En tiedä oliko fiksu veto, mitäs te ajattelette

Elän elämäni ruuhkavuosia. Käyn kaksivuorotyössä ja kotona asuu lapsia ja puoliskokin onneksi ainakin vielä. Hyvin ei mene (avioliitto siis).

***

Sairastan myös masennusta. Tämä on toistuvaksi luokiteltu, nyt ilmeisesti lääkkeet lopun elämää.
***

Viimeiset kaksi vuotta olen myös surrut niin, ettei mitkään kyyneleet riitä eikä ahdistus aina helpota. Olen noussut sieltä pohjamudasta vähän ja yritän vaan pärjäillä asian kanssa.
***

Tilanne on siis tämä : hain nyt ammattikorkeakouluun. Tämä ollut haaveena pitkään. Ystäväni sanovat olen hullu, kohta burnout. Pitäisi "antaa itselleen aikaa" ja "levätä" ja "pitää huolta itsestään".

Tuskin edes pääsen kouluun, mutta jos pääsen, miten tulee käymään. Jaksanko, osaanko, pärjäänkö? Olen nykyisestä työstänikin aika poikki aina työpäivien jälkeen. Silti tuntuu, että jaksaisin ja haluaisin ihan hyvin opiskella.
Että olisi jotain mielenkiintoista ja uutta elämässä. Jotain tavoitetta.

Olenko hullu?