Onko täällä ketään, joka ei käy lapsensa kansaa oikeastaan ikinä ulkona?

Tosin ovat päiväkodissa joten ulkoilevat siellä. Mut viikonloppuisin ollaan melkein aina koko ajan sisällä...

Se ulkoilu ja liikunta on lapsille hyväksi ja kyllä siellä oma mielikin aina virkistyy. Lisäksi esikoinen alkaa illalla olla jo kuin tulisilla hiilillä, jos ei päivän aikana oo päästy ulos.

ap

Luulisin sinun lasten näyttävän zombielta, kun eivät ulos pääse. Punaposket kehiin vaan ja vaatetta päälle

Ja todella terveitä lapsia ovat siitä huolimatta!

viihtyivät vaan jotain 10 minuuttia niin halusivat sisään, kesät sitten käytännössä asuivat ulkona. Nyt kun ovat vanhempia (5 ja 7) niin rakastavat olla ulkona talvellakin, ja paljon siellä aikaa viettävätkin. Eli mitään eivät ole menettäneet :-)

Myös meillä pysytään ennemmin sisällä, pihalla seisoskelu ei vois vähempää kiinnostaa...Tarhassa ovat 2 kertaa päivässä ulkona, ja joskus viikonloppuisin ollaan vähän ulkona, mut oikeesti oon kyllä laiska uloslähtijä. Ja toisaalta, kyllähän muissakin maissa, jossa ei oo tällästä ihme " pakko olla jo aamulla ennen sianpieremää ulkona" -hysteriaa, kasvaa ihan normaaleja lapsia.

Kyllä omatunto alkaa sen verran painaa, jos en menis.

äiti yltäpäältä hiestä kaiken taistelun jälkeen,kiva sitten sulloa ittelle toppavaatteet päälle lapsen kiljuessa kokoajan rattaissa,

silti me käydään vähintään kerran päivässä ulkona

Nykyään käymme kyllä kerran päivässä mutta eivät lapset sinne aina varsinaisesti kaipaa! Ehkä kun tulee kunnon kevät niin alamme taas viettää pidempiä aikoja ulkona. Nyt ei siellä ole varsinaisesti edes mitään tekemistä!!!

..ei se pukemisrumba aina herkkua ole, mutta olen sen verran itsekäs, että tiedän ulkoilun jälkeen lasten olevan rauhallisia ja leikkivän keskenään=aikaa äidille! Lisäksi maistuu niin ruoka kuin unikin. Ja kyllä sitä itsekin kaipaa ulkoilmaan vähintään 1xpv. Useimmiten ulkoilemme kyllä kahdesti.

meilläkin oli aika jolloin en kuukaudessa käynyt ulkona kuin kerran viikossa.

ajatus ulos menemisestä oli vastenmielinen. lasten pukeminen, vaunuissa oleminen kaikki oli vaikeaa! sitä on vaikea aloittaa mitään vastenmielistä, mielummin pysyin kotona, kaikki päivät...



onneksi löysin meille yhteistä tekemistä, kerhon. pikkuhiljaa alkoi ulkoilu maistua kun oli ystäviä joiden kanssa mentiin yhdessä puistoon. kyllähän sen lapsista huomasi että se tekee hyvää. lapset nukkuivat paremmin ja olivat paremmalla tuulella iltaisin.



Nykyisin kun olen palannut töihin, lapset ulkoilevat päiväkodissa. aina ei jaksa viikonloppuisin ulos lähteä, mutta tiedän että se kannattaa, joten raahaan väkisin itseni ulos.



Ymmärsin myös että kotiin linnottautuminen oli merkki jostakin, masentuneena ei juuri tee mieli mennä mihinkään, nähdä ihmsiä tms..

oletko ap, onnellinen kotona? painaako jokin mieltäsi?



suosittelen sinua hoitamaan itseäsi vaikka käymällä terapiassa. minua se auttoi.

ja lapsista huomaa, kuka ulkoilee myös vapaa-aikana :) Nämä lapset ovat aktiivisia jo luonnostaan, kun taas sisällä viihtyvät ovat kömpelöitä ja huonotuulisia ja marisevat heti ulos jouduttuaan. Eivät jaksa kävellä, mieluisinta puuhaa on marista videoita. Eli selkeästi tulevaisuuden Pleikka-hirmuja. Itse ulkoilen omien + vieraiden lasten kanssa myös viikonloppuisin aamuin illoin noin 2-3 tuntia/päivä. Oli sää mikä hyvänsä, no ihan paukkupakkasilla tai myrskyllä en sentään.



Mutta antakaa lastenne ulkoilla! Ulkoilu on paras lääke rauhattomille, huonosti syöville ja huonosti nukkuville lapsille!

Ei mitään tekemistä ulkona? Mites ois ihan vaan lumessa möyryyminen, luistelu, hiihto, mäenlasku ym.

Tietysti jos et ole viitsinyt välineitä hankkia niin osan noista voit pudottaa, mutta kyllä lapset ulkona tekemistä löytää ilman välineitäkin...

Äidin laiskuudesta kärsii koko perhe, reilua?

Ja kun ovat niin tyhmiä, etteivät osaa pukeutua kunnolla sään mukaan...kuka sitä nyt puol alasti viihtyy pakkasessa...

ongelmana se, että 1v ei osaa kävellä, eli sikäli ei ole muuta tekemistä kuin rattaissa istuminen. Se kelpaa jonkin aikaa. Lumessa " möyryäminen" ei oikein onnistu, koska on jo niin märkää. Asvaltille ei voi laittaa konttaamaan, menee kengät ja haalari puhki. Toisaalta lunta on jossain niin paljon, että kun lapsen siihen laittaa, niin siinä istua nököttää vaan. Onneksi jaksaa rattaissa istua ok.



Odotan kevättä ja sitä, että lapsi oppii kävelemään.



Nyt nukkuu kyllä ulkona joka päivä väh. 2 h.

Lintuinfluenssahysteriasta puhumisen ymmärrän, mutta miksi ulkoiluhysteria? Ulkoilu on kiistatta terveellistä, niin lapsille kuin aikuisillekin. Miksi siis ne, jotka pitävät sitä tarpeellisena, ovat hysteerikkoja? Kysyn vaan..

Lapsi on tosin vielä niin pieni, että kävelee pikku pätkiä ja sitten seisoo ja ihmettelee ympäristöä. En minä jaksa itse ihmetellä naapureiden lumilapioita ja kukkapurkkeja. Odotan aikaa, että toinen on vähän isompi, jotta on jotain tekemistäkin. Neuvolassa tosin patistettiin leikkipuistoon, huoh. Käydään me kävelyllä ulkona, mutta se ei kuuleman riitä.

Toinen on päivittäinen kauppareissu (2 km) ja toinen pihareissu. Lapset ovat vaan olleet niin paljon sairaana yhtäaikaa ja vuorotellen, joten välillä on mennyt viikkokin niin, etten ole selvinnyt päivällä pihalle. Illalla olen sitten yksikseni keksinyt asiaa pihalle, ettei ihan pää räjähdä.

Silloin tulee oltua paljonkin pihalla kun löytyy itselle juttuseuraa, nyt on vähän ankeanpaa kun pihakaveriäidit lähti töihin :(

Mutta kyllä ulkoilu piristää niin lasta kuin äitiäkin!

ole niin tärkeitä kuin jollekin yli 4-vuotiaalle. Toki kaikki sitä raitista ilmaa vähän tarvitsee, mutta jotenkin tuntuu, että joillakin vanhemmilla se menee vähän yli... Sitten kun lapsi on sen ikäinen, että itse osaa jo sinne pulkkamäkeen ja luistelemaan vaatia, niin sitten hän niitä harrastuksia tarvitsee! Ei ennen.