Lue keskustelun säännöt.
Puoliso elättää
17.03.2017 |
Hmm.. edellinen kysely poistettiin. En kyllä tiedä miksi. Yritetään uudelleen yksinkertaisemmalla:
Te, joita puoliso elättää enemmän tai vähemmän:
- Onko raha vallankäytön väline suhteessa?
- Koetteko syyllisyyttä tilanteesta? Miksi? Miksi ei?
- Syyllistääkö puoliso jotenkin tai yrittääkö lohduttaa, ettei asialla ole väliä?
- Onko kotityöt tapa maksaa takaisin tai ansaita jotain arvostusta tuollaisessa tilanteessa?
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lasketa kotityön tunteja ja minuutteja tai rahankäyttöä puoliksi (mikä olisi mahdollista ainoastaan, jos velkaantuisin puolisolleni).
Luulen, että jos jatkuvasti tuijottaisi siihen, mitä itse tekee tai mitä asioita maksaa, ja mitä vastaavasti saa, niin ei voisi ikinä olla tyytyväinen, koska se oma mittari olisi kuitenkin ihan eri kuin toisella. Esim. toinen saattaisi mitata antamisia ja saamisia rahan suhteen ja toinen kotitöiden suhteen. Jos koti ja perhe on aidosti kummankin yhteinen, niin tuollaista tarkan jaon kyttäämistä tuskin tarvitseekaan. Ongelmallista on tietty, jos tuntuu siltä, että toinen liiaksi päättää mitä hankitaan, miten sisutetaan, mitä syödään, ketä ja milloin kutsutaan kylään... Jos koti ei tunnukaan yhteiseltä ja omalta, sellaiselta jota haluaisi rakentaa omilla rahoillaan ja/tai työllään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Raha ei ole vallankäytön väline meidän suhteessa.
- Koen syyllisyyttä. Miehen mielestä kaikki on ok eikä hän syyllistä, vaan kannustaa. Opiskelulla ja osa-aika työllä satsaan meidän molempien tulevaisuuteen ja tämä on vain väliaikaista, silti tunnen syyllisyyttä.
-Tavallaan kotityöt on tapa maksaa takaisin. Lähtökohtaisesti minä teen kuitenkin enemmän kotitöitä siksi, koska minulla on enemmän aikaa ja olen enemmän kotona.
Mies tuo taloutemme rahoista 80 %, silti elintaso on kaikille sama.
- Onko raha vallankäytön väline suhteessa? -> ei ole
- Koetteko syyllisyyttä tilanteesta? Miksi? Miksi ei? -> en koe, aikanaan elätin miestäni useamman vuoden palkallani, tai sai hän opintotukea, mutta minä kävin töissä ja tienasin ja maksoin valtaosan elämismenoistamme, matkat jne. Eikä silloin mies kokenut syyllisyyttä, vaan oli selvää, että aikanaan sitten hän on se isompituloinen taloudessa ja minä alan tehdä sitä, mitä haluan (jota ei ollut se sen aikainen työni, mutta siitä sai hyvää palkkaa ja se tuli silloin tarpeeseen)
- Syyllistääkö puoliso jotenkin tai yrittääkö lohduttaa, ettei asialla ole väliä? -> ei syyllistä eikä ole lohdutteluillekaan tarve :)
- Onko kotityöt tapa maksaa takaisin tai ansaita jotain arvostusta tuollaisessa tilanteessa? Kotitöitä tehdään ajan ja kiinnostuksen mukaan, arvostuskin jaetaan muilla perusteilla.
Olisi muuten aika kolkkoa, jos mies arvostaisi minua sen takia, että teen paljon kotitöitä (ainakaan jos ne eivät olisi intohimoni). Meillä mies arvostaa sitä, että olen oma itseni, teen siitä mistä nautin (olen käsityöläinen, pienyrittäjä ja vähän kotiäitikin), vaikka aina en ehdi tekemään kotitöitä yhtä paljoa kuin hän. Noin niin kuin kliseisesti voisi sanoa, että kun minä olen onnellinen, mieskin on onnellinen.
(Ja vielä lisäyksenä, mies nauttii työstään täysin sydämin, ettei kukaan ajattele, että mies raataa, jotta vaimo saa toteuttaa itseään... :D )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni (mies) eli siivelläni noin 10 vuotta (ikuisuusopiskelija, jonka opintotukikuukaudet oli käytetty). Ei tehnyt kotitöitä kun käskettynä eikä lupauksistaan huolimatta hakenut töitä. Yritin hyvällä ja pahalla, koska siipeilyn alkaessa meillä oli jo 10 yhteistä vuotta takana. Aivan älytöntä ja lopulta viimeinen niitti oli miehen käyttäytyminen sivusuhteensa jälkeen.
Ikinä ei pidä ajautua pitkään parisuhteeseen teininä. Ihmiset muuttuvat ja vielä pahempi on, jos eivät kasva ja muutu vastuullisiksi aikuisiksi.
Mä hain myös kyseistä avausta. Siis se on poistettu? Miksi ihmeessä? Olis tosi kiva saada selitys sille. Tiedän kyllä ettei saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei pidä ajautua pitkään parisuhteeseen teininä. Ihmiset muuttuvat ja vielä pahempi on, jos eivät kasva ja muutu vastuullisiksi aikuisiksi.
Kaikki ei ole vastuuttomia teineinäKÄÄN. Typerää yleistää että kaikki olisi lapamatoja koska sun surkea exäsi oli..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme lapseton pariskunta, asumme ulkomailla ja aviomieheni elättää minua. Tilanne on tällainen, koska hän halusi toteuttaa urahaaveitaan, mutta uudessa asuinmaassamme minun on vaikeaa tai jopa mahdotonta työllistyä. Tilanne on ollu tällainen nyt reilun pari vuotta, ennen asuimme Suomessa ja silloin talouden kulut oli jaettu. Mitään tukia en saa.
Onko raha vallankäytön väline suhteessa?
Ei ole. Emme tappele rahasta ja minulla on oikeus käyttää rahaa miten haluan. Olen tosin aika säästäväinen ihminen, enkä tuhlaile paljoa. Minua ei ole koskaan kiristetty rahalla, tai ivailtu sillä, että olen kotona ja mies töissä.
Koetteko syyllisyyttä tilanteesta? Miksi? Miksi ei?
Välillä, mutta en usein. Jos rahat olisivat täysin omiani, niin ostelisin ehkä enemmän asioita itselleni. Asiaan tottuminen vei vähän aikaa, mutta kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole, niin kyllä siihen tottuu. Kävisin mielelläni töissä, mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu.
Syyllistääkö puoliso jotenkin, vai yrittääkö lohdutella ettei asialla ole väliä?
Joskus tuskastun pahasti siihen, että en käy töissä. En sen takia, että mies on se joka tienaa, vaan sen takia, että itsekin haluaisin. Silloin mies lohduttelee ja kertoo, miten tärkeää hänelle on, että olen täällä hänen mukanaan ja mahdollistan monia asioita. Hän toivoo, että pääsisin töihin, mutta ei siksi että tienaisin myös vaan siksi, että saisin mielekästä tekemistä. Mulla on käynyt mäihä siinä suhteessa, että puoliso on hyvä ja oikeudenmukainen, hän tukee minua kaikessa.
Onko kotityöt tapa maksaa takaisin tai ansaita arvostusta tuollaisessa tilanteessa?
Tilanne on se, että mies tekee pitkää työpäivää ja mulla on käytössä valtavasti aikaa, joten tottakai minä teen silloin kotityöt, ainakin arkena. En voisi edes kuvitella, että mies tulisi kotiin illalla rankan päivän jälkeen, ja sitten vielä olettaisin että hän tekee ruuat tms. Onneksi pidän kotitöiden tekemisestä. Viikonloppuisin mies saattaa kokata ja huolehtia pyykeistä, usein teemme näitä asioita yhdessä. Arvostus on tässä suhteessa ollut läsnä jo ihan alusta asti, ei sitä millään kotitöiden tekemisellä kartuteta. Enhän minäkään arvosta miestäni enempää siksi että hän on se joka käy töissä, vaan siksi, että hän on hyvä mies ja ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei pidä ajautua pitkään parisuhteeseen teininä. Ihmiset muuttuvat ja vielä pahempi on, jos eivät kasva ja muutu vastuullisiksi aikuisiksi.
Kaikki ei ole vastuuttomia teineinäKÄÄN. Typerää yleistää että kaikki olisi lapamatoja koska sun surkea exäsi oli..
En yleistänyt kehenkään. Itsekin oli vastuullinen jo teininä. Kun tapasimme, exäni oli normaali lukiolaisnuori hyvässä erikoislukiossa.
Asumme ulkomailla miehen halusta miehen uran takia, ja jätin miehen toiveesta hyväpalkkaisen vakituisen työni. Joten en koe mitään syyllisyyttä. Teen huomattavasti enemmän kotitöitä kuin mies, mutta mies ei tätä vaadi, maksaisi myös siivoojan, jos haluaisin. Mutta toistaiseksi olen siivonnut, teen toki paljon muutakin.
Raha ei ole meillä vallankäytön väline, mutta en voisi kuvitella olevani naimisissa miehen kanssa, jolle raha olisi iso asia, ja joka menisi puolison edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Ei.
- Ei.
- Ei.
- Ei, mutta teen vähän enemmän kotitöitä, koska mies tekee pidempää työpäivää. Näin työtaakka jakautuu tasaisemmin ja meille jää enemmän yhteistä aikaa.
Mies maksaa kaiken koska on varakkaampi ja kaikki on yhteistä.
En koe syyllisyyttä koska olemme perhe ja perheenä eletään yhdessä. Olemme täysin tasa-arvoisia ja yhdessä sovitaan kaikki isommat asiat niinkuin raha-asiatkin. Ikinä ei riidellä rahasta eikä kumpikaan ole mikään tuhlari tai pihi.
Molemmilla on omat kotihommat mitä teemme esim. mies käy aina ruokakaupassa, yhdessä kokataan ja minä hoidan tiskit. Minä pesen pyykit ja siivoan enemmän mutta mies aina imuroi. Yhdessä tehdään remppaa ym ym.
Elämä on helppoa, arki sujuu ja juhla on juhlaa...toimitaan yhdessä kuin rasvattu kone :)
Jaksaiskohan tuollaista tilannetta pitkään?
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on tilanne, että aviomies elättää minua. Opiskelen, mutta en saa opintotukea, koska minulla on aikaisemmin yksi kesken jäänyt tutkinto, jonka jälkeen olin joitain vuosia töissä. Välillä teen keikkatöitä, mutta niitä ei ole joka kuukausi edes. Mies tienaa noin 2600e bruttona, eli aika köyhiä ollaan. Meillä ei ole lapsia.
Koskaan en ole kokenut, että raha olisi mikään vallankäytön väline eikä mies syyllistä minua tilanteesta eikä vaadi esim. tekemään enemmän kotitöitä. Toki teen enemmän, koska olen enemmän kotona. En tee kotitöitä ansaitakseni jotain, vaan koska tämä on meidän yhteinen koti, yhdessä pidetään siitä huolta sen mukaan kuin kumpikin ehtii.
Minun ei tarvitse ansaita miehen mielisuosiota kotitöillä tai millään tempuilla, vaan koen olevani ihan mieleinen riippumatta siitä mitä teen tai en tee. Luulen, että molemminpuolinen arvostus aiheuttaa sitä, että kumpikin tahtoo toiselle parasta ja palvella toista niillä resursseilla, mitä on. Meillä ei lasketa kotityön tunteja ja minuutteja tai rahankäyttöä puoliksi (mikä olisi mahdollista ainoastaan, jos velkaantuisin puolisolleni).
-AP
Ihana mies sulla! Noin sen pitää ollakin!
- Onko raha vallankäytön väline suhteessa? Ei ole
- Koetteko syyllisyyttä tilanteesta? Miksi? Miksi ei? En koe, en näe siihen mitään syytä.
- Syyllistääkö puoliso jotenkin tai yrittääkö lohduttaa, ettei asialla ole väliä? Ei
- Onko kotityöt tapa maksaa takaisin tai ansaita jotain arvostusta tuollaisessa tilanteessa? Ei
Itselläni on tilanne, että aviomies elättää minua. Opiskelen, mutta en saa opintotukea, koska minulla on aikaisemmin yksi kesken jäänyt tutkinto, jonka jälkeen olin joitain vuosia töissä. Välillä teen keikkatöitä, mutta niitä ei ole joka kuukausi edes. Mies tienaa noin 2600e bruttona, eli aika köyhiä ollaan. Meillä ei ole lapsia.
Koskaan en ole kokenut, että raha olisi mikään vallankäytön väline eikä mies syyllistä minua tilanteesta eikä vaadi esim. tekemään enemmän kotitöitä. Toki teen enemmän, koska olen enemmän kotona. En tee kotitöitä ansaitakseni jotain, vaan koska tämä on meidän yhteinen koti, yhdessä pidetään siitä huolta sen mukaan kuin kumpikin ehtii.
Minun ei tarvitse ansaita miehen mielisuosiota kotitöillä tai millään tempuilla, vaan koen olevani ihan mieleinen riippumatta siitä mitä teen tai en tee. Luulen, että molemminpuolinen arvostus aiheuttaa sitä, että kumpikin tahtoo toiselle parasta ja palvella toista niillä resursseilla, mitä on. Meillä ei lasketa kotityön tunteja ja minuutteja tai rahankäyttöä puoliksi (mikä olisi mahdollista ainoastaan, jos velkaantuisin puolisolleni).
-AP