Lue keskustelun säännöt.
Miten autan isääni?
14.03.2017 |
Isä soitti minulle tänään aamupäivällä. Hän itki ja en oikein saanut selvää koko puhelun aikana, mitä oli tapahtunut tai mikä hänellä on. Isä kertoi olevansa kotonaan ja menin sitten sinne. Siellä hän olikin, istui olohuoneen lattialla itkemässä. Yritin kysyä, mitä oli tapahtunut, mutta ei hän osannut kertoa. Hän kuitenkin itki koko ajan ja minä lohdutin. Rauhoituttuaan isä kertoi, ettei ollut mitään erityistä, hän ei kuulemma vaan jaksa enää. Hän kertoi, että oli viime elokuussa hakeutunut työterveyslääkärille, koska oli kärsinyt unettomuudesta ja kaikki tuntui raskaalta. Hän oli käynyt psykologilla muutaman kerran, mutta niiden käyntien jälkeen tilanne oli parantunut siten, että lisäkäynneille ei silloin ollut tarvetta.
Ne samat ongelmat oli kuulemma alkaneet myöhemmin uudelleen, ja kyllä minäkin nyt huomasin, että isän käytöksessä on ihan selviä muutoksia talven aikana. Hän on ollut tavallista etäisempi ja ei ole tehnyt samoja juttuja kuin ennen. Aiemmin luulin, että hänellä on vaikeaa töissä, tai jotain sellaista. Nyt hän ei kuitenkaan enää halunnut mennä mihinkään työterveyslääkärille tai psykologille. Tänään hän sanoi, ettei se auta mitään.
Nyt isä on täällä meillä, mutta en oikein tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Hän itkee melkein koko ajan, söi suostuttelemalla ja lähinnä istuu hiljaa. Juttelee kyllä, jos menen viereen ja alan itse puhumaan, mutta ei oma-aloitteisesti. Sovittiin, että hän jää meille yöksi, koska en halua, että hän olisi yksin kotona. Ehdotin lääkärissä käymistä, mutta ei hän siihenkään suostunut, vaikka kysyin useampaankin kertaan. Mitä minä voin tehdä tai sanoa?
Kommentit (25)
Ei unettomuus itsessään mitän psykoosia aiheuta, vaan se laskee mielialaa, ja ainoastaan pahentaa jo mahdollisesti olemassa olevaa masennusta, joka on piileskellyt taustalla, ja on nyt unenpuutteen takia tullut esiin. Itse unettomuudesta, ja masennuksesta jo kaksi vuotta kärsineenä tiedän millaista helvettiä se on. Olo on koko ajan todella uupunut ja ahdistunut, ei saa ajatuksista selkoa, ajatukset jumiutuvat, toimintakyky laskee, on todella paha olla, kaikin puolin. Saatan univajeen takia vaikuttaa sekavalta, ja aggressiiviseltakin mutta todellisuudentajuni on ihan normaali. Mutta minä en voi toisen ihmisen tilanteesta sanoa yhtään mitän, etenkään ihmistä tuntematta. Lääkäri osaa toivottavasti tehdä oikean diagnoosin, ja isäsi saa sitä kaipaamaansa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös pitkäaikainen unettomuus tai lääkkeistä vieroittautuminen voi joskus johtaa psykoosiin. Suomessa käytetään ICD-10-tautiluokitusta,[2] jossa on määritelty diagnostiset kriteerit eri syistä johtuvalle psykoottiselle oireilulle. Kolmella prosentilla suomalaisista esiintyy elämänsä aikana vähintään yksi psykoosijakso, joista 0,9 prosenttiyksikköä liittyy skitsofreniaan, 0,4 prosenttiyksikköä alkoholin liialliseen käyttöön, 0,35 prosenttiyksikköä vakavaan masennukseen ja 0,32 prosenttiyksikköä skitsoaffektiiviseen häiriöön.
Isä kävi tänään lääkärissä ja olin mukana siellä tukena. Lääkäri puhui hänen kanssaan varmaan tunnin ja isä sai ajan myös huomiselle. Isä sai siellä jotain rauhoittavaa lääkettä ja myös mukaan. Huomiseksi hän sai ajan psykiatrille. Sairaalahoidostakin oli puhetta, mutta siitä isä kieltäytyi. Sovittiin, että isä on täällä minun luonani, koska yksin oleminen ei ole hänelle hyväksi ja muutenkin parempi, että joku toinen on seurana.
Isä on edelleen aika maassa, mutta parempi kuin eilen. Yritän olla lähellä ja olen kannustanut puhumaan. Juteltiin tänään sen lääkärikäynnin jälkeen ja isä kertoi, että tätä on jatkunut jo pidemmän aikaa, että ei saa nukuttua, ahdistaa ja mieli on maassa. Hän on ollut töistäkin sairaslomalla noiden vuoksi jo viikon. Tätäkään en tiennyt.
No, nyt ainakin isä on käynyt siellä lääkärissä ja saanut ihan oikeasti puhuttua asioistaan, mikä on hyvä asia.
Ihana kuulla ap että lääkärissä meni hyvin. Toivottavasti isäsi vointi lähtee tästä nousuun, olet hyvä tytär kun jaksat välittää ja auttaa häntä. Tsemppiä ja jaksamisia teille molemmille <3
Miten niin ?
Kuinka itse suhtautuivat omaan läheiseesi jos hänellä olisi tuollainen samanlainen tilanne?
Minä ainakin toimisit samoin, kuin tässä keskustelussa on.