Perheenjäsenen auttaminen. Missä menee raja?

Raja on aika jokaisella henkilökohtainen. Miksi koet että et saisi olla itsekäs?

Jos on tuollainen tilanne, olisi kaikkien kannalta hyvä hakea kyseinen vanhempi edunvalvontaan. Edunvalvoja sitten säännöstelisi hänen rahankäyttöään niin, että omat rahat riittävät. Mutta älä duostu edunvalvojaksi itse, siitä menee välit ja omakin mielenterveys.

Taas sain kuulla siitä että tilille laittamani summa   (40€) ei riitä ruokaan. "Kai sillä sitten pitää yrittää pärjätä...*huokaus*..." Tiedän että lääkkeet ovat kalliita ja kansaneläke pieni. Koen syyllisyyttä siitä että en auta tarpeeksi. 

Hei,hankala tilanne. Mutta kuten ylempänä sanottiin;raja on hlökohtainen ja sinä saat sen määritellä. Jos tilanne tuottaa sinun hyvinvointisi heikkenemistä niin minusta se on hyvä mittari. Velvollinen et ole auttamaan ja etenkin jos toinen ei ole suostuvainen käymään ongelmaansa läpi ja selvittämään muita tukia niin ei voi myös olettaa että autat silti.

Voit ehkä kertoa että tukia on ja niitä saa kelasta,on myös välitystilejä jos oma rahansäätely ei onnistu. Voit ehkä todeta että nyt jatkossa voit auttaa siten että menet hänen kanssa kelaan jossa tuet selvitetään. Sieltä saa ehkä neuvontaa myös miten välitystilin voi saada.

Sano ääneen oma rajasi. Pitkää perustelua ei tarvi,toteat vain että nyt tilanne on näin ja voit jatkossa auttaa enää tukien selvittelyssä.

Tuo on ihan loputonta. Mikään rahasumma ei ikinä tule riittämään ja aina on rahat loppu. Älä anna enää yhtään mitään tai jos annat niin esim. sellainen summa jonka pystyt antamaan ilman että oma elämäsi kärsii. Ja sitten ei yhtään enempää vaikka on ne lääkkeet ja ruoat lopussa.

Toimeentulotukea hakemaan. Jos isot lääkekulut ja pieni eläke niin luultavasti saa. Tai muita hoitotukia.

ÄLÄ ANNA RAHAA. Tätä en voi korostaa tarpeeksi. Raha ei auta näitä yksilöitä. On aivan se ja sama annatko euron vai 500 euroa, kaikki ne menevät. Eikä mihinkään fiksuun.

Jos haluat jollain tavalla auttaa, osta kaurahiutaleita, voita, sokeria, suolaa jne. Ei rahaa missään nimessä. Tappeluhan siitä tulee, mutta sinun pitää sisäistää se, että rahan antaminen ei auta piirun vertaa.

Muistathan, että sinulla on oikeus myös valita keiden ihmisten kanssa haluat olla tekemisissä. Edes perheenjäsenten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä jos ei halua. Voimia sinulle ap.

Vierailija kirjoitti:

Taas sain kuulla siitä että tilille laittamani summa   (40€) ei riitä ruokaan. "Kai sillä sitten pitää yrittää pärjätä...*huokaus*..." Tiedän että lääkkeet ovat kalliita ja kansaneläke pieni. Koen syyllisyyttä siitä että en auta tarpeeksi. 

Eihän 40 euroa mihinkään riitäkään. Itsekin annan opiskelijanuorelleni nykyään satasen ja sillä pärjää viiikon tai kaksikin. Ennen minäkin annoin 50e mutta ei sillä kovin paljon saa. Kaikki on nykyään niin kallista. Vaikka paljon mitään ei ostaisi niin heti menee ruokaostoksiin monta kymppia ja pesuaineet ja hygieniatarvikkeet päälle. 

Omaisellesi olisi edunvalvoja varmaan hyvä ajatus.

Parhaiten autat kun autat häntä auttamaan itseään. Help yourself :)

Normaalistihan menisi niin, että vanhempi auttaa lasta. Jos pystyt käymään vanhempasi luona, vie ruokaa, älä anna rahaa.

Pystytkö auttamaan eritavalla? Asuuko henkilö niin lähellä, että voi käydä sinulla syömässä, jos on sellaiseen ahdinkoon joutunut? Tai viet niitä ruokakasseja sinne. Mutta jos hän on pelkän kansaneläkkeen varassa, hän saa luultavasti maksusitoumuksen lääkkeisiin. Ne lääkkeet on se asia, joka pitää olla ensimmäisenä kunnossa. Esim. useimmat tyrii raha-asiansa loppu elämänsä ajaksi ensimmäisessä maanisessa kaudessaan. Jotenkin se sukulaisuus lojaalisuus saa auttamaan ja ihan hyvä että joku auttaa. Mutta älä koe syyllisyyttä 40 euron vähäisyydestä. Sillä voi pahassa tilanteessa tehdä paljon. Ehkä pitäisi vähentää vieläkin ja antaa 20 euroa kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Taas sain kuulla siitä että tilille laittamani summa   (40€) ei riitä ruokaan. "Kai sillä sitten pitää yrittää pärjätä...*huokaus*..." Tiedän että lääkkeet ovat kalliita ja kansaneläke pieni. Koen syyllisyyttä siitä että en auta tarpeeksi. 

Jääkö sinulle itsellesikään sen enempää ruokarahaa. Mitä saat vastaukseksi jos sanout että saman verran sinullakin on itselläsikin, pitää sillä yrittää pärjätä.

Ei tuo suo lopu ikinä ellet itse laita rajoja. Ota yhteyttä maistraattiin ja kysele olisiko edellytyksen edunvalvontaan.

Hei, toinen samanlainen täällä, isää olen tukenut 19-vuotiaasta nykyhetkeen (täytän nyt 28). Hänellä samat ongelmat, mt ja elämänhallinta, pitkäaikaistyötän. Lisäksi perheemme pahasti veloissa hänen aiempien törttöilyjensä takia.

Neuvoja en selkeästi voi tarjota, muuten en olis tässä jamassa, mutta tukea kuitenkin <3 On tosi raskasta olla oman sukurakkauden ja välittämisen sekä terveen järjen ja muiden neuvojen ristitulessa. Terapeuttini toistelee minulle lakkaamatta, että pitää lopettaa taloudellinen tukeminen, mutta tuskimpa hänkään on katkaissut välejä omaan vanhempaansa.

Jaksamista sinulle! <3

Kyllä sinä olet jo pitkällä rajan väärällä puolella. Jos pitää valita että meneekö teiltä kumaltakin luottotiedot vai vain vanhemmaltasi, niin ei kai sitä kovin pitkään tarvi miettiä. Itse jouduin tekemään vastaavan päätöksen pari vuotta sitten aikuisen lapsen kohdalla. Hän oli kuin pohjaton kaivo, jota olisi pitänyt auttaa loputtomiin. Pakon edessä jouduin lopettamaan ja kas kummaa, häne selvisi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Taas sain kuulla siitä että tilille laittamani summa   (40€) ei riitä ruokaan. "Kai sillä sitten pitää yrittää pärjätä...*huokaus*..." Tiedän että lääkkeet ovat kalliita ja kansaneläke pieni. Koen syyllisyyttä siitä että en auta tarpeeksi. 

Sosku on sitä varten etät avustaa pienituloisen lääkemenoissa ja muissa hyväksyttävissä elinkustannuksissa, ei sinun tarvi toimia soskuna. Lopetat taloudellisen tuen ja opetat hakemaan avun sieltä mistä se kuuluu hakea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas sain kuulla siitä että tilille laittamani summa   (40€) ei riitä ruokaan. "Kai sillä sitten pitää yrittää pärjätä...*huokaus*..." Tiedän että lääkkeet ovat kalliita ja kansaneläke pieni. Koen syyllisyyttä siitä että en auta tarpeeksi. 

Eihän 40 euroa mihinkään riitäkään. Itsekin annan opiskelijanuorelleni nykyään satasen ja sillä pärjää viiikon tai kaksikin. Ennen minäkin annoin 50e mutta ei sillä kovin paljon saa. Kaikki on nykyään niin kallista. Vaikka paljon mitään ei ostaisi niin heti menee ruokaostoksiin monta kymppia ja pesuaineet ja hygieniatarvikkeet päälle. 

Omaisellesi olisi edunvalvoja varmaan hyvä ajatus.

Niin, lapsellesi.

AP:lla auttamissuhde vääristynyt, ei pysty laittamaan mitään sivuun omaa tulevaisuuttaan varten kun kaikki menee vanhemmalle.

Harjoitteletko vielä sitä luetunymmärtämistä ennen kuin tulet tänne kirjoittelemaan.

Aseta auttamisen ehdoksi että käytte yhdessä avustettavan talouden, tuet ym läpi. Jos ei suostu niin älä auta. Kerro että sinullakin rahahuolia. Ja ensin katsotaan että kaikki mahdolliset tuet ym haettu. Tehkää myös budjetti yhdessä. Ja jos ei osaa lankaan käyttää rahaa niin sitten edunvalvontaan.

Se että annat rahaa ei tule pelastamaan avustettavaa jos hän ei ota itse elämästään vastuuta.

Mullekin tuli mieleen, että jos tahdot jatkaa auttamista, niin käyt suoraan kaupassa ostamassa halpaa perusruokaa ja muuta tarvittavaa ja kohtuu määrin!

Ja vaatisin kyllä saada tietää tulot ja menot ennen kuin auttaisin. Jos rahaa meneekin vaikka uhkapeleihin (tämä vaan esimerkki) tai muuhun yhtä turhaan ja sellaiseen mitä ihminen ei tarvitse.

Jonkun näköstä järjestelyä nyt tarvitaan. Sano ettet pysty enää rahaa antamaan, mutta autat mielellään taloudenhallinnassa.

Ne rajat, ne rajat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas sain kuulla siitä että tilille laittamani summa   (40€) ei riitä ruokaan. "Kai sillä sitten pitää yrittää pärjätä...*huokaus*..." Tiedän että lääkkeet ovat kalliita ja kansaneläke pieni. Koen syyllisyyttä siitä että en auta tarpeeksi. 

Eihän 40 euroa mihinkään riitäkään. Itsekin annan opiskelijanuorelleni nykyään satasen ja sillä pärjää viiikon tai kaksikin. Ennen minäkin annoin 50e mutta ei sillä kovin paljon saa. Kaikki on nykyään niin kallista. Vaikka paljon mitään ei ostaisi niin heti menee ruokaostoksiin monta kymppia ja pesuaineet ja hygieniatarvikkeet päälle. 

Omaisellesi olisi edunvalvoja varmaan hyvä ajatus.

Niin, lapsellesi.

AP:lla auttamissuhde vääristynyt, ei pysty laittamaan mitään sivuun omaa tulevaisuuttaan varten kun kaikki menee vanhemmalle.

Harjoitteletko vielä sitä luetunymmärtämistä ennen kuin tulet tänne kirjoittelemaan.

Kiitos vaan mutta ymmärsin oikein hyvin mitä luin ja näen asian nähtävästi eri tavalla kuin sinä. Minusta lasten kuuluu olla vanhemmilleen vanhuudenturvana. Otin kantaa siihen mitä neljällä kympillä saa ja ehdotin edunvalvojaa.  Jos ei itse jaksa omaisensa asioita hoitaa niin ainakin voi sen verran auttaa, että hommaa ne sellaisen viranomaisavun piiriin, että saavat apua. Toistatiseksi Suomessa vielä sosiaalihuolto toiminee, tulevaisuudessa voi olla toisin.