Tytöt jatkavat sukunsa perinteitä - pojat " naidaan" toiseen sukuun!

Poika jatkaa isänsä sukua ja pitäisi saada jatkaa myös isänsä nimeä, tytöt naidaan uuteen sukuun...eikö sulla ole poikia ja se ottaa sua pattiin?Mullapa on!

Pitävät tiiviimpää yhteyttä vanhempiinsa tms.

" kulttuurista" toiseen. Ei siinä ole mistään kateudesta kyse, niin kuin tämä yksi pöljä oletti, vaan meidän kulttuurin mallista. Mullakin on yksi poika. ;)

Jos nyt ihan minun perhettäni ja tuttavapiiriäni käytetään esimerkkinä niin tiukemmin tytöt ovat pitäneet perheen perinteistä kiinni. Nykyään ei myöskään enää voida sanoa, että vain pojat jatkaisivat isänsä sukua.



t. sekä tytön että pojan äiti

Eli nainen jatkaa oman perheensä tapoja ja mallia omassa perheessään, ja yleensä ollaan myös enemmän perheen äidin sukulaisten kanssa tekemisissä.



Kovin pitkä ei tämä perinne meilläkään ole, varmaan vielä ennen sotia lähdettiin ainakin maalla " miehelään" miniäksi anopin vallan alle. Tiedättekös muuten että Karjalassa oli perinteenä itkeä häissä, siis itkijänaiset hoitivat kollektiivisen itkun siitä, että tytön vapaa elämä jäi peruuttamattomasti taakse ja tästä tuli nainut nainen.

Kyllä meillä ja monella kaverilla kasvatetaan lapsia ja eletään enemmän naisen perinteisten arvojen mukaan. Nainen hoitaa usein lapsia enemmän ja siirtää näin omia " perinteitä" lapsilleen helpommin, kuin mies.

Meillä poikien nimet tosin periytyvät miehen puolelta.

olisi mikä. Nainen vei uuteen taloon mukanaan oman perheensä perinteet. Tällä selitetään usein tapakulttuurin leviämistä. Myöskin uskonnon kannalta naiset ovat olleet avainasemassa, kristinuskon rantautuessa Suomeen pitivät kynsin hampain kiinni pakanallisista tavoista, ja kerran kristinuskon hyväksyttyään ovat olleet useimmiten perheiden ns. himouskovaisia. Naiset ovat taipuvaisia säilyttämään status quon ja arvostavat jatkuvuutta ja pysyvyyttä, kun taas miehet menevät helpommin virran mukaan. Karkeasti yleistäen.

Ja miniän tavoista talon tapoja...

Vierailija:

Naiset ovat taipuvaisia säilyttämään status quon ja arvostavat jatkuvuutta ja pysyvyyttä, kun taas miehet menevät helpommin virran mukaan. Karkeasti yleistäen.

Nykyään aika harva sivistynyt nainen toimii enää noin. Maalaistollot tietty helpommin.

Vierailija:

Poika jatkaa isänsä sukua ja pitäisi saada jatkaa myös isänsä nimeä, tytöt naidaan uuteen sukuun...eikö sulla ole poikia ja se ottaa sua pattiin?Mullapa on!

Jää sitten ainakin toinen omaan sukuun, jos asia siis tällä tavalla on.

Toisaalta olen vähän eri mieltä. Itselläni on kaksi veljeä, ja kyllä ne ihan omassa suvussaan on vieläkin, vaikka kumpainenkin jo naimisissa. Isovanhemmat molempien puolelta saavat viettäää aikaa lapsenlapsiensa kanssa. Ja muutenkin yhteyttä pidetään lähisukuun.

Vierailija:

Jää sitten ainakin toinen omaan sukuun, jos asia siis tällä tavalla on.

Toisaalta olen vähän eri mieltä. Itselläni on kaksi veljeä, ja kyllä ne ihan omassa suvussaan on vieläkin, vaikka kumpainenkin jo naimisissa. Isovanhemmat molempien puolelta saavat viettäää aikaa lapsenlapsiensa kanssa. Ja muutenkin yhteyttä pidetään lähisukuun.

jos nyt ottaa ihan konkreettisen esimerkin, niin kyllä meillä ainakin on selkeästi joulunvietto- ja koristelutavat enemmän mun kotoani kuin miehen. Ei mies ole ikinä siellä ottanut hirveästi osaa anopin tapaan järjestää joulua. Ja nämä pienet tavat ja " miten liinakaappi järjestetään" tulee perheeseen useimmiten kyllä naisen puolelta. Tämähän on yksi syy miksi anoppi-miniä-suhteissa saattaa joskus hiertää, kun koti on tavallaan " naisen" ...

Meillä ollaan aina kokoonuttu esim. jouluna, vanhempieni luona, tai ollaan kaikki kimpassa vuokrattu mökki lapista. Muutaman kerran on myös veljieni appivanhemmat olleet mukana.

Eikä siihen mitään maalaistolloutta tarvita, että kunnioittaa anoppiaan, oman aviomiehen äitiä ja on valmis vaikka vaikeuksien kautta rakentamaan riittävän toimivan ihmissuhteen, joka hyvin toimiessaan kantaa perhettä, kun kokemus ja ymmärrys elämästä yleensä voi välittyä edelliseltä sukupolvelta eteenpäin.



Suvun naisten verkostoja tarvitaan kaikkiin suuntiin. Siinä tyttölapsetkin saavat mallia naiseudesta, että mitä se on eri ikäisenä. Hyvä anoppi-nimiäsuhde on valtava voimavara koko perheelle. TAJUTKAA SE ANOPPIEN MORKKAAJAT! Taisi mennä vähän sivuun aiheesta.

Nuoruuteen kuuluu kyseenalaistaminen ja vastaan hangoittelu. Kumma juttu vaan, sitten kun nämä nuoret naiset kasvavat aikuisiksi, palaavat pitkälti vanhoihin tapoihin, koska ne tuntuvat turvallisilta ja koska ne ikään kuin tulevat selkäytimestä. Enkä nyt tarkoita sitä, että ympärileikkausta vastustanut tyttö leikkauttaisi omat tyttärensä, vaan esimerkiksi juuri juhlatapoja, pukeutumista, käsitöitä, lasten kasvatusta. Kuinka moni meistäkin on vannonut, että ikinä ole kuin äitinsä, ja kymmenen-viisitoista vuotta myöhemmin huomaa tekevänsä asiat täsmälleen samalla tavalla?



Sitäpaitsi, monissa maissa juuri naiset pitävät yllä ympärileikkaus- yms traditioita.

ettei kiinnosta vähääkään jatkaako ne minun vai kenen sukua. Eikä kiinnosta kyllä sekään että onko tytöt vai pojat parempia tai kummat on vanhempiensa kanssa läheisempiä. Ihanaa kun osaa olla tyytyväinen lapsiinsa välittämättä siitä, mitä rooleja/tapoja heillä pitäisi olla siksi että siellä housuissa on viiva tai munat:)

Vierailija:

Kuinka moni meistäkin on vannonut, että ikinä ole kuin äitinsä, ja kymmenen-viisitoista vuotta myöhemmin huomaa tekevänsä asiat täsmälleen samalla tavalla?

- .

Ehkä noin puolet persekorosta peittävät farkut. Toivottavasti tosiaan äidit viiden vuoden päästä pukevat vauvansa korovaippoihin ja napabodyihin.



Nuoret naiset luopuvat nuoruuden kapinasta heti kun päähän kasvaa järki ja syntyy ymmärrys asioista yleensä. Elämässä ei oikein kapina auta, pitkän päälle.

edelleen omille lapsilleen.



Näissä asioissa miehet ovat aika avuttomia siipeilijöitä ja vapaamatkustajiakin - ei riitä viitsiminen itse ottaa lusikkaa käteen...



Jos nainen ei laita esim. joulua, niin kukapa sitä enää laittaisi?

En tiedä kuka näitä poika vs. tyttö asetteluja oikein synnyttää, kun itsellänikin on kaksi poikaa, mutta ei kävis mielessäkään, että jos olisivat tyttöjä, niin olisivat jotenkin eri asemassa. Yhtä rakkaita olisivat ihan sukupuolesta riippumatta, enkä jaksa kyllä vaivata päätä sillä, kenen tavat lapset pervät.