Kysytään nyt täältäkin, että onko 16 vuoden ikäero niin paha?
Perhe ja kaverit paheksuvat suhdetta vielä vuodenkin jälkeen enkä voi käsittää miksi. Mies on 44v ja minä 28v, ei kumpikaan ole teini ja tiedämme mitä haluamme, toisemme. Mies on fyysisesti erittäin kovassa kunnossa ja tuntemattomat luulevat häntä paljon nuoremmaksi 30-vuotiaaksi. On erittäin charmantti ja pitää itsestään huolta, kuten minäkin. Olen surullinen kun lähipiirin mielestä mies vain leikkii kanssani ja minun pitäisi etsiä oman ikäistä seuraa. Miksi? :(
Kommentit (16)
Olet sen verran vanha että ikäeron ei pitäisi haitata. Aivot kehittyvät 25v asti, joten olet jo kypsä nuori aikuinen.
On se.
20 ja 4
25 ja 9
30 ja 14
35 ja 19
Jne
Riippuu ihan teistä. Meillä on miehen (naimisissa ollaan) kanssa ikäeroa 14v. Mie oon 30v ja mies siis 44v. Kukaan ei oo asiaa ainakaan päin naamaa ihmetelly. Ja jos ihmettelis, niin sais ihmetellä ihan rauhassa. Mie oon onnellisempi kuin ikinä, meidän esikoinen on kohta 2 kk ja tuo mies on ihan mielettömän hieno isä sen lisäks että on maailman paras puoliso. Eli anna mennä vaan.
Jos läheiset pelkäävät, että miehellä on vanhoja rasitteita (perhe, lapsia), joiden takia homma ei toimi. Ei siis kyse ole pelkästä ikäerosta vaan elämäntilanteiden erilaisuudesta. Mutta jos elämäntilanteet sopii yhteen, suhde voi onnistuakin.
Älä välitä. Itse olen samanlaisessa tilanteessa, ja viimeistään kun kaikki tajusivat kuinka tosissamme ja rakastuneita olemme, saimme hyväksynnän. Monet ystävät sanovat, etteivät voisi kuvitella meitä muiden kanssa yhdessä kuin toistemme. Nyt naimisissa ja elämä hymyilee. Ikä on vain numero, JOS kaikki muu natsaa yhteen!!!! Ja mikään parisuhde ei ole täydellinen. Minusta suuri ikäero on mahdollisista "virheistä" varmaan pienin mitä voi olla suhteessa...
Vierailija kirjoitti:
On se.
20 ja 4
25 ja 9
30 ja 14
35 ja 19
Jne
35 ja 19 voi olla jo ihan hyvä pari.
On se viimeistään siinä vaiheessa, jos vanhempi puolisoista on esim. dementoitunut ja nuorempi vielä työelämässä.
Elämäntilanteet voivat myöhemmin muuttua hyvin radikaalisti, jos yhdellä on toinen jalka haudassa ja toinen on vielä elämänsä kunnossa ja haluaisi matkustella tmv.
Onhan se sillä tavalla iso ikäero, että olette eri sukupolvea.
Sinua varmasti kiinnostaa vielä monet sellaiset asiat ja kokemukset, jotka mies on jo kokenut aika päiviä sitten ja ovat hänelle taaksejäänyttä elämää.
Parin vuoden päästä olet vasta 30-vuotias, mutta mies jo 46v.
Mahdollisesti tulevaa jälkipolveakin pitäisi alkaa miettiä jokseenkin pikaisesti, vai mitä?
On toi iso ikäero jo. Etenkin kun se mies on vanhempi osapuoli (miehet kun vanhenee muutenkin nopeammin tietyn iän jälkeen). Mutta jos et elämänikäistä suhdetta tosta ole kaavaillut, niin go for it. Mun ikäero limit menee siinä 12v. kohdalla kumpaakin suuntaan.. ja se on jo mielestäni iso ikäero.
Vierailija kirjoitti:
Jos läheiset pelkäävät, että miehellä on vanhoja rasitteita (perhe, lapsia), joiden takia homma ei toimi. Ei siis kyse ole pelkästä ikäerosta vaan elämäntilanteiden erilaisuudesta. Mutta jos elämäntilanteet sopii yhteen, suhde voi onnistuakin.
Miehellä ei ole lapsia eikä muita rasitteita. Oli sinkkuna yli 10 vuotta ennen kuin tapasimme.
On liikaa, voin sanoa omasta kokemuksesta. Minulla ja miehelläni on ikäeroa 13 vuotta. Eihän se alussa tuntunut, mutta nyt kun olen 52v. ja mies on 65v., niin se häiritsee. Mies on jotenkin "väsähtänyt" tässä parin viime vuoden aikana. Ennen oli hyvinkin aktiivinen ja mm. matkusteli kanssani mielellään. Nyt vain haluaa löhötä telkkarin edessä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se sillä tavalla iso ikäero, että olette eri sukupolvea.
Sinua varmasti kiinnostaa vielä monet sellaiset asiat ja kokemukset, jotka mies on jo kokenut aika päiviä sitten ja ovat hänelle taaksejäänyttä elämää.
Parin vuoden päästä olet vasta 30-vuotias, mutta mies jo 46v.
Mahdollisesti tulevaa jälkipolveakin pitäisi alkaa miettiä jokseenkin pikaisesti, vai mitä?
Olemme käyneet tämän keskustelun ja tulimme siihen tulokseen ettei kumpikaan halua jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
On liikaa, voin sanoa omasta kokemuksesta. Minulla ja miehelläni on ikäeroa 13 vuotta. Eihän se alussa tuntunut, mutta nyt kun olen 52v. ja mies on 65v., niin se häiritsee. Mies on jotenkin "väsähtänyt" tässä parin viime vuoden aikana. Ennen oli hyvinkin aktiivinen ja mm. matkusteli kanssani mielellään. Nyt vain haluaa löhötä telkkarin edessä.
Näin se varmaan monella menee. Mun vanhemmilla oli ikäeroa "vain" 11 vuotta ja näin läheltä, kun toinen väsyi, lopulta sairastui ja dementoitui toisen ollessa työelämässä.
Harva ajattelee noissa ison ikäeron suhteissa sitä elämänsä ja puolison elämän ehtoopuolta. Ei välttämättä ole niitä yhteisiä hetkiä tai matkoja eläkeiässä.
Eihän kaikille tietenkään noin tapahdu, mutta moni tuntuu kieltävän tuon vaihtoehdon olemassaolon.
no koita olla miettimättä toisten mielipiteitä,ne voi myös loppua jos menette naimisiin. jokatapauksessa älä välitä pääasia on se että te kaksi rakastatte toisianne ja kunniotatte toisianne.
nimin 11v ikäeroa miehen kanssa.
Nyt ei ole varma onko ikis vai eikö ole ikis