Prinsessa syndrooma taapero

Kyllä se helpottaa parinkymmenen vuoden päästä. 

Syynä oli pikkusisarus liian pienellä ikäerolla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se helpottaa parinkymmenen vuoden päästä. 

Tapan ihteni jo ennen sitä. 

Juu kyllä se kouluiässä helpottaa

Prinsessasyndrooma? Lapsesta tulee isona Saara Aalto.

Vierailija kirjoitti:

Juu kyllä se kouluiässä helpottaa

Tätä on vaan pakko siis niellä? Minun nuoruuvessa saatiin selkään tuollasesta. 

Ihan normaali kehitysvaihe. Meillä kohtuuttomat itkuraivarit aiheuttivat huonosti olevat vaatteet. Mikään ei siis saanut olla yhtään rutussa missään, varsinkin sukkahousujen piti istua kuin hansikas, eli olla tiukat jaloista ja pepusta, mutta toisaalta nousta tarpeeksi korkealle vyötärölle, ei "valua". Pikkuhuousut piti siellä alla istua just eikä melkeen rypyittä. Jos sukka meni kengässä huonosti, matka ei voinut jatkua ennen kuin se korjattiin. hanskat olivat ikuinen taistelun aihe, ne olivat aina huonosti. Sellainen kypärämyssymallinen hattu oli ihan no, no, koska se tuli silmille ja oli huonosti.

Ihan tavallisia ja fiksuja noista kuitenkin kasvoi. Harmillista että vauva heräsi, mutta koita ymmärtää sitä taaperoasi. Ison sisaruksen osa ei aina ole helppo. Pienenkin pitäisi helposti olla yhtäkkiä iso ja fiksu ja ymmärtää tyynyasiat ja hanska-asiat just ja joustaa.

Miten voit olla niin vastuuton vanhempi, ettet huomannut korjata tyynyn sijaintia jo ennen huudon alkamista? Sinä et välitä lapsestasi. Olet paska vanhempi. Lasun paikka!

Tuttua

Tai päätä ei voi laittaa tyynylle ku siinä on ruttuja ja tiiät et vaikka tunnin suoristat tyynyä se ei kelpaa. No sellaseen pelleilyyn et viitsi viisaana aikuisena lähteä mukaan ja yrität valaa uskoa 2-vuotiaaseen että rutut ei haittaa, äitinki tyynyssä on ruttuja. Tästä seurauksena entistä pahempi raivohuuto ja kohta alkaa hermot pettää itse kullakin. Viimein saat huijattua lapsen takas makuulle jonku absurdin tarinan avulla. Seuraavaksi onki pissahätä ja sama alkaa alusta...

Mutta sitten ajattelet että pieni lapsi ja pienet murheet ja olet onnellinen että lapsi on siinä vieressä eikä tuntemattomilla teillä.

Tällaste se vaan välillä on :)

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali kehitysvaihe. Meillä kohtuuttomat itkuraivarit aiheuttivat huonosti olevat vaatteet. Mikään ei siis saanut olla yhtään rutussa missään, varsinkin sukkahousujen piti istua kuin hansikas, eli olla tiukat jaloista ja pepusta, mutta toisaalta nousta tarpeeksi korkealle vyötärölle, ei "valua". Pikkuhuousut piti siellä alla istua just eikä melkeen rypyittä. Jos sukka meni kengässä huonosti, matka ei voinut jatkua ennen kuin se korjattiin. hanskat olivat ikuinen taistelun aihe, ne olivat aina huonosti. Sellainen kypärämyssymallinen hattu oli ihan no, no, koska se tuli silmille ja oli huonosti.

Ihan tavallisia ja fiksuja noista kuitenkin kasvoi. Harmillista että vauva heräsi, mutta koita ymmärtää sitä taaperoasi. Ison sisaruksen osa ei aina ole helppo. Pienenkin pitäisi helposti olla yhtäkkiä iso ja fiksu ja ymmärtää tyynyasiat ja hanska-asiat just ja joustaa.

Minkä takia se taapero ei voi ite sitä tyynyä laittaa pään alle? Sehän on siinä pään vieressä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttua

Tai päätä ei voi laittaa tyynylle ku siinä on ruttuja ja tiiät et vaikka tunnin suoristat tyynyä se ei kelpaa. No sellaseen pelleilyyn et viitsi viisaana aikuisena lähteä mukaan ja yrität valaa uskoa 2-vuotiaaseen että rutut ei haittaa, äitinki tyynyssä on ruttuja. Tästä seurauksena entistä pahempi raivohuuto ja kohta alkaa hermot pettää itse kullakin. Viimein saat huijattua lapsen takas makuulle jonku absurdin tarinan avulla. Seuraavaksi onki pissahätä ja sama alkaa alusta...

Mutta sitten ajattelet että pieni lapsi ja pienet murheet ja olet onnellinen että lapsi on siinä vieressä eikä tuntemattomilla teillä.

Tällaste se vaan välillä on :)

Ja meillä vuoden nuorempi pikkuveli ei enää jaksa välittää isosiskon iltakiukuista vaan nukkuu tyytyväisenä omaa untaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali kehitysvaihe. Meillä kohtuuttomat itkuraivarit aiheuttivat huonosti olevat vaatteet. Mikään ei siis saanut olla yhtään rutussa missään, varsinkin sukkahousujen piti istua kuin hansikas, eli olla tiukat jaloista ja pepusta, mutta toisaalta nousta tarpeeksi korkealle vyötärölle, ei "valua". Pikkuhuousut piti siellä alla istua just eikä melkeen rypyittä. Jos sukka meni kengässä huonosti, matka ei voinut jatkua ennen kuin se korjattiin. hanskat olivat ikuinen taistelun aihe, ne olivat aina huonosti. Sellainen kypärämyssymallinen hattu oli ihan no, no, koska se tuli silmille ja oli huonosti.

Ihan tavallisia ja fiksuja noista kuitenkin kasvoi. Harmillista että vauva heräsi, mutta koita ymmärtää sitä taaperoasi. Ison sisaruksen osa ei aina ole helppo. Pienenkin pitäisi helposti olla yhtäkkiä iso ja fiksu ja ymmärtää tyynyasiat ja hanska-asiat just ja joustaa.

Minkä takia se taapero ei voi ite sitä tyynyä laittaa pään alle? Sehän on siinä pään vieressä. 

Meinaakko tosissa et tuon ikänen sille päälle sattuessaan tyytyväisenä siirtää tyynyä ja jatkaa uniaan??

En ole ap, mutta ymmärrän ap ta kyllä todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali kehitysvaihe. Meillä kohtuuttomat itkuraivarit aiheuttivat huonosti olevat vaatteet. Mikään ei siis saanut olla yhtään rutussa missään, varsinkin sukkahousujen piti istua kuin hansikas, eli olla tiukat jaloista ja pepusta, mutta toisaalta nousta tarpeeksi korkealle vyötärölle, ei "valua". Pikkuhuousut piti siellä alla istua just eikä melkeen rypyittä. Jos sukka meni kengässä huonosti, matka ei voinut jatkua ennen kuin se korjattiin. hanskat olivat ikuinen taistelun aihe, ne olivat aina huonosti. Sellainen kypärämyssymallinen hattu oli ihan no, no, koska se tuli silmille ja oli huonosti.

Ihan tavallisia ja fiksuja noista kuitenkin kasvoi. Harmillista että vauva heräsi, mutta koita ymmärtää sitä taaperoasi. Ison sisaruksen osa ei aina ole helppo. Pienenkin pitäisi helposti olla yhtäkkiä iso ja fiksu ja ymmärtää tyynyasiat ja hanska-asiat just ja joustaa.

Minkä takia se taapero ei voi ite sitä tyynyä laittaa pään alle? Sehän on siinä pään vieressä. 

No taaperon aivot on taaperovaiheessa. Herää ja huomaa ettei ole tyynyä, on unenpöpperössä. Ehkä nähnyt pahaa unta. Ei se taapero osaa ajatella rationaalisesti, että jaahas, siirränpäs tyynyn takaisin pään alle ja jatkan unia.

MInä olen löytänyt kerran hysteerisesti itkevän taaperon istumasta sellaisen lasten pöydän päältä, koska tyynyllä on kuulemma mehiläisiä. 

Miksi teillä on toinen lapsi noin pienellä ikäerolla, jos taaperon jutut vituttaa ankarsti?

Vierailija kirjoitti:

Syynä oli pikkusisarus liian pienellä ikäerolla.

Mut kylläpä se taitaa tietyn temperamenttisilla lapsilla olla tätä samaa, oli nuorempi sisarus tai ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä oli pikkusisarus liian pienellä ikäerolla.

Mut kylläpä se taitaa tietyn temperamenttisilla lapsilla olla tätä samaa, oli nuorempi sisarus tai ei

Mutta ap:n vitutuksen aihe oli taaperon juttuun herännyt vauva, jota ei nyt saada nukkumaan. taapero ilmeisesti nukkuu rauhallisesti sen jälkeen kun sai tyynyn takaisin pään alle?

Eli ongelma oli se, että taaperon olisi pitänyt ymmärtää siinä herätessään, että olen nyt hipi hiljaa ja laitan tyynyn takaisin, ettei vauva herää.

Voikun käy osan kommentoijien taaperoita sääliksi. Taapero on tosi pieni vielä, tälläinen(kin) käytös kuuluu ikään eikä ole mitään "prinsessasyndroomaa". Ei hän ole vastuussa vauvan unista, ei pysty edes vastaamaan omistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä oli pikkusisarus liian pienellä ikäerolla.

Mut kylläpä se taitaa tietyn temperamenttisilla lapsilla olla tätä samaa, oli nuorempi sisarus tai ei

Mutta ap:n vitutuksen aihe oli taaperon juttuun herännyt vauva, jota ei nyt saada nukkumaan. taapero ilmeisesti nukkuu rauhallisesti sen jälkeen kun sai tyynyn takaisin pään alle?

Eli ongelma oli se, että taaperon olisi pitänyt ymmärtää siinä herätessään, että olen nyt hipi hiljaa ja laitan tyynyn takaisin, ettei vauva herää.

Juu se idea oli kysyä että onko tää ihan normia tavallista "kaikki tekee tän monta kertaa" meininkiä vai onko tää joku sellanen yksityistapaus että vain meidän vaippa-ikänen lapsi tekee tätä. Mut ilmeisesti ihan normi settiä siis. Ei tartte huolestua.