Pitääkö lapset teitä yhdessä??
..ajattelin vaan kun tuntuu että meillä kyllä ei ole muuta yhteistä kun lapset !valitettava tosiasia..
Kommentit (6)
...mutta pitäisihän sitä yrittää jotain puolison kanssakin keksiä!Ja kaipaisi sitä hellittelyäkin välillä mutta kun EI!!!
Totesin, että itseasiassa tilanne on päässyt meiltä molemmilta siihen, että meillä ei ole oikeastaan mitään muuta yhteistä kuin lapset. Sinun rooli elämässäni on vain se, että tuot rahaa kotiin ja helpotat vähän lasten hoidossa, jotta pääsen esim jumppaan. Mutta tilanteeni on huonompi kuin eronneen, koska eronnut voi aina hakea uusia tuttavuuksia - minä en. Siis tämä suhde on vankila.
Aluksi mies ei millään kuullut asiaani. Sen tajuaminen sattui, sitten riitelimme. Lopulta ymmärsin, että minun on myös sanottava selvästi mitä haluan. Lisäsin tuohon tilannekartoitukseen, että rakastan ja arvostan miestäni hirmuisesti, en halua ketään muutaa, en mistään hinnasta haluaisi erota, vaan olen valmis tekemään työtä suhteen eteen ja muuttamaan itseäni.
Menimme parisuhdeleirille miehen lievästä vastustuksesta huolimatta ja sen jälkeen suhteemme on ollut paremmassa kunnossa kuin olisin voinut uneksiakaan. Happy end. Onnea myös teille!
Minä joskus " kiehnään" ja pusuttelen, mutta mies on enemmän suoran toiminnan kannalla ;) eikä se tietenkään toisenlaiseksi muutu, eikä tarttekkaan.
Oliko sinun miehesi, kolmonen (ap?) ennen lapsia sitten ihan toisenlainen? Eli silloin ennen teillä oli enemmän yhteistä " toimintaa" jne? Millaista?
2
Eipä meillä mies edes suostu keskustelemaan asioista..vaan valittaa että jos et ole tyytyväinen lähde kävelemään..mutta kun se ei ole niin helppoa kun on paljon muuta yhteistä..ehkä se tästä?!?!ja sehän sen kotiin rahan tuo että voin olla lasten kanssa kotona..
sitä ennen lapsia oli aikaa toiselle enempi ja voimia erilailla ja tulinpa siinä silloin ajatelleeksi että jospa nämä lapset suhteen korjaisi joka näin jälkikäteen tuntuu ihan typerältä muttapa kyllä me lapsia rakastetaan ja hoidetaan ja ovietetää normaalia perheelämää mutta kyllä sitä olisi kiva jos toinen edes joskus kysyisi omat kuulumiset tms..mutta tuntuu ettei se vaan välitä ja mie todella haluan pitää perheen kasassa kun lapset tykkää isitä jne..katsotaan mitä aika tuo tulleessaan...
Siltähän se välillä tuntuu, ettei meillä keskenään paljoa muuta jutusteltavaa ole kuin lapsen viimeisimmät vinkeet, mutta kumpikaan ei moisesta ole huolestunut. Tämä on nyt sitä perhe-elämää ja nautimme siitä ;)
Että emme taida olla sellainen perhe/pariskunta, jollaista haet?