Lue keskustelun säännöt.
Teinillä epärealistiset haaveet tulevaisuudesta!
17.03.2017 |
Mitä tehdä, kun teinitytöllä (15v.) aika epärealistiset toiveet tulevaisuudelle? Hän haaveilee urasta ulkoministeriössä. Tyttö pärjää yläkoulussa kyllä, mutta ei todellakaan ole parasta top 3-tasoa. Että suurlähetystöön!
Kysyn tätä siksi, että itse päätin aikoinaan suurin piirtein saman ikäisenä tulla opettajaksi. No, niin tapahtui, että sain itseni yliopistosta valmiiksi. Mutta kotiäitivuosien, yms. omien valintojeni takia opettajan ura katkesi heti alkuunsa. Nyt en saa työtä omalta alaltani ollenkaan. Keski-ikäinen nainen, turha ja vanhanaikainen digiuskoisessa koululaitoksessa. Koulutukseni on 90-luvulta, siis vanhentunut.
Tulkitsen, että olen itse ollut haaveissani ja toiveissani täysin epärealistinen - luullut itsestäni liikoja! Nyt haluaisin säästää lapseni tulevalta elämänpettymykseltä... Miten voi lasta ohjata niin ettei hän tule lannistetuksi?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitat torvea aina kun teini uskaltaa haaveilla paremmasta elämästä kuin sinä. Pelottelet, että metsänpeikko tulee hakemaan, jos ei mene hoitsukouluun.
Jos estät tavoittelemasta haavetta, juuri sillä lannistat tyttäresi. Tulee jossittelemaan haavettaan ja todennäköisesti katumaan ettei ikinä edes yrittänyt, koska äiti sanoi että on liian tyhmä siihen.
Voi olla ettei ikinä pääse sinne ulkoministeriöön, mutta voi sillä polulla silti päästä johonkin todella hyvään ja mielenkiintoiseen virkaan. Voi myös hyvin olla, että opiskellessa se omakin mieli muuttuu, mutta ainakin se on silloin täysin oma ajatus ja päätös.
Ymmärrän, että haluat suojella tytärtäsi siltä epäonnistumisen tunteelta, jota itse tunnet, mutta uskon että toimillasi ajat pikemminkin häntä sitä kohta.
No sanot tietenkin että mikään ei ikinä kuitenkaan onnistu, joten ei kannata edes yrittää.
Kannustaisi häntä, että käy koulut hyvin niin unelmat voivat toteutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olet kasvatuksessasi sitä mieltä että kerran sinä epäonnistuit elämässäsi tulee tyttäresikin epäonnistua. Sitä periytyvää syrjäytymistä siis. Opeta sille jo valmiiksi miten tehdään Kelalla ttt-hakemus.
"Koulutukseni on 90-luvulta, siis vanhentunut" mitä olet tehnyt nämä viimeiset 20 vuotta kotiäitiyden lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli olet kasvatuksessasi sitä mieltä että kerran sinä epäonnistuit elämässäsi tulee tyttäresikin epäonnistua. Sitä periytyvää syrjäytymistä siis. Opeta sille jo valmiiksi miten tehdään Kelalla ttt-hakemus.
Eihän AP esitä olevansa toimeentulotuensaaja, vaan intohimoton rivimaikka Porvoosta.
Suomi kaipaakin lisää opettajia, jotka ovat alalla vain tasaisen toimeentulon perässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä valtiolle mitkään välkyimmät töihin päädy, joten tyttäresi sopisi hyvin porukkaan. lisäksi um:öön mennään lukemalla oikeita aineita yliopistolla, joten sekin on valintakysymys.
Kannattaa kaikesta huolimatta tavoitella niitä omia haaveita.
Itse olisin halunnut käsityöläiseksi tai graafikoksi, mutta lähipiirissäni niitä pidettiin aivan järjettöminä haaveina.
Opiskelin sitten järkevästi insinööriksi.
Joo, hyvä palkka, mutta siinäpä ne hyvät puolet ovatkin. Eikä siitä palkastakaan ole isosti iloa kun työpaikoilla on jatkuvat yt-kierteet ja lomautuksia tulee ja menee. Jokin aika sitten yt-lappu osui omalle kohdalle ja olen nyt päässyt irti stressistä. Enää en halua sitä samaa takaisin.
Olen nyt keski-ikäisenä alkanut opiskelemaan graafista suunnittelua ja oikeasti harmittaa että en alun alkaen seurannut haaveitani vaan lähdin järkevälle polulle.
Olen paljon onnellisempi kun saan värkätä kuviani ja linjojani. Tuntuu kuin olisin saanut elämäni ja itseni takaisin pitkän vankeuden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä, kun teinitytöllä (15v.) aika epärealistiset toiveet tulevaisuudelle? Hän haaveilee urasta ulkoministeriössä. Tyttö pärjää yläkoulussa kyllä, mutta ei todellakaan ole parasta top 3-tasoa. Että suurlähetystöön!
Kysyn tätä siksi, että itse päätin aikoinaan suurin piirtein saman ikäisenä tulla opettajaksi. No, niin tapahtui, että sain itseni yliopistosta valmiiksi. Mutta kotiäitivuosien, yms. omien valintojeni takia opettajan ura katkesi heti alkuunsa. Nyt en saa työtä omalta alaltani ollenkaan. Keski-ikäinen nainen, turha ja vanhanaikainen digiuskoisessa koululaitoksessa. Koulutukseni on 90-luvulta, siis vanhentunut.
Tulkitsen, että olen itse ollut haaveissani ja toiveissani täysin epärealistinen - luullut itsestäni liikoja! Nyt haluaisin säästää lapseni tulevalta elämänpettymykseltä... Miten voi lasta ohjata niin ettei hän tule lannistetuksi?
Älä missään nimessä lyttää tytärtäsi! Ja ulkoministeriössä on kuule vaikka mitä muita töitä kuin suurlähetystöissä tehtävät. Käy sivuilla katsomassa.
Sinusta ei tullut opettajaa koska valitsit toisin. Sillä, että haaveilit teininä opettajan ammatista, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että et sitten toteuttanut haavettasi. Ehkä tyttösi pitää omasta haaveestaan paremmin kiinni.
Ja sitäpaitsi, ne haaveet ehtivät muuttua moneen kertaan vielä (jos niikseen tulee), mutta haaveet antavat energiaa ja vahvistavat motivaatiota ja kunnianhimoa.
Niin, miten elää, etteivät omat pettymykset elämässä heijastu lapsiin? Heillä on tulevaisuus edessä. Miten pitää visusti salassa masennus ja toivottomuus omasta elämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo.
Oletpa. Ihan selvä sellainenkin.
Toisen asteen oppilaitosten opinto-ohjaajissa on monia AP:n kaltaisia. Hankittu kökkö koulutus kun taidot ei riitä muuhun, sitten päivästä toiseen lytätään lupaavien ja motivoituneiden nuorten urahaaveita.
Voisit vaikka kertoa sille että liian pitkä kotiäitiys voi tuhota uran ja että työllistymisen kanssa ei kannata odotella 2030-luvun puoliväliin asti.
Epärealistinen haave olisi "päättää" alkaa poptähdeksi ilman alan taipumuksia tai mitään kokemusta. Työpaikka ulkoministeriössä on täysin realistinen ja hieno haave.
Huono provo, älä jaksa.