Vapaaehtoisesti lapseton, mitä lapsia hankkineet eivät vain ymmärrä sinun kokemuksessasi?

no eihän nykyaikana lapsettomuus ole joku poikkeus, vaan ihan normaalia jo. 

Vierailija kirjoitti:

no eihän nykyaikana lapsettomuus ole joku poikkeus, vaan ihan normaalia jo. 

Kiitos pointtini vahvistamisesta. :)

En ole koskaan miettinyt sitä olenko normaali vai epänormaali ja se erottaa minut kyllä lapsettomasta siskostani. Voisin olla vaikka epänormaali ja se ei minua haittaisi! Miksi lapsettomia haittaa? Minulla on siis lapsia.

Sitä ei ymmärretä, että tämä on oma valintani. Samoin kuin yksin eläminen. Ihmiset säälivät ja olettavat minun olevan surullinen ja onneton, koska en ole parisuhdetta tai lapsia "saanut". Käsittämätön juttu.

Sitä, että en ihan aikuisten oikeasti halua omia lapsia. Tykkään kyllä leikkiä ja olla lasten kanssa, mutta en jaksa heitä pidemmän päälle, muutama tunti kerrallaan on ihan mukavaa. Lisäksi minulla on perinnöllinen sairaus, jota en halua mahdollisesti siirtää eteenpäin.

Olisin lisäksi hyvin mahdollisesti todella hirveä äiti, koska olen luonteeltani todella kärsimätön ja erakko. Lapsissa kun ei ole sellaista on/off nappia, jota voi painaa ja laittaa lapsen pois kaappiin, kun ei jaksa enää huomioida.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan miettinyt sitä olenko normaali vai epänormaali ja se erottaa minut kyllä lapsettomasta siskostani. Voisin olla vaikka epänormaali ja se ei minua haittaisi! Miksi lapsettomia haittaa? Minulla on siis lapsia.

Toinen hyvä esimerkki, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei ymmärretä, että tämä on oma valintani. Samoin kuin yksin eläminen. Ihmiset säälivät ja olettavat minun olevan surullinen ja onneton, koska en ole parisuhdetta tai lapsia "saanut". Käsittämätön juttu.

Mulla tämä sama. Lähinnä vanhemmat sukulaiset tästä jauhoivat tosin. Säälittelivät, yrittivät antaa vinkkejä miten voisin jonkun miehen löytää jne. Eivät todellakaan uskoneet kun sanoin, etten halua parisuhdetta enkä lapsia lainkaan. 

Toisinaan kyllä huomaa että näitä näkemyksiä on laajemminkin vielä tänä päivänä. Esim. Hesarissa on joskus ollut sinkkujen kohtaamattomuusongelmasta artikkeleja, joissa ei tunnuttu ollenkaan ymmärtävän sitä pointtia, että kaikki sinkut eivät haluakaan kohdata mitään puolisoa, vaan elämäntapa on itse valittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei ymmärretä, että tämä on oma valintani. Samoin kuin yksin eläminen. Ihmiset säälivät ja olettavat minun olevan surullinen ja onneton, koska en ole parisuhdetta tai lapsia "saanut". Käsittämätön juttu.

Mulla tämä sama. Lähinnä vanhemmat sukulaiset tästä jauhoivat tosin. Säälittelivät, yrittivät antaa vinkkejä miten voisin jonkun miehen löytää jne. Eivät todellakaan uskoneet kun sanoin, etten halua parisuhdetta enkä lapsia lainkaan. 

Toisinaan kyllä huomaa että näitä näkemyksiä on laajemminkin vielä tänä päivänä. Esim. Hesarissa on joskus ollut sinkkujen kohtaamattomuusongelmasta artikkeleja, joissa ei tunnuttu ollenkaan ymmärtävän sitä pointtia, että kaikki sinkut eivät haluakaan kohdata mitään puolisoa, vaan elämäntapa on itse valittu.

Hyvin pieni osa sinkuista ei halua parisuhdetta, ja siihen nähden näiden erakkojen asia on ollut oikeinkin hyvin esillä. Suurin osa sinkuista on iäkkäitä leskinaisia, ja seuraavaksi suurin ryhmä kahden suhteen välissä olevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei ymmärretä, että tämä on oma valintani. Samoin kuin yksin eläminen. Ihmiset säälivät ja olettavat minun olevan surullinen ja onneton, koska en ole parisuhdetta tai lapsia "saanut". Käsittämätön juttu.

Mulla tämä sama. Lähinnä vanhemmat sukulaiset tästä jauhoivat tosin. Säälittelivät, yrittivät antaa vinkkejä miten voisin jonkun miehen löytää jne. Eivät todellakaan uskoneet kun sanoin, etten halua parisuhdetta enkä lapsia lainkaan. 

Toisinaan kyllä huomaa että näitä näkemyksiä on laajemminkin vielä tänä päivänä. Esim. Hesarissa on joskus ollut sinkkujen kohtaamattomuusongelmasta artikkeleja, joissa ei tunnuttu ollenkaan ymmärtävän sitä pointtia, että kaikki sinkut eivät haluakaan kohdata mitään puolisoa, vaan elämäntapa on itse valittu.

Hyvin pieni osa sinkuista ei halua parisuhdetta, ja siihen nähden näiden erakkojen asia on ollut oikeinkin hyvin esillä. Suurin osa sinkuista on iäkkäitä leskinaisia, ja seuraavaksi suurin ryhmä kahden suhteen välissä olevia.

Onko tuota muuten ihan tutkittu, että paljonko on niitä jotka ei halua parisuhdetta. Tuntuu että se on esim. omassa ikäluokassani (noin 40 v) hyvin tavallista. Monella on joskus ollut parisuhde, mutta eivät halua sellaista enää. Sitten on toki itseni kaltaiset erakot, jotka eivät ole koskaan halunneetkaan kun viihtyvät parhaiten yksin.

Onko pointti siinä, että lapsettomat kokevat, että ympäristö pitää heitä epänormaaleina, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että lapselliset olisivat lapsia saadessaan ajatelleet, että heitä ei pidetä epänormaaleina? Lapsia saadaan aivan muista syistä?

Lasten saaminen on joillekin helppoa?

Joidenkin ns. hurmosmammojen on ollut vaikea ymmärtää, että en näe heidän elämäntavassaan mitään toivottavaa, ihailtavaa tai kadehdittavaa. Olisin mieluummin vankilassa kuin vastuussa täysiaikaisesti lapsen hoivaamisesta, huolehtimisesta, ruokkimisesta ja vaatettamisesta, kasvattamisesta ja niin edelleen. Tämä ei ole mitään liioittelua, mutta on varmaan kohtuutonta odottaa vanhemman sitä ymmärtävän.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei ymmärretä, että tämä on oma valintani. Samoin kuin yksin eläminen. Ihmiset säälivät ja olettavat minun olevan surullinen ja onneton, koska en ole parisuhdetta tai lapsia "saanut". Käsittämätön juttu.

Minäkään en ymmärrä tuollaisia asenteita sinua kohtaan. Luulisi jo nykyään olevan selvää etteivät kaikki halua samoja asioita elämässä.

T. Perheellinen

Ei tule mieleen mitään yksittäistä asiaa, mutta ehkä kokonaisuutena se, että lapsia hankkineet eivät yleensä ymmärrä sitä, että lapsettomuus ei ole yhtä kuin ikuinen teini-ikä. Joskus lapsia hankkineet ihmiset luulevat, että lapsettoman elämä on jotain biletystä ja baarissa juoksemista, eli sellaista elämää, mitä ne lapsia hankkineet ihmiset elivät ennen lapsia. Eli ikään kuin me lapsettomat jotenkin jämähdettäisiin siihen ajanjaksoon. Ikään kuin aika pysähtyisi. Ei hahmoteta, että ihan samalla tavalla ne vuodet vierii meilläkin eteenpäin. 

Joskus lapsia hankkineet eronneet ovat aika huvittavia, palatessaan jälleen sinkkumarkkinoille. Ei tajuta, että aika ei pysähtynyt sillä aikaa, kun sinä leikit kotileikkejä. Sitten kun mennään baarissa iskemään jotain kaksivitosia, ja ihmetellään, miksi ne ei kiinnostu... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei ymmärretä, että tämä on oma valintani. Samoin kuin yksin eläminen. Ihmiset säälivät ja olettavat minun olevan surullinen ja onneton, koska en ole parisuhdetta tai lapsia "saanut". Käsittämätön juttu.

Mulla tämä sama. Lähinnä vanhemmat sukulaiset tästä jauhoivat tosin. Säälittelivät, yrittivät antaa vinkkejä miten voisin jonkun miehen löytää jne. Eivät todellakaan uskoneet kun sanoin, etten halua parisuhdetta enkä lapsia lainkaan. 

Toisinaan kyllä huomaa että näitä näkemyksiä on laajemminkin vielä tänä päivänä. Esim. Hesarissa on joskus ollut sinkkujen kohtaamattomuusongelmasta artikkeleja, joissa ei tunnuttu ollenkaan ymmärtävän sitä pointtia, että kaikki sinkut eivät haluakaan kohdata mitään puolisoa, vaan elämäntapa on itse valittu.

Hyvin pieni osa sinkuista ei halua parisuhdetta, ja siihen nähden näiden erakkojen asia on ollut oikeinkin hyvin esillä. Suurin osa sinkuista on iäkkäitä leskinaisia, ja seuraavaksi suurin ryhmä kahden suhteen välissä olevia.

Onko tuota muuten ihan tutkittu, että paljonko on niitä jotka ei halua parisuhdetta. Tuntuu että se on esim. omassa ikäluokassani (noin 40 v) hyvin tavallista. Monella on joskus ollut parisuhde, mutta eivät halua sellaista enää. Sitten on toki itseni kaltaiset erakot, jotka eivät ole koskaan halunneetkaan kun viihtyvät parhaiten yksin.

On joo. Ks. esim. Väestöliiton perhebarometrit.

Ihmiset hakeutuvat kaltaistensa seuraan. Minun kavereissani on paljon enemmän taiteilijoita, tutkijoita ja vapaaehtoisesti lapsettomia kuin Suomessa keskimäärin, mutta ei sen perusteella voi sanoa mitään yleisestä tilanteesta.

En sinänsä epäile, etteikö yli 40-vuotiaissa sinkuissa voisi olla enemmän "ei kiitos enää suhteita" -sinkkuja kuin 30-vuotiaissa, mutta 40-vuotiaita sinkkuja on ylipäätään väheemmän kuin 30-vuotiaita. Useimmat nelikymppiset ovat onnellisissa parisuhteissa ihmisen kanssa, jonka tapasivat pari- kolmikymppisenä.

Sitä on vaikea käsittää, että yksinäinen vanhuus ei pelota minua.

Monen ystävän (äidin) on ollut vaikeaa ymmärtää sitä, etten halua olla lasten kanssa. Siedän lapsia kyllä vähäisessä määrin, mutta mieluummin en. Voin hoitaa niitä kyllä, jos palkasta sovitaan. Minä en osaa olla lasten kanssa. En pidä niistä. Ja uskon, että lapset aistivat sen minusta: ei ole mielestäni mukava ajatus, että joku 4 v ihmettelee, miksei tuo täti pidä minusta. Ei johdu henkilökohtaisesti sinusta rakas lapsi, vaan iästäsi. Katsotaan 20 v päästä uudelleen. En jaksa esittää koko ajan olevani kiinnostunut ja innostunut lasten jutuista. Minulle tuottaa kauhua pelkkä ajatuskin, että saisin oman lapsen, ja tuo kaikki olisi 24/7. Tätä eivät äitiystävät ymmärrä, koska heille lasten saaminen on paras asia elämässä. He eivät kykene uskomaan, etten minä koe, että minulle asia olisi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei ymmärretä, että tämä on oma valintani. Samoin kuin yksin eläminen. Ihmiset säälivät ja olettavat minun olevan surullinen ja onneton, koska en ole parisuhdetta tai lapsia "saanut". Käsittämätön juttu.

Mulla tämä sama. Lähinnä vanhemmat sukulaiset tästä jauhoivat tosin. Säälittelivät, yrittivät antaa vinkkejä miten voisin jonkun miehen löytää jne. Eivät todellakaan uskoneet kun sanoin, etten halua parisuhdetta enkä lapsia lainkaan. 

Toisinaan kyllä huomaa että näitä näkemyksiä on laajemminkin vielä tänä päivänä. Esim. Hesarissa on joskus ollut sinkkujen kohtaamattomuusongelmasta artikkeleja, joissa ei tunnuttu ollenkaan ymmärtävän sitä pointtia, että kaikki sinkut eivät haluakaan kohdata mitään puolisoa, vaan elämäntapa on itse valittu.

Oletko aseksuaali? 

Sit ei yleensä ymmärretä ollenkaan, että minä en väheksy, halveksu tai paheksu perheellisten halua olla perheellisiä. Minä en pidä sitä mitenkään huonona asiana, _en vain itse halua samaa_. En ole lainkaan perhevihamielinen. Tämä on käsittämättömän vaikea asia tajuta, olen sen huomannut useasti. Enhän minä paheksu tai pidä huonona sitäkään, että joku haluaa koiran. Minä en vain itse halua samaa.

Tuo on tosiaan hyvä pointti, että ei ymmärretä sitä, että lapsettomuus ei ole yhtä kuin lapsiviha. Itse rakastan lapsia (ja koiria) mutta en nyt vaan kuitenkaan halua hankkia itselleni kumpiakaan. Toisten lapsia ja koiria hoidan kyllä mielellään.

Kaffepulla kirjoitti:

Tuo on tosiaan hyvä pointti, että ei ymmärretä sitä, että lapsettomuus ei ole yhtä kuin lapsiviha. Itse rakastan lapsia (ja koiria) mutta en nyt vaan kuitenkaan halua hankkia itselleni kumpiakaan. Toisten lapsia ja koiria hoidan kyllä mielellään.

Kyllähän tuo asenne on nyt vanhempien paljon helpompi ymmärtää kuin sellaiset asenteet, ettei pidä lapsista tai halua olla lasten seurassa tai etenkin että pitää lasten hankkimista moraalisesti vääränä ja julmana tekona. Kokeilepa olla julkisesti antinatalisti, niin tulet hämmästymään, miten herkästi itseään älykkäänä pitävät ihmisetkin torjuvat yksinertaisen logiikan.