Mikä on omituisin huhu, joka teistä on liikkunut?

Omituisin huhu on ollut sellainen, että kadulla tuntematon tyyppi tulee vastaan, kysyy tunneko henkilön X. Myönsin tuntevani, henkilö oli mun kanssa samassa koulussa (tiesin nimeltä mutta en ollut edes moikkatuttu hänen kanssaan). Koulu oli loppunut useampi vuosi aiemmin. Tuntematon tyyppi kertoi että henkilö X on kertonut musta "vähän juttuu". Ei suostunut kertomaan tarkemmin tivaamisesta huolimatta.

Kuulin taannoin, että eräässä toisessa työpisteessä työskentelevät kollegat ovat laajalti levittäneet juttua, että en olisi muodollisesti pätevä työhöni. Olen kyllä ollut reilut kymmenen vuotta virassa, johon ei ole mitään asiaa ilman tätä kyseistä pätevyyttä, mutta joku oli keksinyt, että olen jotenkin kiertänyt sen pätevyysvaatimuksen työskentelemällä ensin toisessa työtehtävässä ja sitten virkasiirrolla olisin jotenkin keplotellut itseni tähän hommaan. En tiedä keitä nämä keksijät ovat, mutta minulla on aavistus siitä, missä työpaikassa tätä tarinaa kerrotaan.

Totuuden nimissä minulla on kyllä taustalla toinenkin tutkinto, jonka tyyppistä työtä tein aiemmin, mutta siltä alalta en ole kuitenkaan maisteriksi asti opiskellut, enkä siis olisi siihen pätevä. Olen ihan samalla tavalla koulutettu kuin nämä muutkin kollegat, ja ihan sillä samalla virkanimikkeellä olen silloin muinoin työni saanut. Virkasiirrolla siirryin ainoastaan työpisteestä toiseen. Aavistelen tässä taustalla närää siitä, että olen saanut lähiesimieheltä ja toimialajohtajalta aika paljon julkista kiitosta työstäni vuosien varrella, ja moni olettaa, että olen sitten jollain vilunkipelillä ohittanut muita hakijoita. Muuten en oikein keksi miksi melkein tuntemattomat aikuiset ihmiset lähtisivät kehittelemään tuollaisia juttuja. Etenkin kun kyse on tavallisesta kunta-alan työstä, jossa ei edes ole mitään etenemismahdollisuuksia.

Hah nuo lesbojuorut on ihan vakio, olen itsekin ollut sellaisen kohteena :D Musta liikkui myös juoru, että olin uskovainen kun pidin tunnilla pulpetilla käsiä ristissä :'D 

Että en päästä miestäni ulos ryyppäämään :D

Tosiasiassa mies on ihan omasta vapaasta tahdostaan lopettanut rellestämisen, kun on perustanut perheen. Huhun levittäjä on 40+ ikiteini.

Työpaikalla yksi uusi työntekijä oli kuullut "joltain", että olisin tanskalainen. Olen oikeasti suomalainen, mutta tällä hetkellä ulkomailla töissä. Kai joku on ajatellut että pohjoismaa kuin pohjoismaa, mitä niillä nyt eroa on :D

Ihmettelin kovasti, kuinka kyseinen työkaveri alussa kyseli Tanskasta ja sen kulttuurista ja vastailin kyllä parhaani mukaan. Olin ollut pari viikkoa aiemmin Tanskassa lomalla ja luulin kyseisen työkaverin kysymysten johtuvan siitä.

Lukion kova naistenmies kertoi kuinka olen yksi hänen kaadoistaan. Hieno homma että olin vielä neitsyt. Lähti vähän uskottavuus niistä sen naisseikkailuista.

Olin niitä hiljaisempia ja tämä herrasmies suuressa suosiossa ja aina äänessä, en tietenkään koko koululle päässyt korjaamaan väittämää mutta omasta piiristä tälle naurettiin ja sieltä se lähti lopulta leviämään myös muiden korviin, tämä pojan valehtelu.

Että minut olisi Rautatientorilla raiskannut viisi irakilaista ja olisin tästä tilittänyt youtube videolla joka olisi myöhemmin poistettu. Todettakoon että en ole koskaa saanut miehen munaa kakkoseen eikä oma munanikaan ole koskaan ollut miehen suussa.

Että olisin homo. Ja sitten että olen bisekstaaja, ja tämän jälkeen nekrofiili.Sitten olin vapaapalokuntalainen ja lopulta ylioppilas. Joku voisi luulla että minua vainotaan.

Ala-asteella juoruttiin, että olen lesbo ja toisaalta, että olen rakastunut 60-v miesopettajaamme...

Vierailija kirjoitti:

Minusta juoruttiin yläasteella, että olen lesbo, koska käytin välillä hupparia koulussa.

Minulla pelattiin raskauskortti koska käytin väljähköä Intian basaarissa ostettua mekkoa lakkiaisissa. Lapsi syntyi 15 vuotta lakkiaisten jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huhujen mukaan kuollut pari kertaa, ensimmäisen kerran kolarissa ja toisen kerran hyppäsin katolta.

Hyvin näyttää vainajalta kirjoittaminen sujuvan. ;)

Että minulle on tehty abortti yläasteella. Olin neitsyt 19-vuotiaaksi asti.

Myöhemmin ajateltuna tuo saattoi olla kunnianloukkaus.

Kuulin hyvän vitsin aikanaan. Olin teinilesbo lukiossa ja kiinnostunut toisesta saman lukion lesbotytöstä. Tämän siis kuulin työtoverilta eli oikeasti olin suuressa lukiossa ihan pätevänä sijaisena töissä. Ikää 25v ja kiinnostuksen osoitukseksi riitti normaali opettajan käytös käytävillä eli katsoin oppilaita jotka katsoivat ja nyökäten menin ohi.

Minustakin juoruttiin että olen lesbo :D

Seurustelin pojan kanssa. Olimme olleet kimpassa jo 4kk ja tämä kyllä tiedettiin koko koulussa mutta olin silti kuulemma 100% lesbo... :D

Juoru sai tuulta alleen koska 9-luokalla ystävystyin uudestaan entisen kaverin kanssa. Kaverin kanssa meni sukset pahasti ristiin 7.lk lopulla ja ysillä lopulta haudattiin sotakirveet. Tästä kaverista tuli lyhyessä ajassa parhain kaverini koskaan ja tämä oli joidenkin mielestä epäilyttävää ilmeisesti.

Poikaystävää ahdisti tämä juoru (emme olleet samalla yläasteella) ja hän epäili että olen lesbo ja vaati minua lopettamaan ystävyyden tämän parhaan kaverini kanssa. Poikaystävä lopulta jätti minut koska en luopunut kaveristani joten se todisti kuulemma hänelle että olen lesbo...koska "valitsin" kaverin enkä häntä :Ddd

Vielä näin 7 vuoden jälkeenkin jotkut luulevat lesboksi mutta luulkoot :Dd

Täälläkin lesbojuorujen kohde. Hauskaa tässä on se, että tosiaan olen lesbo :) Yläasteella olin kovin ujo, en paljoa pitänyt ääntä itsestäni yms. Muutama "kaveri" sitten usein tivasi ihastuksia, seurusteluja, seksikokemuksia yms. Niitä ei juuri ollut, enkä niistä pienistä kokemuksistakaan halunnut puhua. Tämän vuoksi sitten tyttöjen mielestä toki olin lesbo, sisäisesti ja ulkoisesti (en näyttänyt "lesbolta"). Vuosia ohitin kommentit, toisinaan saatoin huomauttaa olevani ok asian kanssa yms. Yläasteen lopulla sitten kerroin suoraan olevani lesbo, kerroin muutamista pussailuista yms. jutuista mitä vuosia oli udeltu (tosiaan kokemukset hyvin pieniä). Sen jälkeen en enää voinut mitenkään olla lesbo, koska en yhtään näytä lesbolta (tyyli oli edelleen sama). Sitten alkoi liikkua juoru, että olen hetero :D

Minulla on pahvista ja muutamasta rautalangasta niittien avulla koottu aidon kokoinen ja -näköinen "luuranko". Aikoinaan kokosimme sen ex-poikaystävän kanssa, sittemmin erosimme mutta pysyimme silti hyvinä ystävinä. Kun hän kuoli yllättäen, luuranko päätyi onneksi minulle. Se on rakas muisto ja erikoinen esine, joskin hyvin hauras. Nykyään sen paikka on korkean kaapin päällä (ei siis ole luurankoja kaapissa vaan reilusti kaapin päällä).

Kerran vuosia sitten tein suursiivousta ja olin siksi aikaa laittanut luurangon "turvaan" sänkyyn pitkälleen. Naapuri sattui käväisemään kylässä, ja oli tästä järjestelystä tehnyt omat johtopäätöksensä. Olin kuulemma niin sekaisin ikävästä tms että nukuin jatkuvasti luurangon kanssa ja kuvittelin sen olevan exäni.

Lukiossa opettajat puhui että minä ja mun punkkariystävä käytetään huumeita. Ei pitänyt paikkaansa.

Työelämässä mua on syytetty varkaaksi, en ole ikinä varastanut mitään. Lisäksi on juoruttu, että olen yrittänyt iskeä joitakin miehiä työpaikalla, vaikka homma on mennyt toisin päin tai sitten on oltu ihan vaan työkavereita.

Että mun nenä on leikattu, koska se on pieni. Ei ole leikattu.

Onhan näitä muitakin.

Se että tykkään kutoa sukkia vaikka tykkään ommella varpailla sukan reikiä.

Ei sellaisessa juorussa ole mitään tolkkua.

Koulussa minua hyväksyttiin pelkästään narkomaaniksi vaikka kutosin varpaillani sukan reikiä yksin nurkassa ja join limpparia aina yhdellä kädellä kerran viikossa kuin oli karkki päivä. Kun sanoin että sokeri on terveellistä niin minua nimiteltiin narkomaaniksi enkä päässyt karkki automaatin luo vaikka muut joivat minun limppariani. En muista sitä pahalla mutta haluaisin lisää sukkia missä olisi reikiä jotta voisin ommella ne pikkuvarpailla.

Perheelläni on ollut jo vuosia asuntovaunu leirintäalueella. 15 vuotiaana jostain kumman syystä aloin kiinnostua vähän muistakin aktiviteeteista kuin kesän vietosta leirintäalueella, enkä käynytkään enää vaunulla joka viikko kuten yleensä. Kaverit kaupungissa siis houkuttivat teiniä liikaa, ja tämä oli vanhemmilleni ihan ok. Pärjäsin kotona ihan mainiosti myös sen ajan kun vanhempani olivat vaunulla.

Muille leirintäalueen vuosipaikkalaisille kuvio ei oikein auennut, ja kesän lopussa kuulin että minun luullaan käyttävän suonensisäisiä huumeita. Siis haloo, aikuiset ihmiset puhuivat 15-kesäisestä moista paskaa selän takana. En siis ole koskaan kokeillutkaan huumeita. Se kyllä satutti, ja tuntuu omituiselta edelleen näin 10 vuoden jälkeenkin. En koskaan saanut selville kuka huhun laittoi liikkeelle, enkä myöskään kuullut keneltäkään anteeksipyyntöä. Viime Juhannuksena pari tyyppiä tuli kertomaan ettei missään vaiheessa uskonut niitä väitteitä. En niellyt selitystä, koska toinen niistä tyypeistä tuli silloin 10 vuotta sitten repimään multa hiuksen päästä ja huikkasi perään että vie sen huumetesteihin. :D