Te "veljen/siskon" kanssa eläjät, miten voitte antaa heidän kärsiä?
Monesti seksin ja läheisyyden puute johtuu siitä että puoliso ei enää kiihota kun se on niin tuttu ja vain kaveri. Seksin panttaamisen ehkä ymmärrän, mutta miten selitätte myös halien ja läheisyyden panttauksen jos puolisoa tituleeraatte kaveriksi? Onko ok antaa hänen olla tyytymätön ja surullinen kun ei saa mitään vastakaikua?
Kommentit (5)
Meillä minä (nainen) olen se osapuoli, joka kärsii hellyydenpuutteesta. Mies on vähän kuin joku autisti tai oman elämänsä Sheldon Cooper - hän ei vain kestä läheisyyttä kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Eihän toista voi pakottaakaan, kun kosketus niin kovasti ahdistaa häntä.
Jokaisella on oikeus ja vapaus lähteä epätyydyttävästä suhteesta. Kenenkään ei ole pakko kärsiä mistään.
Eihän tässä lähtemisestä ollut puhe. Vaan kysymys heille jotka tuntee ja tekee kuten alustin, että miten pystyvät tekemään noin jos puoliso on kuitenkin ihan ok ja " hyvä kaveri". Eikö sitä ajattele että kaveri "ansaitsee" parempaa?
Molemmat kyvyttömiä käsittelemään asioita. Sitten esim huono hygienia ja muu itsestä huolehtimattomuus, ei saata mieli koskea.
Ota sekä vastuu että ero. Tuo kitinä ei auta ketään.