Naiset vähättelevät toistensa kipuja ja ärsytyksiä.

Olen itse naisena huomannut tämän ilmiön. Juuri joku aika sitten meillä oli suunnitelmia ystävättäreni kanssa, mutta peruin ne sillä minulla oli huono olo ja oksentelin jonkun verran. No, tämä ystävättäreni rupesi sitten "kehuskelemaan" kuinka hän oli kyllä käynyt ulkona kanssani vaikka oli kuumetta ja ties mitä muuta. En näe tuossa edes mitään ylpeilyn aihetta. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että jos on kipeä niin jää kotiin eikä lähde tartuttamaan muita. Tämä ystävättäreni on minulle nyt sitten verisesti loukkaantunut kun en halunnut lähteä ravintolaan oksennustaudissa.
Tätä huomaa myös äideissä. Keskustelu on tätä luokkaa:
Elina: "Voi kun tuolla meidän Liisa-Annelilla on pää kipeä ja yskää."
Katri: "Voi ei, meidän Pertti-Iivolla on nuo samat ja kuumetta."
Arja: "Voi teitä, meidän Anzkuh-Hillevillä on nuo samat ja kurkku kipeä."
Miia: "Voi kamalaa, meidän Anneli-Iidalla on nuo samat ja keuhkosyöpä."
Tiina: "Eikä, koittakaa jaksella. Meidän Pirkko-Oonalla on nuo samat ja toinen proteesijalka puoliksi haudassa."
Anne: "Teitäpäs nyt koetellaan. Meidän Tuisku-Uunolla on nuo samat ja hänet jälkiabortoitiin eilen."
Tätä näkee kaikkialla. Hirveä kilpavarustelu kaikessa, jopa noissa lasten sairauksissa. Keskittyisivät hoitamaan niitä lapsiaan eikä väittelemään lasten sairauksista toisten mammojen kanssa.