Minkälaisena ihmisenä pidät alkoholistia?
Tunnetko vihaa tätä ihmistä kohtaan? Halveksitko? Ymmärrätkö häntä? Pyrkitkö auttaa häntä vai haukutko mielummin? Ylipäätänsä mikä on asenteesi?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäänä oman edun tavoittelijana, joka ei nää toiminnassaan mitään väärää.
Niin, kukapa ei olisi itsekäs ja ottaisi tarjottimelta sitä miten eniten koko maailmassa halajaa, enemmän kuin mitään. Oma etu = pääsee himon kärsimyksestä eroon.
Mutta että ei näe toiminnassaan mitään väärää, riippuu ihmisestä. Ehkä sitä ei enää jaksa tuntea syyllisyyttä siinä vaiheessa, kun alkoholismi on voittanut. Miksi tuskastuttaa itseään sellaisilla ajatuksella?
Syyllisyys auttaa silloin, kun se saa tekemään jotain muutoksen eteen, mutta on helpompaa korvata joku teko rahalla tai anteeksipyynnöllä kuin päästä alkoholismista eroon.
Alkoholistin ei tarvitse olla muita itsekkäämpi, muita enemmän etuaan tavoitteleva tai muita vähemmän syyllisyyttä tunteva. Päinvastoin hän tarvitsisi "supervoimia" parantuakseen alkoholismista.
Tätä en kyllä allekirjoita. Ei alkoholisteja pitäisi hyysätä ja nähdä reppanoina raukkoina, jotka ovat syyttömiä tilanteeseensa ja tarvitsisivat yli-inhimillisiä voimia päästäkseen addiktiosta. Addikti on AINA itsekäs, hänellä päihde menee kaiken muun edelle. Hän on itse tilanteensa aiheuttanut ja itse hänen se tulee myös korjata.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäänä oman edun tavoittelijana, joka ei nää toiminnassaan mitään väärää.
Ne alkoholistit joita minä tunnen, nimenomaan itkevät jatkuvasti sitä kuinka tekevät väärin mutta eivät pysty lopettamaan.
Riippuu alkoholistista. Alkoholismi on sairaus. Joku sairastaa sitä kärsien siitä vain itse, ja toinen sairastuttaa myös läheisensä. Oma isäni on varsinainen feeniks-lintu. Raitistui, kun oli ensin ollut väkivaltainen juoppotyranni koko lapsuuteni ajan. Ex-vaimonsa eli äitini on läheisriippuvainen ja ollut vähän puutteellinen naisen malli, minä olen työkyvytön ja jo teini-ikäisenä psyykkisesti sairastunut. Isällä pyyhkii sen sijaan hyvin.
Minun on vaikea ymmärtää sitä alkoholistin "ylpeyttä", mikä tekee avun hakemisesta mahdotonta. Isänikin meni katkaisuhoitoon ja sieltä eteenpäin vasta kun oli menettänyt kaiken ja oli pohjalla. Lapsuusmuistoja värittää alkoholi, turvattomuus, väkivalta ja sen uhka.
Minä taas ihmettelen kuinka poliisi pällistelee että kunniamurhan suunnittelija oli selvinpäin. Aivan niinkuin selvinpäin oleva ihminen olisi automaattisesti hyvä. Tunnen moniakin alkkiksia, suurin osa on työssäkäyviä taviksia.
Kun ajattelen alkoholisteja, mietin isääni. Rakastava mies äidilleni ja huolehtiva isä minulle, kunnes viina vei ja kohtalo päätti toisin. Hän ei ollut paha ihminen, mutta humalapäissään aiheutti itselleen sekä muille ongelmia. Omat ongelmansa kasvoivat niin suuriksi, että velkaantui, asui pienessä likaisessa yksiössä ja eristäytyi. Hän kuoli nojatuoliinsa, josta tämän löysin. Hän näytti rauhalliselta.
Kaikesta pahasta huolimatta muistan päällimmäisenä sen, kuinka erosin silloisesta kihlatustani ja isäni tarjoutui majoittamaan minut luokseen. Yritti siis viimeiseen saakka pitää minusta huolen.
Long story short, isäni kanssa kasvaminen on kasvattanut näkemyksiäni laitapuolenkulkijoista. Samalla suren heidän kohtaloitaan, samalla toivon heille parempaa. Vaikka kuinka toinen olisi retuperällä, jokaisella on ihmisarvo ja jokainen ansaitsee inhimillisen kohtelun (olettaen, että ei käyttäydy aggressiivisesti ym.). Haluaisin auttaa, mutta apu lähtee monesti heistä itsestään. Mutta uskon, että he löytävät voimaa enemmän ystävällisestä hymystä kuin ilkeistä kommenteista.
Usein meistä herkimpiä, tai kokeneet esim. lapsuudessaan jotain kauheaa. Usein myös luovia ja älykkäitä esim. tulee mieleen monetkin taiteilijat ja artistit.
Pidän heikkona mutta en missään nimessä alkoholismin takia ketään halveksi. Jos on esim. väkivaltainen tai ajaa kännissä autoa niin sitten halveksin. Alkoholismin alkua minun on hyvin vaikea ymmärtää, en ymmärrä kuinka juominen voi niin riistäytyä käsistä? Minulla on ollut paljon elämäni aikana masennusta, työttymyyttä yms. ja juominen on silti pysynyt aisoissa. Sen kyllä ymmärrän että myöhemmässä vaiheessa on vaikea lopettaa.