ymmärrän kyllä, että muun elämänsisällön puutteessa ihminen kyllä helposti päätyy valitsemaan sen vakiovaihtoehdon, jota kulttuurimme ja yhteiskuntamme vahvimmin tukee.

Et kyllä noilla mielipiteillä anna kovin älykästä kuvaa itsestäsi, valitettavasti. Kuten ei moni muukaan tänne kirjoitteleva vela, jolla mielipiteet samaa tasoa :)

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan miksi tämän tyylisiin aloituksiin tulee muutamassa minuutissa useita aloituksia joissa velat perustelee, joskus jopa agressiivisesti valintaassa. Kyttäättetö palstalla milloin pääsette paasaamaan.

Minä vastasin, koska erehdyin luulemaan, että aloittaja haluaa vastauksen kysymykseensä. Anteeksi jos sillä pahoitin mielesi.  En ymmärtänyt, että olisi pitänyt pysytellä salamyhkäisesti vaiti.

Miksi ihmeessä ei? Minusta on parempi, että sellaiset ihmiset tekevät niitä lapsia jotka niitä oikeasti haluavat ja jotka tietävät mihin ryhtyvät. Minä tiedän henkilökohtaisesti (pienestä pitäen olen tiennyt)

etten halua ikinä tehdä jälkeläisiä. Miksi? en vain pidä lapsista niin paljoa. En kaipaa sitä kaaosta jota lapset tuovat arkeen.

Toki lapset tuovat varmasti kaikkea ihastustakin elämään mutta mitä minä olen henkilökohtaisesti seurannut sellaisia henkilöitä joilla on jälkeläisiä, niin tiedän että minä en itse kykenisi siihen arkeen.

Siinä ei ole sinänsä kyse kyvyttömyydestä vaan siitä etten jaksa ja halua yksinkertaisesti moista sirkusta jota se "vanhemmuus" tuo. Minun luonteeni on van semmoinen.

Niin ja ovatko ne jotkut jotka kritisoivat lapsettomia niin ajatelleet sitäkin että ihmisillä voi olla joitain perinnöllisiä sairauksia tai ominaisuuksia joiden vuoksi he eivät välttämättä halua lapsia koska ne voivat periytyä lapsille. Mielestäni se on vastuullista miettiä, että haluaako lapselle hyvän vai huonon tulevaisuuden. Nykyaikana muutenkin maailma on ylikansoitettu ja kaikilla e ole taloudellisia rahkeita esm. taata lapselle hyvää tasaista elämää aikuisuuteen saakka. Mielestäni on parempi olla tehtailematta jälkeläisiä kuin tehdä niitä sen enempiä miettimättä.

Se on edesvastuutonta jos jokin jos tekee vain niitä lapsia ja leikkii sillä toisen tulevaisuudella kuin mikäkin jumala.

Olen samaa mieltä, että maailma on ylikansoitettu ja arvostan sitä, että joku ei tee lapsia siitä syystä. Tai että on perinnöllinen sairaus, ei ole varaa, ahdistaa maailmantilanne jne... MUTTA se että huutaa täällä inhoavansa lapsia, että ne ovat oksettavia ja niin pois päin, se ei kerro muusta kuin vakavasta mielenterveysongelmasta.

Olen itse kasvanut erittäin sairaassa perheessä äitini mielenterveysongelmien vuoksi. Tiedän, että jos olisin äiti, hemmottelisin luultavasti lapsen pilalle, koska minua ja pikkusiskoani on pahoinpidelty henkisesti niin paljon. Minua on myös koulukiusattu, enkä halua ottaa sitä riskiä, että lapseni joutuisi kokemaan saman helvetin. Lisäksi minulla on vielä lapsuuteni traumojen kanssa monen vuoden terapia ja itseensä tutustuminen edessä, ja en usko koskaan olevani kykenevä kantamaan niin suurta vastuuta toisesta ihmisestä, kun itsestään huolehtiminenkin on vajaa kolmekymppisenä niin ja näin.

On todennäköistä, että tulen painiskelemaan jonkinlaisten mielenterveysongelmien kanssa koko elämäni ajan ja en aio ottaa sitä riskiä, että lapsi joutuisi katsomaan sitä missään elämänsä vaiheessa.

Muuten kyllä elämäni on suhteellisen otollinen lapselle: vakituinen, ihana kumppani, hyvä työ ym.mutta haluan eritoten panostaa loppuelämäni itseeni, parisuhteeseeni ja matkusteluun.

En erityisesti tykkää lapsista. Ei, en myöskään vihaa lapsia. Vähän sama juttu kuin aikuisten kanssa: Tuntemattomat vastaantulijat harvoin herättävät mitään tunteita, ei aikuiset eikä lapset. Ja niistä jotka tuntee paremmin, niin toisten kanssa on enemmän samalla aaltopituudella kuin toisten, kaikki tuntemani aikuiset tai kaikki tuntemani lapset eivät ole uskomattoman ihania. Suurin syy lapsettomuuteen kuitenkin on se, että lapsista on aivan valtavasti työtä ja valtavasti vastuuta. Arvostan vapautta ja itsenäisyyttä niin paljon, etten halua niistä luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa muuten lukea noita lisääntyjien harhaisia "kyllä minäkin voin elää kuin lapseton" -kommentteja, kun tosiasia on se, että jos joku lapsia hankkinut eläisi minun elämääni, häneltä otettaisiin lapset huostaan alle viikossa.

Jep, ja tuossa ylempänä joku väitti tehneensä kaikkea samaa lastensa kanssa. Varmaan on joo esim. lähtenyt 4kk komennukselle tsunamialueelle lapset mukanaan... Ihan normaalia toimintaa hei!

Pointti ainakin minulla on, että voin elää lapsen kanssa juuri sellaista elämää kuin HALUAN. Ei en voi lähteä tsunami alueelle, mutta en lähtisi ilman lastakaan. Ei en voi lähteä vuosiksi ulkomaille reissaamaan, tein sen jo ennen lasta, en lähtisi enää uudestaan. Ei en voi alkaa ryypätä extenpore, en käytä ollenkaan alkoholia, tuskin se muuttuisi jos ei lasta olisi? Eli en kyllä näe miten lapsi erityisesti rajoittaa elämääni?

Jokainen lapseen käytetty euro ja minuutti on pois jostakin muusta. Toki jos elämässä ei ole mitään sen kummempaa sisältöä, jonka tielle tuo tulisi, niin ei se sitten varmaan tunnukaan menetykseltä, ja hyvä niin. Oma elämäntapani ei vain olisi mitenkään mahdollinen edes yhden lapsen vanhempana.

Mikään harrastus tai työ ei minua kiinnosta ollenkaan niin paljon kuin lapsi. Minusta on ihanaa pistää rahaa häneen, ostaa vaatteita, harrastusvälineitä, viedä huvipuistoon.. Se on juuri se asia mitä haluan tehdä. Silti kuulen näitä kommentteja "et voi tehdä mitä oikeasti haluat tehdä." mitäköhän se sitten on mitä oikeasti muka haluan tehdä?

Miksi luulet, että täällä keskustellaan sinusta. Ei sinun mammailuelämäntapasi kiinnosta ketään, eikä sinulla pitäisi olla edes mitään asiaa ketjuun, joka on osoitettu vapaaehtoisesti lapsettomille.

Joillakin vanhemmilla on ihmeellinen taito kääntää kaikki keskustelunaiheet joko heidän lapseensa tai heidän vanhemmuuteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa muuten lukea noita lisääntyjien harhaisia "kyllä minäkin voin elää kuin lapseton" -kommentteja, kun tosiasia on se, että jos joku lapsia hankkinut eläisi minun elämääni, häneltä otettaisiin lapset huostaan alle viikossa.

Jep, ja tuossa ylempänä joku väitti tehneensä kaikkea samaa lastensa kanssa. Varmaan on joo esim. lähtenyt 4kk komennukselle tsunamialueelle lapset mukanaan... Ihan normaalia toimintaa hei!

Pointti ainakin minulla on, että voin elää lapsen kanssa juuri sellaista elämää kuin HALUAN. Ei en voi lähteä tsunami alueelle, mutta en lähtisi ilman lastakaan. Ei en voi lähteä vuosiksi ulkomaille reissaamaan, tein sen jo ennen lasta, en lähtisi enää uudestaan. Ei en voi alkaa ryypätä extenpore, en käytä ollenkaan alkoholia, tuskin se muuttuisi jos ei lasta olisi? Eli en kyllä näe miten lapsi erityisesti rajoittaa elämääni?

Jokainen lapseen käytetty euro ja minuutti on pois jostakin muusta. Toki jos elämässä ei ole mitään sen kummempaa sisältöä, jonka tielle tuo tulisi, niin ei se sitten varmaan tunnukaan menetykseltä, ja hyvä niin. Oma elämäntapani ei vain olisi mitenkään mahdollinen edes yhden lapsen vanhempana.

Mikään harrastus tai työ ei minua kiinnosta ollenkaan niin paljon kuin lapsi. Minusta on ihanaa pistää rahaa häneen, ostaa vaatteita, harrastusvälineitä, viedä huvipuistoon.. Se on juuri se asia mitä haluan tehdä. Silti kuulen näitä kommentteja "et voi tehdä mitä oikeasti haluat tehdä." mitäköhän se sitten on mitä oikeasti muka haluan tehdä?

Miksi luulet, että täällä keskustellaan sinusta. Ei sinun mammailuelämäntapasi kiinnosta ketään, eikä sinulla pitäisi olla edes mitään asiaa ketjuun, joka on osoitettu vapaaehtoisesti lapsettomille.

Joillakin vanhemmilla on ihmeellinen taito kääntää kaikki keskustelunaiheet joko heidän lapseensa tai heidän vanhemmuuteensa.

Noniin. Olisiko aika mennä tekemään niitä kaikkia mielenkiintoisia juttuja mitä lapsettomilla on mahdollista tehdä ilman lapsia? Anna kun arvaan, sä olit myös se joka aloitti tämän ketjun ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa muuten lukea noita lisääntyjien harhaisia "kyllä minäkin voin elää kuin lapseton" -kommentteja, kun tosiasia on se, että jos joku lapsia hankkinut eläisi minun elämääni, häneltä otettaisiin lapset huostaan alle viikossa.

Jep, ja tuossa ylempänä joku väitti tehneensä kaikkea samaa lastensa kanssa. Varmaan on joo esim. lähtenyt 4kk komennukselle tsunamialueelle lapset mukanaan... Ihan normaalia toimintaa hei!

Pointti ainakin minulla on, että voin elää lapsen kanssa juuri sellaista elämää kuin HALUAN. Ei en voi lähteä tsunami alueelle, mutta en lähtisi ilman lastakaan. Ei en voi lähteä vuosiksi ulkomaille reissaamaan, tein sen jo ennen lasta, en lähtisi enää uudestaan. Ei en voi alkaa ryypätä extenpore, en käytä ollenkaan alkoholia, tuskin se muuttuisi jos ei lasta olisi? Eli en kyllä näe miten lapsi erityisesti rajoittaa elämääni?

Jokainen lapseen käytetty euro ja minuutti on pois jostakin muusta. Toki jos elämässä ei ole mitään sen kummempaa sisältöä, jonka tielle tuo tulisi, niin ei se sitten varmaan tunnukaan menetykseltä, ja hyvä niin. Oma elämäntapani ei vain olisi mitenkään mahdollinen edes yhden lapsen vanhempana.

Mikään harrastus tai työ ei minua kiinnosta ollenkaan niin paljon kuin lapsi. Minusta on ihanaa pistää rahaa häneen, ostaa vaatteita, harrastusvälineitä, viedä huvipuistoon.. Se on juuri se asia mitä haluan tehdä. Silti kuulen näitä kommentteja "et voi tehdä mitä oikeasti haluat tehdä." mitäköhän se sitten on mitä oikeasti muka haluan tehdä?

Miksi luulet, että täällä keskustellaan sinusta. Ei sinun mammailuelämäntapasi kiinnosta ketään, eikä sinulla pitäisi olla edes mitään asiaa ketjuun, joka on osoitettu vapaaehtoisesti lapsettomille.

Joillakin vanhemmilla on ihmeellinen taito kääntää kaikki keskustelunaiheet joko heidän lapseensa tai heidän vanhemmuuteensa.

Ahaa vauva.fi keskustelupalstalla ei saa keskustella eikä ainakaan lapsista :D harmi jos minun onneni ja oikeat elämänvalintani saivat sinut noin katkeroitumaan, yritä päästä yli siitä, mielestäni kirjoitin ihan asiallisesti.

Kyllä minä perheenäitinä voin myös tehdä mitä haluan ja teenkin. Olen matkustellut, harrastanut ja jopa pelannut sitä pleikkaa yms. Ei ole tarvinnut luopua YHTÄÄN MISTÄÄN. Lapsia hankin itsekkäistä syistä. Niin juuri. Halusin lapsia koska se on tietyllä tavalla arvostettua, lapsista saa onnellisuutta ja saa vanhuudessa hoivaajia. Kuvottaa tämä vastakkainasettelu, että perheelliset joutuvat luopumaan asioista ja elämään pallo jalassa lopun ikäänsä. Paljon suurempaa luopumista on nykyään se että luopuu niistä lapsista.

T. 3 xäiti

Veloja on monenlaisia, monista eri syistä. Ap voisi vähän spesifioida. On perinnöllisiä sairauksia kantavia, on omia vanhemmuustaitoja epäileviä (tunnen miehen, joka ei halua lapsia, koska hänellä on huonoja isäkokemuksia lapsuudesta), synnyttämistä pelkääviä, yksin eläviä jotka eivät (enää) etsi puolisoa, vakaumuksellisesti naimattomia (esim. katoliset nunnat ja papit ovat veloja) ja sitten niitä jotka eivät välitä hankkia omia lapsia koska... no, eivät halua sitä elämää.

Tykkään paljon lapsista ja ikävälillä 25-35v mietin lasten hankintaan ja aina päädyn samaan lopputulokseen, etten ole kykeväksi hyväksi äidiksi (eikä myöskään mieheni), koska jokaisella lapsella on oikeus hyviin vanhempiin ja hyvään elämään. Miehelle lapset olisivat olleet ok. mutta myös lapseton elämä.

Päätöstäni en ole katunut, kun ympärillä näen miten heikoissa perheissä lapset elävät ja monen vanhemmuus menee rimaa hipoen, enkä suinkaan tarkoita taloudellisti vaan myös henkisesti. Sitä samaa en halunnut omalle lapselleni.

Nyt teen hiljaista hyväntekeväisyyttä lapsille, jotka ovat jo syntyneet ja autettavia on kylliksi.