Kumpaa arvostat eniten: Paljon ja pitkälle opiskellutta (mutta vain vähän töitä tehnyttä) vai paljon ja ahkerasti töitä tehnyttä (mutta vain vähän opiskellutta)?

Siis kysymys kokonaisuudessaan:

Kumpaa arvostat enemmän: Paljon ja pitkälle opiskellutta (mutta vain vähän töitä tehnyttä) vai paljon ja ahkerasti töitä tehnyttä (mutta vain vain opiskellutta)?

ap

Jälkimmäistä, eli paljon työtä tehnyttä.

Ensimmäistä.

Eipä kumpikaan noista oikein vaikuta mun arvostukseen ihmistä kohtaan.

Työntekijää

En arvota ihmisiä opiskeluiden tai töiden perusteella.

Riippuu töistä

Riippuu mitä alaa tämä pitkälle opiskellut on opiskellut. Jos vaikka kirurgi tmv, niin tietysti sitten häntä. Jos taas venytellyt jotain höpöhöpöä (vaikka taidehistoriaa), niin siinä tapauksessa duunaria.

Mikä muuten vähän aikaa työskennelleen määritelmä keski-ikäisten tapauksessa? Alle viisi vuotta? Alle kymmen vuotta?

Erilaiset polut kummallakin ja arvostan kumpaakin.

Vain juodun viinan määrällä on merkitystä...

Naiset kehuskelevat korkealla koulutuksellaan, monen tutkintonsa jälkeen jäävät kotiäideiksi muumilaulujen ja sormivärien parissa. Samaan aikaan palstamammojen halveksima putkimies-jaakko on maksanut naisten lompakkoloisimisen ja yhteiskunnassa vapaamatkustamisen veroeuroillaan, joita on maksanut jo 20-vuotiaasta alkaen. Kumpaakohan arvostan? Huuhaatutkintoja tehtaillutta palstamammaa vai yhteiskunnan selkärankamiestä?

Ensimmäistä ainakn jos on koulutustaan vastaavassa työssä.

No enemmän arvostus tulee siitä millainen on ja miten kohtelee muita, kuin työstä tai koulutuksesta. Niillä on merkitystä vain töissä ei muualla.

Molempia, mutta ehkä vielä enemmän arvostan sitä, että töitä on tehty ahkerasti. Jos on vielä muutama lapsi kasvatettu "siinä sivussa" hyvin, niin aina enemmän arvostan. Toki koulutuskin on hieno homma.

En ihan ymmärrä kysymystä näin keski-ikäisenä pitkälle opiskelleena, väitöskirjan tehneenä. Vaikka paperilla joku voisi luulla, että olen vain opiskellut kun hetki sitten väittelin niin ihan oikeissa töissä olen ollut ahkerasti viimeiset kymmenen vuotta. Ensin graduntekoa ja sitten väitöskirjan tekoa. Varsinaisista oppitunneista on jo ikuisuus aikaa.

Mua jostain syystä ärsyttää työtä välttelevät elämäntapaopiskelijat. Eli jos on sellaisesta kyse, niin hänen tapaansa toimia en kykene tässä asiassa arvostamaan. Ja tarkoitan siis esim. 4-kymppistä joka opiskellut, opiskellut, ollut työttömänä, opiskellut ja opiskellut ja mieluisia töitä ei vieläkään löydä.

Toki tavoitteellinen reipas opiskelu, joka tähtää opiskellulle alalle työllistymiseen, on hieno asia.

Eräänlaista työntekemistä ja vaivannäköä se opiskelukin vaatii, jos sitä pidempään jaksaa tehdä. Mutta yhtä lailla paljon saattaa oppia vain töitä tekemällä. En siis oikein osaa mieltää, että kyseessä olisi toisilleen vastakohtaisista asioista. On myös luullakseni asioita, joita ei oikein voi oppia kuin tekemällä (töitä). Mutta yhtä hyvin on asioita, joita on syytä hieman ensin "opiskella" , jonka kai vois myös lausua muodossa tehdä alustavia töitä ja vaivannäköä ennen varsinaista, tai nimenomaista työntekoa 

Mitä tää vähän töitä tehnyt on sitten tehnyt? Kotiäiti, hyväntekeväisyys, työtön?

Koulutus antaa tittelin, vaikka samat asiat voi opiskella ilman koulutusta. Työvuodet antaa kokemusta, jos ala on sellainen joka kehittää. Arvostan Työvuodet enemmän, kuin esim vähän kokemusta omaavaa 40v Di.tä.

no riippuu aika paljon tilanteesta. Arvostan koulutusta, mutta pelkkä koulusta saatu paperi ei aina kerro osaamisesta. Paperilla hyvä voi käytännössä oli aivan tumpelo. Jos vaan opiskelee jatkuvasti ja "kouluttaa" itseään vailla työkokemusta, ei lisäkoulutuksesta ole juuri hyötyä ilman perusosaamista. Ja se osaaminen tulee juuri työssä, ei koulunpenkillä tai muutaman kk:n työharjoittelussa... Toisaalta ahkeruus ei tarkoita sitä, että olisit hyvä työssäsi. Voit olla ahkera, mutta tyhmä/tohelo/muuten vaan huono. Lisäkoulutuksen puuttuminen voi kertoa jostain esim. tarvittavien taitojen heikkoudesta. 

Myös ikä, ala ja koulutusaste vaikuttaa...