Nörtit miehet, millaiset naiset kiinnostavat?

Esimerkiksi treffipalstoilla olen koittanut lähestyä naisia, mutta ilmeisesti naamassa on jotain vikaa. Sellaisetkin naiset joiden voisin olettaa olevan kiinnostuneita kaltaisestani nörtistä introvertista harvoin edes vastaavat, vaikka panostaisin tekstiin, jonka naiselle lähetän. Naiset taas eivät koskaan tee itse aloitetta.

Taitaa sittenkin olla niin, että monet treffipalstoilla tai tinderissä ym. hakevat vain ihastumisen huumaa ja itseäni taas kiinnostaa enemmänkin analyyttiset syväluotaavat keskustelut, läheisyys, läsnäolo ja toisen kunnioitus. Nämä eivät taida olla muodissa ja ilmeisesti ainakaan treffipalveluissa tällaisista asioista kiinnostuneita henkilöitä ei tapaa, mikä on sääli sillä muuten tällaisiin henkilöihin on aika hanakalaa törmätä sattumalta. Jos taas törmää sattumalta esimerkiksi kadulla tai vaikka bussissa henkilöön, joka vaikuttaa kiinnostavalta, ei oikein kehtaa alkaa kyselemään kuulumisia tai pyytää treffeille, ettei anna outoa kuvaa itsetään.

Uskoisin, että meitä on paljon kaltaisiani, jotka etsivät kumppania, mutta syystä tai toisesta odotukset eivät ihan kohtaa emmekä löydä toisiamme. Kaikkein draagisinta on se, että jossain, jopa hyvin lähellä, on henkilöitä joiden kanssa voisi hyvinkin sopia yhteen, mutta koska yhteyttä ei ole mahdollista saada jää toiveet toteutumatta molemmin puolin. Keskustelulla tästä selvittäisiin eteenpäin ja toisilleen sopivat ihmiset pääsisisvät kohtaamaan, mutta taitaa olla niin, että ihmiset eivät oikeastaan halua keskustella, vaan rakennella omia pilvilinnojaan ja eipä tässä kiireisessä ajassa aikaa keskustelulle taida oikein ollakaan. Motivaatio kumppanin etsintään myös loppuu jossain kohtaa, kun huomaa, että kumppanin hankkimiseen menee liikaa aikaa eikä minkäänlaisia onnistumisia ole näköpiirissä. Itse olen siinä mielessä onnellisessa osassa, että minulla oli parin vuoden suhde todella mukavan naisen kanssa. Ehkä olen jo tarpeeksi kylläinen enkä edes jaksa enää etsiä niin kovasti uutta suhdetta. Sillä määrällä millä olen tällä hetkellä valmis panostamaan suhteen etsintään, ei näyttäisi tulosta tulevan.

En tee aloitteita.

Koska vapaana on vain ne mallimissit joille en kelpaa, ja sitten ne avohoitotapaukset ja alkoholistit joita en kelpuuta.

Sosiaalisilta taidoiltaan normaali, akateeminen nörttinainen olisi paras. Alotteita oon tehnyt netissä ja yliopistolla, mutta turhaan

Vähintään D-kupin rinnat ja jostain syystä isot häpyhuulet kiihottaa.

Tuli vielä mieleen, että voi olla, että sellaisiin naisiin, jotka minua kiinnostavat, ei vaan ole kerta kaikkiaan mahdollista törmätä missään. Tällöin aloitteen tekemiseen ei edes ole mahdollisuutta. Tällä hetkellä juttelen netin välityksellä yhden mukavan oloisen naisen kanssa kaveripohjalta, mutta livenä tapaaminen vaikuttaa olevan hänelle vaikeaa. Ikuisuuksiin ei jaksa odottaa livenäkemistä ja lisäksi, koska olemme kaveripohjalla, ei ole edes fiksua elätellä toiveita mahdollisesta parisuhteesta. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta elämä kulkee eteenpäin.

introvertti kirjoitti:

Tuli vielä mieleen, että voi olla, että sellaisiin naisiin, jotka minua kiinnostavat, ei vaan ole kerta kaikkiaan mahdollista törmätä missään. Tällöin aloitteen tekemiseen ei edes ole mahdollisuutta. Tällä hetkellä juttelen netin välityksellä yhden mukavan oloisen naisen kanssa kaveripohjalta, mutta livenä tapaaminen vaikuttaa olevan hänelle vaikeaa. Ikuisuuksiin ei jaksa odottaa livenäkemistä ja lisäksi, koska olemme kaveripohjalla, ei ole edes fiksua elätellä toiveita mahdollisesta parisuhteesta. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta elämä kulkee eteenpäin.

Millaisia sitten olisivat/ovat ne naiset, jotka sinua kiinnostavat? Miksi heihin ei voisi missään törmätä? Olen itse huomannut, että kavereiden kautta tapaa usein kivoja samanhenkisiä ihmisiä. Myös yliopistolla aikoinaan oli helppo tutustua ihmisiin. Toki sattumaltakin, esim. baarissa, saattaa kohdata kiinnostavan tyypin, mutta ehkä se ei ainakaan ujolle tai introvertille ole paras tapa, sillä siinä pitää kyllä olla sosiaalisesti lahjakas ja aika itsevarma, jotta saa oman persoonansa tuotua esille luontevasti.

Laittaisitko, mitkä tässä tapauksessa ovat nörtin määritelmät? Akateemisuus, kiinnostus tietokoneista, jotkut tietyt fyysiset ominaisuudet?

Minä olen nörtti mies. Koska olen loser haluan vain nuolla rumien naispomojen perseitä.

Hei huomioikaa että ruma amis ei ole samalla tasolla kuin yliopiston käynyt ok näköinen.

Olen nörttimies ja minua kiinnostavat 1) ensisijaisesti nörttinaiset, 2) toissijaisesti ns. naapurintytöt. Tatuoitu wt tai koppava bisnes/beauty -tyyli ei kiinnosta, yleensä nämä viittaavat myös vähäiseen älykkyyteen.

Ongelma on, että valitetavasti nörttiys näyttää korreloivan erilaisten mielenterveysongelmia ja etenkin naisissa sosialismin ja vihervasemmistolaisuuden kanssa. Monet nörttinaiset kertovat olevansa polyamorisia. Sitten on valtavasti tätä maailmantuska-feminismi-muusukupuolisuus-rastahippi -osastoa. Siinä ei paljon yhteinen leffa- ja tietokonepelimaku auta, jos ihminen on muuten sekaisin ja rajatilapersoonallisuus.

Parisuhde onnistuisi myös kiltin naapurintytön kanssa, joka on koti- eikä bilesuuntautunut ja tyytyy nössömpään mieheen. Ongelma on, että nämä sietävät vain rajoitetusti nörttiharrastuksia. Etsivät nörtissä rauhallista ja turvallista miestä, mutta eivät innostu leffa-, peli- ym. maailmasta. Jos molemmat tekevät kompromisseja, tämmöinen suhde voi toimia.

Perimmäinen ongelma on, että naisten ominaisuusjakauma gaussin käyrällä on erilainen kuin miesten. Enemän taviksia, jolloin nörttimiehille ei löydy nörttityttöä.

Riippuu miten nörtti määritellään.

Itse olen vähän sellainen liikunnallinen nörtti eli tykkään liikkua sen 6 kertaa viikossa ja on täten timmi kroppa mutta viihdyn hyvin myös koneella ja tykkään pelaamisesta ym

Ensisijaisesti naiset, jotka ylipäätään ovat valmiita keskustelemaan ja olemaan samalla tasolla. Ilmeisesti naamani ei kiinnosta, joten se jo kertoo jotain naisen ajatusmaailmasta. Vain tietynnäköiset ja ulkoiselta olemukseltaan tietynlaiset miehet kiinnostavat. Minä en ilmeisesti kuulu niihin miehiin.

Vierailija kirjoitti:

introvertti kirjoitti:

Tuli vielä mieleen, että voi olla, että sellaisiin naisiin, jotka minua kiinnostavat, ei vaan ole kerta kaikkiaan mahdollista törmätä missään. Tällöin aloitteen tekemiseen ei edes ole mahdollisuutta. Tällä hetkellä juttelen netin välityksellä yhden mukavan oloisen naisen kanssa kaveripohjalta, mutta livenä tapaaminen vaikuttaa olevan hänelle vaikeaa. Ikuisuuksiin ei jaksa odottaa livenäkemistä ja lisäksi, koska olemme kaveripohjalla, ei ole edes fiksua elätellä toiveita mahdollisesta parisuhteesta. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta elämä kulkee eteenpäin.

Millaisia sitten olisivat/ovat ne naiset, jotka sinua kiinnostavat? Miksi heihin ei voisi missään törmätä? Olen itse huomannut, että kavereiden kautta tapaa usein kivoja samanhenkisiä ihmisiä. Myös yliopistolla aikoinaan oli helppo tutustua ihmisiin. Toki sattumaltakin, esim. baarissa, saattaa kohdata kiinnostavan tyypin, mutta ehkä se ei ainakaan ujolle tai introvertille ole paras tapa, sillä siinä pitää kyllä olla sosiaalisesti lahjakas ja aika itsevarma, jotta saa oman persoonansa tuotua esille luontevasti.

Ensisijaisesti naiset, jotka ylipäätään ovat valmiita keskustelemaan ja olemaan samalla tasolla. Ilmeisesti naamani ei kiinnosta, joten se jo kertoo jotain naisen ajatusmaailmasta. Vain tietynnäköiset ja ulkoiselta olemukseltaan tietynlaiset miehet kiinnostavat naisia. Minä en ilmeisesti kuulu niihin miehiin.

Olen aikuinen mies, joka on kai sitten nörtti. Olen siis tehnyt koko ikäni työtä IT-alalla.

Työkavereissa ja kavereissa insinöörit on "yliedustettuina".

Kun ajattelee millaisia puolisoita meillä nörteillä on, niin ei ole olemassa mitään nörttimiehen tyttökaveri kaavaa. Joillakin on puolisoina taitalijoita joillakin toisia nörttejä. Ulkonäkö vaihtelee malleista ihan tavallisen näköisiin naisiin. Ja luonteet noilla naisilla vaihtelee villeistä sekkailijoista kiltteihin naapurintyttöihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen nörttimies ja minua kiinnostavat 1) ensisijaisesti nörttinaiset, 2) toissijaisesti ns. naapurintytöt. Tatuoitu wt tai koppava bisnes/beauty -tyyli ei kiinnosta, yleensä nämä viittaavat myös vähäiseen älykkyyteen.

Ongelma on, että valitetavasti nörttiys näyttää korreloivan erilaisten mielenterveysongelmia ja etenkin naisissa sosialismin ja vihervasemmistolaisuuden kanssa. Monet nörttinaiset kertovat olevansa polyamorisia. Sitten on valtavasti tätä maailmantuska-feminismi-muusukupuolisuus-rastahippi -osastoa. Siinä ei paljon yhteinen leffa- ja tietokonepelimaku auta, jos ihminen on muuten sekaisin ja rajatilapersoonallisuus.

Parisuhde onnistuisi myös kiltin naapurintytön kanssa, joka on koti- eikä bilesuuntautunut ja tyytyy nössömpään mieheen. Ongelma on, että nämä sietävät vain rajoitetusti nörttiharrastuksia. Etsivät nörtissä rauhallista ja turvallista miestä, mutta eivät innostu leffa-, peli- ym. maailmasta. Jos molemmat tekevät kompromisseja, tämmöinen suhde voi toimia.

Perimmäinen ongelma on, että naisten ominaisuusjakauma gaussin käyrällä on erilainen kuin miesten. Enemän taviksia, jolloin nörttimiehille ei löydy nörttityttöä.

Toi ongelma on molemminpuolinen. Mä olen itse nörttinainen ja tunnen läheisesti monen monta nörttinaista, joiden kanssa jaan kiinnostuksen samoihin leffoihin, kirjoihin, sarjoihin, videopeleihin ja lautapeleihin. Vähän etäisemmin tunnen vielä tätäkin enemmän nörttityttöjä. Ja olet oikeassa siinä, että kaikki tuntemani nörttitytöt ovat vihervasemmistolaisia arvoliberaaleja feministejä. Vihervasemmistolaisuden syitä voin vain arvailla, mutta ei-feministiä nörttinaista voi olla vaikea löytää.

Esimerkiksi peliskene aktiivisesti tekee naisista feministejä jo ihan sen takia, että naiseuden takia joutuu kiusatuksi, vähätellyksi ja nokituksi jatkuvalla syötöllä. Peleissä homma korostuu, mutta ylipäätään naisena miesvaltaisessa harrastuksessa on usein aika ikävää. Ja kun kiinnostusta jostain itselle tärkeästä on vaikea jakaa ja joskus jopa ylläpitää, koska muut samasta asiasta kiinnostuneet kohtelavat ikävästi, koska satut olemaan nainen, on vähän vaikea väittää, että misogyniaa ei olisi tai feminimille ei olisi tilausta. Summa summarum: nörttinaiset ovat feministejä, koska nörtrimiehet ja etenkin -pojat eivät osaa suhtautua naisiin.

Toki nörttinaisia ylipäätään on vähemmän kuin samoista jutuista kiinnostuneita mieheiä, mutta lisäksi moni tuntemani nörtähtävä nainen seurustelee ns. tavismiehen kanssa, koska kokee, että moni nörttimies on epäempaattinen, ylimielinen, katkera ja vaikea.

Ollaan mietitty tätä joskus ja tultu siihen lopputulokseen, että keskimäärin naiset ja miehet reagoivat vähän eri tavalla siihen, että ovat vähän ulkopuolisia ja mahdollisesti jossain vaiheessa jopa yksinäisiä. Naiset reagoivat ymmärtämällä, miksi ovat siellä (vaikka toi ymmärrys voikin olla väärää ja johtaa esimerkiksi masnnukseen tai syömishäiriöihin), samaistumalla muihin ulkopuolisiin ja asemoimalla itsensä ns. pienemmän puolelle. Miehet taas ajattelevat, että ovat ulkopuolisia, koska ovat parempia ja fiksumpia kuin muut.

Mä olen nainen ja ajatellut, että mulle nörttimiehet jostain syystä ovat mahdollisia oikeita. Minulla onkin ollut kaksi tällaista miesystävää. Toinen oli koodari, molemmat aktiivisia pelaajia (mukana peliyhteisöissä). Olivat myös muutenkin kiinnostuneet kaikenlaisista asioista nörttimäisesti (siis tiesivät jostain kiinnostuksenkohteestaan paljon). Olivat tuosta syystä mahtavaa juttuseuraa, koska analysointia ja juttua riitti aina. Lautapelit taas eivät kuuluneet kiinnostuksen kohteisiin ja itse taas en ole punaviher, mutta kuten 15 hyvin puki sanoiksi, olisi vaikea kuvitella, että feminismi ei jollain tavalla olisi kiinnostavaa.

 Itse siis viehättää nörteissä (ja tarkoitan sillä ihmistä, joka on hyvin perehtynyt kiinnostuksenkohteeseensa ja sen yksityiskohtiin) juuri fiksuus, lukeneisuus, yleensä samaa huumorintajuakin on löytynyt. Ja jostain syystä nuo ovat myös pelaajia.

Vierailija kirjoitti:

Toi ongelma on molemminpuolinen. Mä olen itse nörttinainen ja tunnen läheisesti monen monta nörttinaista, joiden kanssa jaan kiinnostuksen samoihin leffoihin, kirjoihin, sarjoihin, videopeleihin ja lautapeleihin. Vähän etäisemmin tunnen vielä tätäkin enemmän nörttityttöjä. Ja olet oikeassa siinä, että kaikki tuntemani nörttitytöt ovat vihervasemmistolaisia arvoliberaaleja feministejä. Vihervasemmistolaisuden syitä voin vain arvailla, mutta ei-feministiä nörttinaista voi olla vaikea löytää.

Esimerkiksi peliskene aktiivisesti tekee naisista feministejä jo ihan sen takia, että naiseuden takia joutuu kiusatuksi, vähätellyksi ja nokituksi jatkuvalla syötöllä. Peleissä homma korostuu, mutta ylipäätään naisena miesvaltaisessa harrastuksessa on usein aika ikävää. Ja kun kiinnostusta jostain itselle tärkeästä on vaikea jakaa ja joskus jopa ylläpitää, koska muut samasta asiasta kiinnostuneet kohtelavat ikävästi, koska satut olemaan nainen, on vähän vaikea väittää, että misogyniaa ei olisi tai feminimille ei olisi tilausta. Summa summarum: nörttinaiset ovat feministejä, koska nörtrimiehet ja etenkin -pojat eivät osaa suhtautua naisiin.

Toki nörttinaisia ylipäätään on vähemmän kuin samoista jutuista kiinnostuneita mieheiä, mutta lisäksi moni tuntemani nörtähtävä nainen seurustelee ns. tavismiehen kanssa, koska kokee, että moni nörttimies on epäempaattinen, ylimielinen, katkera ja vaikea.

Ollaan mietitty tätä joskus ja tultu siihen lopputulokseen, että keskimäärin naiset ja miehet reagoivat vähän eri tavalla siihen, että ovat vähän ulkopuolisia ja mahdollisesti jossain vaiheessa jopa yksinäisiä. Naiset reagoivat ymmärtämällä, miksi ovat siellä (vaikka toi ymmärrys voikin olla väärää ja johtaa esimerkiksi masnnukseen tai syömishäiriöihin), samaistumalla muihin ulkopuolisiin ja asemoimalla itsensä ns. pienemmän puolelle. Miehet taas ajattelevat, että ovat ulkopuolisia, koska ovat parempia ja fiksumpia kuin muut.

Kiitos sun näkökulmasta, tosi hyvä puheenvuoro! Itse en oo kyllä ajatellut, että tuo feminismi/"friikkeily" johtuisi nörttimiesten misogyniasta. Olen ajatellut, että se johtuu siitä, että naisista pieni vähemmistö on nörttejä, joten nörttiharrastuksen kautta nainen poikkeaa automaattisesti stereotyyppisestä naisesta. Ja että se luo vierauden kokemusta suhtessa omaan sukupuoleen, jonka kautta sitten esim. tää trans- ja muusukupuolisuus nousee tärkeäksi teemaksi.

Sen sijaan tuo nörttimiehen kuvauksen epäempaattisena, ylimielisenä ja katkerana kyllä tunnistan. Joudun itsekin kamppaliemaan tuon kanssa. Mulla se ainakin nousee siitä, että nörttimieshän on usein juuri sitä, mitä yhteiskunta noin periaatteessa pojalta kasvuvaiheessa väittää haluavansa: Saa koulussa hyviä numeroita, on kiinnostunut ns. kehittävistä aiheista kuten tekniikasta, eikä riehu ja rettelöi. Sitten kun palkintona siitä saa kiusaamista muilta ja naisten seksuaaliset preferenssit myös suuntautuvat ihan toisenlaisiin tyyppeihin, niin kyllähän se katkeroittaa. On ikään kuin periaatteessa tehnyt kaiken just niinkuin pitikin, ja huomaa, että yhteiskunta kusetti. Ja nörttimiehethän on aivan tosiassa fiksumpia kuin muut akateemisen ja teknisen oppimisen kriteerein. Siitä vaan ei palkita sosiaalisesti.

Salilla käyvä, positiivisesti elämään suhtautuva ja kotona hyvin viihtyvä pystyperse. Eli sama kiinnostaa kuin muitakin miehiä. Aloitteita en tee, kun en oikein tiedä haluanko seurustella koskaan.

M35

Olen itse nörtti, ujo, introverttinen enkä juo alkoholia. Yökerhoissa tulee aina silloin tällöin käytyä, mutta sieltä en usko löytäväni ketään. Tinderistäkään en saa matcheja haluamieni naisien kanssa ja suomi24 yms deittisovelluksista en löydä edes etäisesti mielenkiintoisia naisia. Tinderin ja deittisovellukset olen jo hylännyt ajan haaskauksena, joten mielipiteeni on luultavasti sekä väärä että väärältä henkilöltä.

Positiivisesti suhtaudun älykkäisiin akateemisiin naisiin joissa on naapurintyttömäistä iloisuutta ja ystävällisyyttä. Pidän naisista joilla riittää sydäntä ja empaattisuutta myös toisten naisten, lasten ja eläinten ulkopuolelle, joten olen oppinut karsastamaan feministejä. Olen parin muun kirjoittaneen tavoin arvoiltani konservatiivinen kapitalisti ja hyvin syvä vihervasemmistolainen vakaumus varsinkin yhdistettynä feminismiin, uskontoon ja pilvenpolttoon aiheuttaa minussa hylkimisreaktion. Hylkyyn menee myös ns. räväkkä naistyyppi, jota esiintyy varsinkin yli kolmekymppisissä yksinhuoltajissa. 

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan tuo nörttimiehen kuvauksen epäempaattisena, ylimielisenä ja katkerana kyllä tunnistan. Joudun itsekin kamppaliemaan tuon kanssa. Mulla se ainakin nousee siitä, että nörttimieshän on usein juuri sitä, mitä yhteiskunta noin periaatteessa pojalta kasvuvaiheessa väittää haluavansa: Saa koulussa hyviä numeroita, on kiinnostunut ns. kehittävistä aiheista kuten tekniikasta, eikä riehu ja rettelöi. Sitten kun palkintona siitä saa kiusaamista muilta ja naisten seksuaaliset preferenssit myös suuntautuvat ihan toisenlaisiin tyyppeihin, niin kyllähän se katkeroittaa. On ikään kuin periaatteessa tehnyt kaiken just niinkuin pitikin, ja huomaa, että yhteiskunta kusetti. Ja nörttimiehethän on aivan tosiassa fiksumpia kuin muut akateemisen ja teknisen oppimisen kriteerein. Siitä vaan ei palkita sosiaalisesti.

Komppaan täysillä! Sait erinomaisesti puettua sanoiksi juuri sen mitä olen itsekin ajatellut ja tuntenut