1 1/2 v. tarhaan - kokemuksia?
Hei,
meillä on vuoden ikäinen poika, ja tarkoitus olisi aloittaa tarha ensi syksynä, jolloin ikää on 1 1/2 vuotta. Pojalla on kuitenkin ollut voimakas eroahdistus 8 kk iästä lähtien (ja nyt on taas selvästi uusi piikki), ja vieraassa paikassa menee ihan hysteeriseksi, jos tuttu ihminen katoaa hetkeksikin. Turvallisia ihmisiä ovat äiti, isä ja isoäiti, ja kaikki muut (jopa veljeni perhe, jota tapaan säännöllisesti) ovat sellaisia, joiden kanssa ei voi olla kahdestaan samassa huoneessa.
Itse olen juuri aloittanut osa-aikaisen työn, ja poika on isoäidillä hoidossa. Tämä on sujunut oikein hyvin. En kuitenkaan haluaisi vaatia, että äitini toimii täyspäiväisenä lastenhoitajana vuosikausia. Tarhan puolesta puhuisi myös se, että meillä on kaksikielinen perhe, mutta lapsen äiti ja isoäiti ovat suomenkielisiä, eli tarhassa ruotsi vahvistuisi. Mieheni haluaa lapsen ehdottomasti tarhaan 1 1/2 -vuotiaana, jotta tämä oppisi sosiaalisia taitoja. Itse olen hieman epävarmempi asian suhteen.
Haluaisin etenkin kuulla omakohtaisia kokemuksia, miten tuon ikäiset, suhteellisen herkät lapset ovat sopeutuneet. Tarkoitus olisi, että mummi kävisi ensin pari viikkoa tarhassa mukana. Meidän ykkössijalle asettamamme päiväkoti on kodinomaisessa miljöössä. Pienten ryhmässä on 12 lasta, joista osa vain osa-aikaisesti (opettajien/ hoitajien lukumäärää en tiedä).
Kommentit (9)
Alkuun oli vaikeaa, itkemään jäi perään ensimmäiset 3 viikkoa. Kuitenkin vain parina ekana päivänä oli itkeskellyt päivän mittaan, muuten itku ajoittui vain siihen hetkeen kun jätin. Tai no jos totta puhutaan niin itkeskely ja ininä saattoi alkaa jo kotona kun sanoin että lähdetään tarhaan ja jatkua koko alle 1km matkan auton takapenkillä. Mutta äkkiä se kausi loppui ja itku tuli pelkästään kun lähdin. Jossain vaiheessa sitten tyttö alkoi jo itse mennä hoitajan syliin kun tiesi minun olevan lähdössä (itki sitten tai ei) ja vähitellen päästiin siihen että tyttö vaan kipitti tuulikaappiin vilkuttamaan :-)
Nyt on tyttö ollut 2,5 kk päiväkodissa ja aamulla kun saan toppahaalarin pois niin tyttö jo repii pipoa päästään jotta pääsee leikkimään. Tulee silti aina vilkuttamaan mutta ei ole enää aikoihin itkenyt yhtään lähtiessäni eikä päivän aikana. Nukkuu ja syö hyvin ja kotonakin toistelee kavereittensa ja hoitajien nimiä. Päiväkoti on sinänsä kodinomainen että lapsia on n. 20, joista n. puolet alle 3- ja puolet 3-vuotiaita ja päiväkoti toimii isossa omakotitalossa. Päivän mittaan eri-ikäisille lapsille on hieman eri toimintaa ja mm. ruokailut ja päiväunille käynti on porrastettu niin että pienet syövät ensin ja kun pienet menevät nukkumaan tulevat isot vasta syömään.
Meillä tilannetta helpotti se että tein alkuun lyhyttä päivää. Eli olin osittaisella hoitovapaalla tammikuun niin että ekat päivät olivat 2-tuntisia ja koko ajan asteittain pidensin työpäivääni. Ja kun aloin tehdä täyttä päivää niin mieheni alkoi mennä töihin aikaisin joten pitkään tyttö oli päiväkodissa n. 8-15. Tällä hetkellä on päiväkodissa 7.30-15.00. Aika pitkään mutta ei niin pitkään kuin jos mentäisiin miehen kanssa samalla autolla töihin.
Hyvänä puolena päiväkotielämästä voisin sanoa meidän tytön kohdalla sen että voimakas vierastaminen on loppunut. Tyttö on edelleen ujo mutta ei purskahda itkuun kun meille tulee vieraita ihmisiä tai ei jähmety leikkipuistossa paikalleen jos puistoon tulee muita lapsia isiensä kanssa (vierasti ennen voimakkaasti varsinkin miehiä).
-minskuliina
1,5v ei tarvi vielä niitä miehesi haluamia " sosiaalisia taitoja" .Sen ikäinen saa tarvittavat taidot pihalla tai puistossa tms.siihen ei tarvita vielä päiväkotia.
Meillä pikkumies meni päiväkotiin tasan 1-vuotiaana ja mielestäni se oli liian aikaisin(mutta 1,5v on toki jo paljon isompi).Jäin takaisin kotiin kahden kuukauden päästä,tosin asiaan vaikutti uusi raskaus ym.
Itse olisi tarkoitus mennä uudelleen töihin kun kuopus(syntyy toukokuussa)on reilun vuoden,syksyllä 07.Tällöin laitan palseni ehdottomasti perhepäivähoitajalle jos se vaan onnistuu.Ja vielä ihanampaa olisi jos olisi mummi tai muu läheinen joka voisi lasta hoitaa...
Mutta nämä on tosiaan niin perhekohtaisia juttuja,että vaikea sanoa mikä itsekullekin on oikea vaihtoehto=)
LAitan siis LAPSENI,ei palseni..hahaa...
Olen minäkin muuten Meerulin kanssa samaa mieltä että ei 1,5-vuotias tarvitse sosiaalisia taitoja, ne ehtii oppia myöhemminkin. Siis sen miten ryhmässä toimitaan, normaalia jokapäiväistä sosiaalista toimintaahan oppii myös mummin kanssa. Meillä tietysti oli se tilanne että ei ole mummua jota olisi voinut pyytää hoitamaan. Se olisi ollutkin ihannetilanne mutta kun eläkkeellä oleva mummu asuu vajaan 60 km päässä niin ei voi olettaa että hän joka aamu ajaa meille hoitamaan. Me itse asiassa kyllä haimmekin sitten lapsellemme pph-paikkaa mutta emme saaneet (meidän kunnassa kamala pula pph:ista).
Tämä minun kokemukseni oli siis vain meidän kokemus päiväkodin aloittamisesta, ei kannanotto siihen onko pk parempi hoitopaikka kuin mummun hoidossa oleminen.
-minskuliina
Meillä tyttö oli 10-kuisesta tätinsä hoidossa ja meni sitten 1v 7kk iässä ryhmikseen. Sillä välillä äärimmäisen arasta vauvasta oli kasvanut pikkuinen tomera likka, joka edelleen suhtautui ihmisiin varauksellisesti, mutta rohkeni tutustua vähitellen. Pieni ryhmä oli todella hyvä juttu. Tuon ikäinen ei varsinaisesti sosiaalisten taitojen harjoittamista kaipaa, mutta täytyy sanoa, ettei serkkujen ja myöhemmin päiväkotikavereiden seura vahinkoakaan tehnyt, päinvastoin. Tärkeää oli, että tyttö sai lämmetä omassa tahdissaan. Tein lyhyempää työpäivää, mikä myös helpotti.
Positiivinen kokemus siis meillä!
Kiitos vastauksista! Pelkäsin jo, että olisi tullut vain työssäkäyvää äitiä syyllistäviä viestejä... :)
Tuo perhepäivähoitaja ei taida meidän kohdalla onnistua, asumme nimittäin Arabianrannassa, jossa muutenkin on pulaa hoitopaikoista - että sinänsä koko tuo päiväkotihommakin riippuu siitä, saammeko ylipäänsä sitä paikkaa... Ainakaan ruotsinkielistä perhepäivähoitajaa ei taida löytyä, ja nimenomaan tuota ruotsia olisi kiva vahvistaa, suomen nyt joka tapauksessa oppii.
Tietääkö joku muuten ruotsinkielisten perhepäivähoitajien tilanteesta Helsingissä?
Ja tietäisikö joku noista meidän listaamistamme päiväkodeista enemmän (Hemgård, Solhälla)?
Ollaankohan törmäilty??Täällä samassa paikassa asutaan mekin...Heti aloin miettimään kaikkia tuttuja äitejä läpi,hehee....
No joo,siinä tapauksessa pph täysin pois kysymyksestä,koska tällä alueellahan on vain muutama pph.
Ja se ruotsinkielinen päiväkotihan tosiaan aloittaa vasta 2008 tai jotain=( Suomenkielinen päiväkotihan tulee tänne Arabianrantaan ensi syksynä,joten helpottaa hiukan tuota onnetonta tilannetta..
Ollaan aika uusia asukkaita (joulukuussa muutettiin VVO:n uuteen taloon) ja itse olen toistaiseksi aika vähän vielä tutustunut kehenkään. Tuolla Gunnel Nymanin katu 5:n pihalla tuntuu olevan paljon lapsia leikkimässä - pitäisi varmaan enemmän alkaa käydä siellä enemmän. Onko siellä jokin tietty aika, jolloin olisi paljon lapsia liikkeellä?
Nyt vuoden ikäisen kohdalla alkaa tuntua ulkona leikkiminenkin yhä tärkeämmältä, ettei vain tarvitse pököttää vaunuissa. Muuten olen kyllä katsonut, että nuo leikkimässä käyvät lapset ovat vielä pikkuisen isompia, ellei ole sitten nuorempi sisarus mukana.
vaikeaa vaikeaa kyllä... varsinkin ku pitäisi olla ennustaja eukko joka näkee tulevaisuuden vierastus tilanteen :)
mutta kokemukseni voin kertoa. meillä poika on perhepäivähoidossa ollut 9kk lähtien. sillon olin itsekkin osa-aikaisena, josta oli se hyöty että poika sai pehmeän laskun hoidossa olemiseen. lyhyitä päiviä ja ei joka päivä. vierastus kausia on ollu ja välillä joutunut jättää itkevän pikku miehen hoitoon, mutta jos kuuntelee oven takana niin huomaa että viisi minuuttia maksimissaan se siellä itkeskelee ja sitten jo rientää aamupala pöytään tai leluja tonkimaan.
varahoito paikka meillä on tarhassa ja sinne poika tuntuu jäävän paremmin koska siellä on paljon lapsia jotka vievät huomion. yksi mikä auttaa ettei äidin/isän lähdöstä tule itkua on se että lähtee ns. vaivihkaan. lapsen keskittyessä leluun tai kaveriin livahtaa pois ilman pusuja ja haleja ja hei heittelyä.
nyt olemmekin hakemassa paikkaa kyseisestä tarhasta ihan varsinaiseksi hoitopaikaksi koska poika tuntuu viihtyvän siellä niin hyvin. aina hoidosta hakiessa odottaa iso hymynaama (siis naama ei ole iso vaan hymy ;) ) ja iloinen energinen poika.
tarhan puolesta puhuu sekin että siellä päivärytmi toimii. vaikka itse tykkään kovasti perhepäivähoidosta kodinomaisuuden takia, niin pakko se on kylä sanoa että huonolla säkällä hoitaja juoksee päivät pitkät omilla asioilla ja varsinaista rytmiä ei ole. toinen tarhan puolesta on se että siellä lapsi saa kavereita paremmin kuin pph:ssa. tai enemmän oikeastaan. meistä tuntui niin hyvältä kun vähän pidemmän varahoito jakson jälkeen kadulla sattui parikin kertaa että joku toinen lapsi huusi äidilleen " kato tuolla menee***" ja osoitti meidän poikaa.
toivottavasti löydätte rohkeutta päättää suuntaan tai toiseen hoitopaikasta. mummola on ihana paikka lapselle, mutta sosiaaliset taidot eivät suuremmin tosiaan pääse kehittymään ihmeemmin.