Argh, pää hajoaa huolesta teinin takia. Kaipaan vertaistukea masentuneiden nuorten vanhemmilta

Toipuminen ottaa aikaa. Ovatko koulussa tietoisia ongelmasta? Yritä vähentää omaa stressitasoa harrastuksia jne. Tiedän että se on vaikeaa, mutta jos vaivun samaan suohon teinin kanssa, et jaksa kannatella häntä. Onko häneltä otettu kaikki vitamiiniarvot, kilpirauhasarvot jne.? NIidan mataluus väsyttää. Tsemppiä!

1, tietävät he. Ja tähän asti teini on saanut tehtyä kotona tehtäviä, mutta toki se haittaa mukana pysyttelemistä, että on paljon poissa, 1-2 päivää viikossa. Lukiossa kumminkin aiemmin sallittiin max neljä poissaolotuntia per kurssi, tässä ei onneksi olla ihan yhtä tiukkoja nykyään.

On tutkittu veriarvot, niissä ei ole häikkää. Ongelmana on, että hänen on vaikea pitää unirytmiä, ja sitten menee liian myöhään arkena nukkumaan tai heräilee yöllä.

Harrastuksia on todella vaikea pitää yllä vuorotyön ohessa, mutta yritän. Olet oikeassa, ei auta minun tässä nyt uupua.

Kiitos tsempistä.

Ap

Puoli vuotta terapiaa on aivan liian vähän .. T: entinen yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsinyt teini, nykyinen tasapainoinen 32-vee äiti itsekin

Kolmonen, voi olla. Teini itse kokee, ettei tarvitse sitä eikä se ole kuulemma vaikuttanut. Terapeutti (kunnan nuorisopsykiatrinen) on sitä mieltä, että teini ei enää tarvitse lisää terapiaa. Pahapa siitä on vastaan vänkätä, mutta annan nyt olla jonkusen kuukauden ja katson sitten, pitääkö alkaa omasta pussista kaivaa terapiaan rahaa.

Ap

Miten sä oot lapses pilannut, kun noin oirehtii? Aivan oikein, että sulla hajoo kanssa pää.

Kommentoin ketjua opettajana. "Sallittujen" poissaolojen rajoja ei ole laitettu nuorten kiusaksi, vaan rajat on määritelty siitä näkökulmasta, millaisen näytön pohjalta kurssin voi arvioida ja millaisesta itsenäisten tehtävien määrästä nuori voi selvitä ahdistumatta entisestään. Mielenterveysongelmista kärsiviä nuoria ei auta yhtään se, että heille kuuden viikon välein pistetään 4-6 aineesta valtava tehtäväpaketti, josta pitäisi yksin kotona ilman opettajan ohjausta selvitä. Toisin sanoen poissaolorajojen poistaminen ei tue nuoresi opiskelua yhtään. Jos nuori ei ole koulukuntoinen, on parempi hakea sairauslomaa kuin käydä koulua puoliteholla. Jokainen jakso, jonka nuori on kirjoilla koulussa saamatta suorituksia rekisteriin, lasketaan mukaan lukion suorittamisen enimmäisaikaan (4 vuotta), ja kun poissaoloja on noinkin paljon, tuskin hänelle jää juuri mitään mieleen niistäkään kursseista, jotka hän on miten kuten saanut suoritettua.

Se saattaa olla että teinisi ei ole vielä valmis käsittelemään niitä asioita mitkä ovat vaikuttaneet ahdistuneisuushäiriön syntyyn eikä edes tiedosta niitä asioita..onko lääkityksestä puhuttu? -kolmonen

Mietteliäs 84 kirjoitti:

Se saattaa olla että teinisi ei ole vielä valmis käsittelemään niitä asioita mitkä ovat vaikuttaneet ahdistuneisuushäiriön syntyyn eikä edes tiedosta niitä asioita..onko lääkityksestä puhuttu? -kolmonen

Hänellä on ollut Seronil-lääkitys kohta jo vuoden, ja se on ollut meidän tulkinnan mukaan hänelle hyväksi. Jatkuu vielä toistaiseksi.

Voi olla, että terapeutti ei ollut hänelle sopiva ja/tai hän ei ole valmis käsittelemään syitä. Hän ei osaa nimetä yhtä yksittäistä syytä, mutta varmaan mukana on koulukiusaamista, isän syöpä ja varmaan mölöt vanhemmatkin. Paha sanoa. Itse olisin kannattanut vielä terapian jatkamista, mutta ei sitä äidiltä yksin kysytä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin ketjua opettajana. "Sallittujen" poissaolojen rajoja ei ole laitettu nuorten kiusaksi, vaan rajat on määritelty siitä näkökulmasta, millaisen näytön pohjalta kurssin voi arvioida ja millaisesta itsenäisten tehtävien määrästä nuori voi selvitä ahdistumatta entisestään. Mielenterveysongelmista kärsiviä nuoria ei auta yhtään se, että heille kuuden viikon välein pistetään 4-6 aineesta valtava tehtäväpaketti, josta pitäisi yksin kotona ilman opettajan ohjausta selvitä. Toisin sanoen poissaolorajojen poistaminen ei tue nuoresi opiskelua yhtään. Jos nuori ei ole koulukuntoinen, on parempi hakea sairauslomaa kuin käydä koulua puoliteholla. Jokainen jakso, jonka nuori on kirjoilla koulussa saamatta suorituksia rekisteriin, lasketaan mukaan lukion suorittamisen enimmäisaikaan (4 vuotta), ja kun poissaoloja on noinkin paljon, tuskin hänelle jää juuri mitään mieleen niistäkään kursseista, jotka hän on miten kuten saanut suoritettua.

Totta tuokin. Toisaalta muutama viikko ilman päiväohjelmaa kotona tuskin olisi hyödyksi teinille sekään, vaan lamaannuttaisi entisestään. Hän itse kumminkin haluaisi jatkaa ko. lukiossa, hänellä on siellä ystäviä.

Enkä maininnut poissaolorajoja siinä mielessä, että pitäisin niitä oppilaiden kiusaamisena.

Ap

Missä on teinin biologinen isä?

Vierailija kirjoitti:

Miten sä oot lapses pilannut, kun noin oirehtii? Aivan oikein, että sulla hajoo kanssa pää.

Sen kun tietäisikin. Ihan varmasti olen virheitä tehnyt, ja haluaisin ne korjata. Osin varmaan kyse on myös elämäntilanteesta, lasta kiusattiin ja samoihin aikoihin isänsä sairastui syöpään (josta on luojan kiitos parantunut).

Jos nyt et kuitenkaan pliis alkaisi liikaa minuakaan tässä syylistämään, ei äidille puhkeavat mielenterveysongelmat ainakaan ole lapselle avuksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Missä on teinin biologinen isä?

Miten niin? Töissä. Emme ole eronneet, kyllä tämä häntäkin ahdistaa.

Ap

Jos teini tarvitsee sairaslomaa, suokaa se hänelle. Kertokaa myös, että on ihan NORMAALIA ahdistua ja oireilla isän syövästä. Se ottaa aikansa, olen kokenut sen itsekin. Kertokaa, että elämä on valintoja. Jos ei nuku riittävästi, ei pysty suoriutumaan arjesta. Elämästä pitää tehdä niin rauhallista ja tylsää, että elimistö saa vireystilansa laskettua uneen.

Prosessoitu ruoka minimiin ja tarvittavat vitamiinilisät ja hivenaineet kehiin, runsaalla kädellä. Käykää vaikka HCA-mittauksessa (esim. monessa Lifen myymälässä), mikä on edullinen ja nopea tapa saada suuntaa sille, mistä voisi olla puutetta. Niitä voi sitten lähteä kokeilemaan. Ellette sitten ole valmiita johonkin parin tonnin mittauspakettiin. Hankkikaa MSM:ää, alfalipoiinihappoa, fosfolipidejä, omega-3, piihappogeeliä, laadukas b-monivitamiini, maitohappobakteerit ja d-vitamiinitason ja ferritiinin mittaus labrassa (d-vitamiinin nosto ainakin tasolle 80-100 ja ferritiini yli viidenkymmenen). 

Vierailija kirjoitti:

1, tietävät he. Ja tähän asti teini on saanut tehtyä kotona tehtäviä, mutta toki se haittaa mukana pysyttelemistä, että on paljon poissa, 1-2 päivää viikossa. Lukiossa kumminkin aiemmin sallittiin max neljä poissaolotuntia per kurssi, tässä ei onneksi olla ihan yhtä tiukkoja nykyään.

On tutkittu veriarvot, niissä ei ole häikkää. Ongelmana on, että hänen on vaikea pitää unirytmiä, ja sitten menee liian myöhään arkena nukkumaan tai heräilee yöllä.

Harrastuksia on todella vaikea pitää yllä vuorotyön ohessa, mutta yritän. Olet oikeassa, ei auta minun tässä nyt uupua.

Kiitos tsempistä.

Ap

Nukkuuko hän päivällä koulun jälkeen? Varmasti väsyttää silloin kovasti jos on yön nukkunut huonosti mutta sitten ei taas saa seuraavana yönä unta ja oravanpyörä on valmis. Nuorilla on tosi yleistä tuo että vuorokausirytmistä on vaikea pitää kiinni. Toivottavasti aamuheräämiset helpottuvat nyt valon määrän lisääntyessä kun kevättä kohti mennään.

13, ilman muuta suodaan. Se on vain ollut kaikkien mielipide tähän asti, että kesken lukiovuotta kotiin jääminen kuukaudeksi tai pariksi paitsi katkaisee opinnot koko vuodelta (kurssit pitäisi suorittaa tietyssä järjestyksessä), että tuskin on avuksi, koska lapsi tarvitsee päivärytmiä.

Mutta on siis minun puolestani ok, jos lapsi niin katsoo parhaaksi.

Lapsi on kaiken aikaa saanut meiltä vanhemmilta runsain mitoin tukea ja hyväksyntää, ja silti sairastui. Hän tiesi jo alusta lähtien, että miehen syövällä on hyvä ennuste ja mies siis parani siitä jo liki pari vuotta sitten. Totta kai se vaikutti teinin perusturvallisuuden tunteeseen silti, ja asiasta on paljon puhuttu.

Hivenaineisiin en usko. Lapsi syö monivitamiinia, omegaa ja kalkkia, mutta siihen se saa jäädä, monipuolisen kotiruoan lisäksi.

Ap

Voimia ap! Olen sekä entisen ahdistuneen nuoren äiti että psykologi. Molemmista rooleista käsin puoli vuotta terapiaa tuntuu lyhyeltä. Nuoreni kävi toista vuotta yläkoulu-lukioikäisenä terapiassa ja hyötyi suuresti. On nyt toipunut, käynyt lukion ja nykyiset opiskelut sujuvat hyvin.

Jos koulu ei mitenkään suju niin sairauslomakin on vaihtoehto. Toisaalta silloin on vaarana, että unirytmi karkaa yhä huonommaksi. Voiko nuoresi kanssa sopia jotain sääntöjä joita hän sitoutuisi noudattamaan esim kännykkä illalla kiinni ym. Jos motivoituisi itse päivärytmin muuttamiseen ja sinä olisit tukena. Ilman omaa motivaatioa terapiastakaan ei juuri ole hyötyä joten ne nuoren omat tavoitteet olisi tärkeä saada sanoiksi. On se sitten vaikka, että voi muuttaa kotoa pois kun valmistuu ;)

Voisitkohan sinä saada tukea jostain omaan jaksamiseesi? Työterveyspsykologi vaikka voisi olla matalan kynnyksen paikka missä käydä läpi kuormitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1, tietävät he. Ja tähän asti teini on saanut tehtyä kotona tehtäviä, mutta toki se haittaa mukana pysyttelemistä, että on paljon poissa, 1-2 päivää viikossa. Lukiossa kumminkin aiemmin sallittiin max neljä poissaolotuntia per kurssi, tässä ei onneksi olla ihan yhtä tiukkoja nykyään.

On tutkittu veriarvot, niissä ei ole häikkää. Ongelmana on, että hänen on vaikea pitää unirytmiä, ja sitten menee liian myöhään arkena nukkumaan tai heräilee yöllä.

Harrastuksia on todella vaikea pitää yllä vuorotyön ohessa, mutta yritän. Olet oikeassa, ei auta minun tässä nyt uupua.

Kiitos tsempistä.

Ap

Nukkuuko hän päivällä koulun jälkeen? Varmasti väsyttää silloin kovasti jos on yön nukkunut huonosti mutta sitten ei taas saa seuraavana yönä unta ja oravanpyörä on valmis. Nuorilla on tosi yleistä tuo että vuorokausirytmistä on vaikea pitää kiinni. Toivottavasti aamuheräämiset helpottuvat nyt valon määrän lisääntyessä kun kevättä kohti mennään.

No juurikin noin. Asiasta on puhuttu noin tsiljoona kertaa hänen kanssaan, samoin siitä, että viikonloppuna ei saisi valvoa aamuneljään, mutta liki aikuista lasta ei ole kovin helppo saada unille väkisin. Hän itsekin tietää, että säännöllisyys olisi hänelle tärkeää, mutta se tieto ei johda toimenpiteisiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voimia ap! Olen sekä entisen ahdistuneen nuoren äiti että psykologi. Molemmista rooleista käsin puoli vuotta terapiaa tuntuu lyhyeltä. Nuoreni kävi toista vuotta yläkoulu-lukioikäisenä terapiassa ja hyötyi suuresti. On nyt toipunut, käynyt lukion ja nykyiset opiskelut sujuvat hyvin.

Jos koulu ei mitenkään suju niin sairauslomakin on vaihtoehto. Toisaalta silloin on vaarana, että unirytmi karkaa yhä huonommaksi. Voiko nuoresi kanssa sopia jotain sääntöjä joita hän sitoutuisi noudattamaan esim kännykkä illalla kiinni ym. Jos motivoituisi itse päivärytmin muuttamiseen ja sinä olisit tukena. Ilman omaa motivaatioa terapiastakaan ei juuri ole hyötyä joten ne nuoren omat tavoitteet olisi tärkeä saada sanoiksi. On se sitten vaikka, että voi muuttaa kotoa pois kun valmistuu ;)

Voisitkohan sinä saada tukea jostain omaan jaksamiseesi? Työterveyspsykologi vaikka voisi olla matalan kynnyksen paikka missä käydä läpi kuormitusta.

Kiitos. Joo, pitänee ottaa asia puheeksi työterveyshuollossa. Juuri olin 50-vuotistarkastuksessa, mutta sen jälkeen lapsen poissaolot on revenneet käsiin.

On hän tietoinen siitä, että pääsee opiskelemaan lähtiessään omaan kämppään. Ja tietää senkin, että pitäisi muuttaa vuorokausirytmiä. Tieto ei vaan johda tekoihin, kun "on niin mielenkiintoinen fanfic netissä, haluun lukea sen..."

Ap

Vierailija kirjoitti:

13, ilman muuta suodaan. Se on vain ollut kaikkien mielipide tähän asti, että kesken lukiovuotta kotiin jääminen kuukaudeksi tai pariksi paitsi katkaisee opinnot koko vuodelta (kurssit pitäisi suorittaa tietyssä järjestyksessä), että tuskin on avuksi, koska lapsi tarvitsee päivärytmiä.

Mutta on siis minun puolestani ok, jos lapsi niin katsoo parhaaksi.

Lapsi on kaiken aikaa saanut meiltä vanhemmilta runsain mitoin tukea ja hyväksyntää, ja silti sairastui. Hän tiesi jo alusta lähtien, että miehen syövällä on hyvä ennuste ja mies siis parani siitä jo liki pari vuotta sitten. Totta kai se vaikutti teinin perusturvallisuuden tunteeseen silti, ja asiasta on paljon puhuttu.

Hivenaineisiin en usko. Lapsi syö monivitamiinia, omegaa ja kalkkia, mutta siihen se saa jäädä, monipuolisen kotiruoan lisäksi.

Ap

Ihan sama, otat vastaan neuvoja tai et. Olen kuitenkin tuo nuoresi nyt vuosikymmenien jälkeen aikuisena, joten on jotain käsitystä, mistä puhun. Elimistöni ja psykosomaattinen hyvinvointini nyt vaan on sellainen, että se järkähtää helposti. Kuitenkin olen pystynyt käymään töissä ja jopa tehnyt uraa 20 vuotta vain yhdellä 2 kk poissa ololla. Silloin nuorena otin pienen aikalisän ja olin myös silloin pari  kuukautta täysin pois kuvioista ja vuoden himmailin. 

Tuo stressitilanne vaatii niitä vitamiineja, uskot niihin tai et. Siellä on antioksidantit käytetty nolliin jo moneen kertaan ja lääkityskin on kuormitus elimistölle (kaksi kertaa olen syönyt seronil-kuurin). 

Toki jokainen olemme oma yksilömme. 

Onko kilpirauhasarvot tutkittu? Meidän nuoreltamme löytyi Hashimototyyppinen kilpirauhassairaus, oireet jokseenkin samat. Korkea tyroksiiniannos päällä ja oireet helpottuivat sut nopeasti.