Uusi kuu blogi - lukeeko kukaan?

Tänään ei ollenkaan joulumieltä . . . tiistaina oltiin winter wonderlandissa täynnä tunnelmaa. Käykö kukaan noin tuulella kuin Emilia?

Stressaa joulurauhan saavuttamisesta vakuuttelemalla asiaa rivitolkulla.

Epäloogista yhtään? Plus että kuulostaa jo niin ylikireältä että milloin pingahtaa poikki.

Montako (kymmentä) vuodenvaihdetta voi nolostumatta jauhaa samoja teemoja, "mietteitä ja aikeita? Melko monta jos tästä blogista mitään päätellään.

Vaan ajatelkaa, Emilia aikoo ottaa omaa aikaa ja siten taata jaksamisensa. Kaiken ankaran 24/7 työskentelyn lomassa siis. Ikinä ennen tästäkään ole kirjoittanut...vai oiskohan kuitenniin. N. kerran kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Montako (kymmentä) vuodenvaihdetta voi nolostumatta jauhaa samoja teemoja, "mietteitä ja aikeita? Melko monta jos tästä blogista mitään päätellään.

Vaan ajatelkaa, Emilia aikoo ottaa omaa aikaa ja siten taata jaksamisensa. Kaiken ankaran 24/7 työskentelyn lomassa siis. Ikinä ennen tästäkään ole kirjoittanut...vai oiskohan kuitenniin. N. kerran kuukaudessa.

🤓prillimainostusta

Siis eihän blogi ole hänen työnsä...? Aika mitäänsanomaton sisältö, jos saa palkkaa blogista. Kyselee lukijoilta, että mitähän blogiin kirjoittelisi...

Bloggarin työ vaatii jonkin asteista narsismia: postata päivä toisensa jälkeen kuvia itsestään uusissa farkuissa - kuinka monet byysat voi ihminen omistaa 😅

Käykää joku vapauttamassa tuo nainen! On mitä ilmeisimmin vankina siellä keittiössä, mistä on kaikki kuvat...

Vierailija kirjoitti:

Käykää joku vapauttamassa tuo nainen! On mitä ilmeisimmin vankina siellä keittiössä, mistä on kaikki kuvat...

🤣😅itse rakennettu vankila, joka jatkuu selkeästi myös korvien väliin. Elinkautiselta valitettavasti vaikuttaa 😎

Postauksia niin täynnä tyhjää ettei ole todellista.

Eniten hämmästyttää, miten tuota pystyy kukaan vakavalla naamalla kutsumaan päätyöksi?!

Esim. Fabforty(fifty)-Marjukka, yksi lukuisista esimerkeistä, joka opettajan työn ohella bloggaa moninkertaisesti enemmän ja laadukkaammin. Ei myöskään ikinä jauha jatkuvasta kiireestä saati elämän raskaudesta, kuten tämä 24/7 kotona lymyävä Uusi kuu, vaikka aihetta varmaan löytyisi monin verroin enemmän.

Kuinka Emilialle voidaan maksaa noista hutaisuista, joita bloggaamiseksi kutsuu? Hämmentävöä.

Ihan älyttömän kaunis koti! Olen tainnut viimeksi seurata niihin aikoihin kun vielä asuivat siellä edellisessä talossa ja vasta suunnittelivat muuttoa. Eli kauan sitten...

Vaikka luen todella paljon, (sisustus)blogeissa en kauheasti jaksa keskittyä tekstiin vaan uppoudun, lunoudun ja inspiroidun kuvista. Ja tämä blogi todellakin tarjoaa sitä silmän ruokaa! Eli mulle ainakin aika sama mitä kirjoittaa, kuvilla kyllä ansaitsee paikkansa.

Ja inspiroidun heti muutamasta pienestä sisustusjutusta! Aivan ihana koti tyylissään!!

Vierailija kirjoitti:

Ihan älyttömän kaunis koti! Olen tainnut viimeksi seurata niihin aikoihin kun vielä asuivat siellä edellisessä talossa ja vasta suunnittelivat muuttoa. Eli kauan sitten...

Vaikka luen todella paljon, (sisustus)blogeissa en kauheasti jaksa keskittyä tekstiin vaan uppoudun, lunoudun ja inspiroidun kuvista. Ja tämä blogi todellakin tarjoaa sitä silmän ruokaa! Eli mulle ainakin aika sama mitä kirjoittaa, kuvilla kyllä ansaitsee paikkansa.

Ja inspiroidun heti muutamasta pienestä sisustusjutusta! Aivan ihana koti tyylissään!!

No selaapa viimeiset 4 vuotta taaksepäin, siinä löytyy samaa inspiraatiota satoja kertoja. Ihanaa, että jollekin tuo oman itsensä copypaste-blogi tuo iloa. 😉

Booooooring! Kevättä kohti: samat kukkasipuli ja pihapuheet tulossa, vol. 12. Ymmärtävä työnantaja kun minkäänlaista uudistusta tai eteenpäin menoa ei edellytetä.

Perjantaina hehkutetaan viikonloppua, sunnuntaina tuskaillaan maanantain tuloa. Torstai on aina toivoa täynnä. Ja vuodenajat ja seuraavan odottelu. Säätilat. Olen pitänyt blogista vuosia, mutta nyt on alkanut ärsyttää. Tekstin sisällön voi arvata jo otsikosta. Kirjoittaa muka kuulumisia, mutta ei kerro oikeastaan mitään. Ei käsittele mitään asioita syvällisemmin. Kunka paljon voi tekstit toistaa itseään. Välillä tuntuu, että kierrättää samoja postauksia aina vaan.

Käyn vilkaisemassa blogia noin kolmen kuukauden välein ja aina on sama kuva keittiön pöydästä. Kukat vain vaihtuvat. Tekstejä en jaksa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Perjantaina hehkutetaan viikonloppua, sunnuntaina tuskaillaan maanantain tuloa. Torstai on aina toivoa täynnä. Ja vuodenajat ja seuraavan odottelu. Säätilat. Olen pitänyt blogista vuosia, mutta nyt on alkanut ärsyttää. Tekstin sisällön voi arvata jo otsikosta. Kirjoittaa muka kuulumisia, mutta ei kerro oikeastaan mitään. Ei käsittele mitään asioita syvällisemmin. Kunka paljon voi tekstit toistaa itseään. Välillä tuntuu, että kierrättää samoja postauksia aina vaan.

Käymme silloin tällöin kahvitauolla työkaverien kanssa kauhistelemassa blogissa, kuinka tyhjää ja yksinäistä jonkun kolmikymppisen elämä voi olla. Kollegani on kotoisin tuolta paikkakunnalta ja etäisesti tietää tyypin.

Toisaalta koetetaan tajuta myös sitä että siitä joku alusta voi maksaa tuosta oikeaa palkkaa. Ei-mistään kertomisesta ja kuvista.

Taitaa tää oma rahoitusala olla täysin väärä ammatinvalinta, työtunteja vkossa 50 versus tuo täyte, johon saa kulumaan maks 5h viikon aikana. :'D

Deja vu, kun lukee uusinta postausta... eikun hetkinen, mitä tahansa Emilian postausta!! :''D

Sen mitä vuosien mittaan harvakseltaan olen blogia lukenut, on saanut vahvan vaikutelman vaikeasti ongelmaisesta ihmisestä. Välillä koettaa olla kuin ei mitään olisikaan, kunnes taas kierii syövereihin. Tällä hetkellä syömishäiriö nostaa jälleen päätään, toisena hetkenä normaali vuodenkierto masentaa.

Saahan näköjään noista samoista, kymmeniä kertoja kalutuista probleemista postauksia, olisiko kuitenkin järkevämpää mennä vihdoin terapiaan kirjoittelujen sijaan. Omaa ja lasten tulevaisuutta ajatellen.

Tällä hetkellä mennään postauskierrätyksessä tietysti puutarha- ja sairasteluvaihtoehdoissa. En melkein kestä jännitystä mitä seuraavaksi saamme lukea! Keittiöstä kuvia ainakin. :-D

Sään ihmettelyä. Sitä idearikkautta ja uusiutumiskykyä.

Tätä blogia lukiessa alkaa aina pyöriä silmissä välittömästi pyöriä Siskonpeti-sketsi aiheesta!

Tyyppi ei irl ole tällainen rela (tunnen kauempaa, samalta paikkakunnalta ollaan) kuin tässä blogi-identiteetissään, joten ei oikein uppoa teksteissä ja kuvissa vakuuteltu seesteisyys. Mistä kumpuaa tällä alalla tämä "rinnakkaistodellisuuden" esitys? Eikö kannattaisi poistua somesta, ja rakentaa siitä oikeasta elämästä mieluinen, ilman yleisöä? Just wondering.