IS: Harvinainen adoptiotaistelu eteni oikeuteen – Pekka-isä, 48, menetti laillisen yhteyden tyttäreensä

Linkki auttaisi ymmättämään, mistä edes on kyse

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005126078.html

Pekka-isä menetti laillisen yhteyden tyttäreensä harvinaisen adoptiotaistelun päätteeksi. Oikeuskäytäntö vastaavista tapauksista on niukka.

Pekka* ja Tiina* saivat ensimmäisen tyttärensä vuoden 2000 joulukuussa. Vajaata vuotta myöhemmin pariskunta erosi ja Sirpa-tytär* muutti asumaan äitinsä kanssa.

Tiina löysi uuden kumppanin ja hän muutti tyttärensä sekä Sami-miehensä* kanssa yhteiseen kotiin vuoden 2003 aikana. Pariskunta avioitui seuraavana vuonna. Heillä on myös yhteinen tytär.

Ex-pariskunta Tiina ja Pekka sopivat sosiaaliviranomaisen avustuksella ajankohdista, jolloin Pekka, 48, voisi nähdä Sirpa-tytärtään.

Vuodet vierivät, kunnes koitti vuoden 2015 marraskuu. Tiina antoi suostumuksensa siihen, että Sami voisi ottaa Sirpan adoptiolapsekseen, mitä myös Sirpa halusi. Sirpan biologinen isä Pekka ei tätä kuitenkaan hyväksynyt.

Lain mukaan alaikäisen lapsen adoption vahvistamiseksi tarvitaan kummankin vanhemman suostumus. Tästä voidaan kuitenkin poiketa, jos siihen on lapsen edun kannalta erittäin painavia syitä.

Sirpaa koskeva adoptioasia eteni lopulta oikeuteen.

Kanta-Hämeen käräjäoikeus vahvisti Sirpan ja Samin välisen adoptiosuhteen viime vuoden maaliskuussa. Oikeus perusteli adoptiota sillä, että se oli Sirpan etujen mukaista. Hän itsekin halusi adoptiota, ja oli harvoin tekemisessä biologisen isänsä kanssa.

– (Sirpan) ja (Samin) välille vahvistetaan lapsen ja vanhemman suhde (adoptio), oikeus totesi.

Samista tuli siis Sirpan virallinen vanhempi, ja Pekka menetti siten laillisen yhteyden tyttäreensä. Sirpa ei voisi esimerkiksi saada Pekan perintöä ja päinvastoin.

Asia eteni kuitenkin Turun hovioikeuteen, kun Pekka ei tyytynyt ratkaisuun.

– (Pekka) ei ole antanut suostumustaan adoptioon, koska (Sirpa) saattaisi ymmärtää asian väärin ja ajatella, että (Pekka) on luovuttanut hänen suhteensa. Hän on edelleen halukas pitämään yhteyttä (Sirpaan), Pekka perusteli kantaansa oikeuden mukaan.

Turun hovioikeus totesi, että oikeuskäytäntö adoption vahvistamisesta toisen vanhemman sitä vastustaessa on niukka.

Hovioikeus piti kuitenkin käräjäoikeuden tuomion ennallaan. Sen mukaan Pekan ja Sirpan yhteydenpito oli vähäistä, eivätkä he olleet läheisiä keskenään.

Oikeuden mielestä Sirpan ja Samin välisen adoption vahvistamiselle oli siten erittäin painavat syyt.

– (Sirpan) ja (Samin) välille on muodostunut tosiasiallinen ja pitkäaikainen lapsen ja vanhemman välisen suhteen kaltainen suhde. (Sirpa) on käytännössä asunut lähes koko lapsuutensa (Samin) kanssa yhteisessä kodissa ja mieltää tämän isäkseen.

– (Sirpan) ja (Samin) adoptiosuhteen vahvistaminen on omiaan lisäämään (Sirpan) turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden tunnetta. Adoptiosuhteen vahvistamisella (Sirpan) suhde (Samiin) saatetaan oikeudellisestikin vastaamaan vallitsevaa tilannetta, Turun hovioikeus perusteli.

Se antoi asiassa ratkaisun perjantaina. Pekka voi halutessaan hakea korkeimmalta oikeudelta valituslupaa hovioikeuden ratkaisuun.

*Jutussa esiintyvien aikuisten ja lapsen nimet on muutettu.

Niko Ranta

Eiköhän tuo ollut lapsen tahto, jos isä on noin harvoin ollut yhteyksissä.

Oliko syy harvoihin yhteydenottoihin se, ettei bioisä halunnut tavata lastaan useammin vai ettei hän saanut tähän tilaisuutta?

Kummallinen päätös kyllä. Toisaalta kummallista on minusta sekin, että mies on tavannut lastaan niin harvoin, ettei lapsi enää hänestä ole kiinnostunut. Jos Pekka olisi yrittänyt lisätä tapaamisia ja taistella tapaamisoikeuksistaan, vaikuttaisi se kuitenkin näin harvinaisessa tapauksessa merkittävästi oikeuden päätöksiin.

Vierailija kirjoitti:

Oliko syy harvoihin yhteydenottoihin se, ettei bioisä halunnut tavata lastaan useammin vai ettei hän saanut tähän tilaisuutta?

Jo teininä lapset kyllä muodostavat jo itse mielikuvan etävanhemmasta, ja siitä haluavatko olla tämän kanssa tekemisissä. Ja heillä on siihen oikeus eikä heitä voi estää tai pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko syy harvoihin yhteydenottoihin se, ettei bioisä halunnut tavata lastaan useammin vai ettei hän saanut tähän tilaisuutta?

Hyvin yleistä on se, että etävanhempi pyrkii sanelemaan kaikki tapaamisten ehdot ja sitten ryhtyy marttyyrinä mököttämään, kun kaikkeen ei suostuta. Esim. että tapaamiset joka toinen viikonloppu on saatava, mutta ei muuten käy tuo eikä tuo eikä tuo viikonloppu, kun on Masan tuparit ja Ranen kolmikymppiset. 

Minulla on kymmenvuotias poika joka on nähnyt biologista isäänsä viimeksi alle vuoden ikäisenä.

Nykyisen mieheni tapasin pojan ollessa vuoden. Hän pitää tätä isänään.

Biologista usää ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta.

Silloin kyllä kiinnosti kun hain yksinhuoltajuutta pojan ollessa neljä. Ihan oikeuteen asti mrntiin kun niin tämä bioisä vastusti. Sain kuitenkin yksinhuoltajuuden ja sovittiin samalla tapaamisista. Eipä ole miehestä mitään kuulunut tähän päivään mennessä.

Adoptiosta ollaan puhuttu ja voin kuvitella mikä äläkkä nousisi kun häneltä ollaan lasta viemässä 😞

Miksi yhteydenottoja oli niin harvoin? Liikaa kysymyksiä tän asian suhteen, että voisi sanoa juuta taikka jaata. Tulee joku juoppo/narkkari/rikollinen, jonka takia lapsi ei ole halunnut/voinut tavata isäänsä. Helpottaa tulevaisuudessa perintöasioissa.

Exää ei lapsi kiinnostanut ja oma isäni suorastaan vaati, että uusi mieheni adoptoi lapsen ettei isän rahoja voi mennä mitään kautta exälle. Ei tarvinnut taistella vaan exä allekirjoitti mielellään paperit.

up

Tunnen perheen ja juurikin niin asia valitettavasti on. Olen kasvanut kyseisen tytön kanssa ja tunsin isänsäkin aikanaan. Tytöllä on hyvä syy olla haluamatta tavata häntä enää, usko pois:/

Läsnäoleva isä sen sijaan on juuri se mitä tyttö tarvitsee. Jotkut sanovat, että tässä tapauksessa on riistetty isyys biologiselta isältä, mutta valitettavasti hän riisti sen itseltään jo kauan sitten, ja tässä tapauksessa on vihdoin annettu isyys sen ansaitsevalle ja isä tytölle:)

Vierailija kirjoitti:

Tunnen perheen ja juurikin niin asia valitettavasti on. Olen kasvanut kyseisen tytön kanssa ja tunsin isänsäkin aikanaan. Tytöllä on hyvä syy olla haluamatta tavata häntä enää, usko pois:/

Läsnäoleva isä sen sijaan on juuri se mitä tyttö tarvitsee. Jotkut sanovat, että tässä tapauksessa on riistetty isyys biologiselta isältä, mutta valitettavasti hän riisti sen itseltään jo kauan sitten, ja tässä tapauksessa on vihdoin annettu isyys sen ansaitsevalle ja isä tytölle:)

Missään ei avata niitä oikeita syitä lukijoille. Ne voi olla olemassa, tai kuka tahansa voi väittää niistä mitä lystää. Tuollaisenaan juttu olisi aivan käsittämätön.

Lasta pystyy manipuloimaan. Äidit ei aina halua, että lapsi tapaa isäänsä. Se kostautuu, kun lapsi alkaa ymmärtämään.

Minkälainen Pekkaisä on ollut? Lapsella oikeus tietää sukujuurensa.