Miksi joku haluaa välttää lääkäriin tai tutkimuksiin menoa ?

Meitä on moneen junaan ja vielä asemillekin.

Toiset valittaa ja hakeutuu lääkärille aivan turhaan vaikka itse lääkitys riittäisi hyvin, toiset eivät taas suostu millään lähtemään vastaanotolle vaikka aihetta olisi.

Koska julkisella kohdellaan kuin paskaa eikä yksityiseen ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet terve niin pitkään kunnes menet lääkärille. Suurin osa käynneistä on täysin turhia nykyisin. Mikäli ihmiset osaisivat pitää itsestään huolta eivätkä olisi niin hypokondrisia, säästyisi resurssit todellisten ongelmien hoitamiseen.

No mistä sitä erottaa, ovatko oireet viattomia vai onko niissä jotain vakavaa taustalla? Minä en ole lääkäri enkä osaa tehdä diagnooseja, sitä varten menen lääkäriin.

Oma isäni ei halunnut mennä lääkäriin, kun pelkäsi syöpänsä uusiutuneen. Perusteli sen sillä, ettei halua käydä niitä hoitoja ja kuolla sairaalan letkuissa. Näin teki ja kuoli kahden kuukauden päästä kotiinsa. Ja kyseessä oli syöpä.

Lapsena satutin ranteeni pahasti pyörällä kaatuessa (kipu oli voimakasta, vielä vuosienkin päästä joskus käteen sattui, kun sille varasi painoa), mutta siitä mitään lääkäriin menty.

Isänikään ei tykännyt mennä pienestä lääkäriin.

Perheessämme vallitsi itseään arvostamaton ilmapiiri, ja pidin koko lapsuuteni ajan köyhää perhettäni huonona väkenä, kuten nyt itseänikin.

Minäkö tärkeitä lääkäreitä mitättömillä pikkuasioillani vaivaisin? On heidän ajalleen tärkeämpääkin käyttöä.

Toki oikeasti jos vaiva on selvä, niin menen lääkäriin, mutta aina ei ole varmaa mikä on selvää. Kun kaaduin nilkalleni, epäröin mennäkö päivistykseen vai ei. Ei siihen juuri edes sattunut, joten nolotti mennä lääkäriin varmuuden vuoksi nilkan oudon tunteen vuoksi. Olin suorastaan helpottunut, kun mulla oli kuin olikin nilkassa jotain vikaa: murtuma! Sain sauvat ja kipsin – en siis ollut turha potilas.