Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä h******? Blogistin parhaan ystävän aviomies kuoli, mutta silti on pakko kuvata "päivän asu" leveän hymyn kanssa.
14.03.2017 |
http://go4itvol2.indiedays.com/2017/03/13/maanantain-asu-ja-pari-sanaa-…
Kirjoittaja kirjoittaa asioiden tärkeysjärjestyksestä ja siitä, miten tekee tiukkaa hymyillä kuvassa, kun parhaan ystävän aviomies on juuri kuollut. Kuka pakottaa hymyilemään kuvassa ja esittelemään päivän asua huiveineen? Jos oikeasti olisi ymmärtänyt jotain asioiden tärkeysjärjestyksestä, olisi voinut jättää sen päivän asun kokonaan kuvaamatta ja hymyt siltä päivältä väliin. Tyylikästä olisi ollut kirjoittaa tuo sama tarina ilman kuvia ja ilman mainintaa jostain Kenzon kivasta huivista.
Kun minun parhaan ystäväni aviomies kuoli, minä itkin ja lamaannuin. Olin ystäväni tukena. Kerroin töissä, mitä on tapahtunut ja etten vielä halua puhua asiasta, sillä en pysty muuten töihini. Haluan aikaa käsitellä asiaa ja työkaverit ottivat asian todella hyvin - asiasta ei puhuttu viikkoon, jotta sain pahimman järkytyksen aallon pyyhkäistä rauhassa yli. Sen jälkeen puhuminen alkoi auttaa ja työkavereillakin oli paljon puhuttavaa omista suruistaan.
Vaikka kyse oli minun ystäväni aviomiehestä, työkaverit ottivat osaa ja surivat omia menetyksiään. Jotenkin luulisi, että jonkun blogistin lukijat olisivat yhtä myötätuntoisia ja ymmärtäisivät äärettömän hyvin, ettei kuolemaa seuraavana päivänä nyt vain kuvattu sitä täysin toisarvoista "päivän asua".
Kommentit (60)
Minusta taas tuntuu pahalta, että ihmiset pakotetaan esittämään surevaa.
Suua käsitellään persoonallisuudesta riippuen erillälailla.
Kohtelias tietenkin voi olla jos vieressä joku itkee, mutta naurettavaa vaatia ei läheisiä ihmisiä esittämään läheisempiä mitä ovat.
Ihminen voi jopa nauraa surunkeskellä.
Mutta eniten suututtaa sellaiset ihmiset jotka eivät ole itse meneteryn lähimpiä ja vahtaavat miten toisen pitäisi surra.
Jos ei itke niin ei muka sure.
Sitten on nämä jotka alkaa hautajaisvieraita karsimaan oman mielen mukaan.
Lähimmät omaiset tietenkin on aina ne ensisijaiset vieraat. Vainajan muusta lähipiirissä saatetaan jättää kutsumatta todelliset läheiset.
Tiedän tapauksen jossa vainajaa haukkunut henkilö esti hautajaisiin saapumasta vainajan oikeat ystävät.
Siis omien ennakkoluulojen takia alettiin päsmäröidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mauttominta tuossa postauksessa on käyttää H&M:n vaatteita, jotka ovat surkeita riepuja.
Ap:n kanssa samaa mieltä. Mauton postaus ja epämiellyttävä tekohymy ja keikistely jonkun huivin kanssa. Sivistynyt ihminen olisi jättänyt keikistelyt väliin.
Kukas tämä tanttaralla on, kunnon täti. Paljonko ikää?
Olipa tyhjänpäiväinen blogi muutenkin. Näitä tällaisia on kolmetoista tusinassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset ihmiset jaksavat lukea tämmöisiä blogeja? Ihan aidosti ihmettelen. Jotenkin niin booooring....
Vierailija kirjoitti:
Kukas tämä tanttaralla on, kunnon täti. Paljonko ikää?
Täytti 50 vuotta muistaakseni viime vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on ihan selvää, että tilannetaju tuollaiselta ihmiseltä puuttuu kokonaan ja kyllä jotkut voi kokea tuon loukkaavana.
Joo, ikää tulee tänä vuonna 51, olin nimittäin samassa koulussa yläaste- ja lukioaikoinani ja hän oli vuotta ylemmällä luokalla. Siihen aikaan neitokainen oli hyvin tietoinen itsestään, enkä tarkoita välttämättä positiivisessa mielessä. Näemmä aika ja ikä tekevät monille leuhkoillekin ihmisille tehtävänsä. Joo, olen toki itsekin vanhentunut noista ajoista :-D, mutten olekaan tuonut itseäni esille kuten hän, en lukioaikoina enkä nyt aikuisena.
En ole koskaan lukenut kyseisen naisen blogia aiemmin (enkä aio jatkossakaan, katsoin nyt ap:n aloituksen innoittamana), mutta myös minä pidän todella mauttomana vetona mainita ystävänsä miehen kuolemasta ja samalla postata hymyileviä asustekuvia. Ällistyttävän itsekeskeistä ja teennäistä, mutta enpä (esi)historiallisia tapahtumia muistelleena ihmettele yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukas tämä tanttaralla on, kunnon täti. Paljonko ikää?[/quote
Kohta sinäkin saat ikää ja muutut tanttarallaksi. Lälläslää.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ikää tulee tänä vuonna 51, olin nimittäin samassa koulussa yläaste- ja lukioaikoinani ja hän oli vuotta ylemmällä luokalla. Siihen aikaan neitokainen oli hyvin tietoinen itsestään, enkä tarkoita välttämättä positiivisessa mielessä. Näemmä aika ja ikä tekevät monille leuhkoillekin ihmisille tehtävänsä. Joo, olen toki itsekin vanhentunut noista ajoista :-D, mutten olekaan tuonut itseäni esille kuten hän, en lukioaikoina enkä nyt aikuisena.
En ole koskaan lukenut kyseisen naisen blogia aiemmin (enkä aio jatkossakaan, katsoin nyt ap:n aloituksen innoittamana), mutta myös minä pidän todella mauttomana vetona mainita ystävänsä miehen kuolemasta ja samalla postata hymyileviä asustekuvia. Ällistyttävän itsekeskeistä ja teennäistä, mutta enpä (esi)historiallisia tapahtumia muistelleena ihmettele yhtään.
Kirjoituksesi perusteella et ole yhtään vanhentunut yläasteajoista. Tuliko nyt hyvä olo, kun pääsit kiusaamaan suosittua tyttöä julkisesti, itse anonyyminä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, ikää tulee tänä vuonna 51, olin nimittäin samassa koulussa yläaste- ja lukioaikoinani ja hän oli vuotta ylemmällä luokalla. Siihen aikaan neitokainen oli hyvin tietoinen itsestään, enkä tarkoita välttämättä positiivisessa mielessä. Näemmä aika ja ikä tekevät monille leuhkoillekin ihmisille tehtävänsä. Joo, olen toki itsekin vanhentunut noista ajoista :-D, mutten olekaan tuonut itseäni esille kuten hän, en lukioaikoina enkä nyt aikuisena.
En ole koskaan lukenut kyseisen naisen blogia aiemmin (enkä aio jatkossakaan, katsoin nyt ap:n aloituksen innoittamana), mutta myös minä pidän todella mauttomana vetona mainita ystävänsä miehen kuolemasta ja samalla postata hymyileviä asustekuvia. Ällistyttävän itsekeskeistä ja teennäistä, mutta enpä (esi)historiallisia tapahtumia muistelleena ihmettele yhtään.
Sinä siis tässä nyt muistelet jotain yli kolmenkymmen vuoden takaisia juttuja? Ja väität, että ihminen jota et ole tavannut useisiin vuosiin on vielä viisikymppisenä samanlainen kuin yläasteella ja lukiossa.
Tuo blogistihan tekee vain niin kuin sinäkin teit, eli jatkaa työntekoa, koska kokee sen auttavan pahimman yli. Hänkään ei halua käsitellä asiaa heti paikalla, koska tietää, ettei voi jäädä lamaantuneena miettimään toisen menetystä. Hänen on jatkettava elämää, jotta voisi olla sen menetyksen kokeneen tukena. Kummallista olisi se, jos oma mies kuolisi ja silti vetäisi työroolia niin kuin ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ikää tulee tänä vuonna 51, olin nimittäin samassa koulussa yläaste- ja lukioaikoinani ja hän oli vuotta ylemmällä luokalla. Siihen aikaan neitokainen oli hyvin tietoinen itsestään, enkä tarkoita välttämättä positiivisessa mielessä. Näemmä aika ja ikä tekevät monille leuhkoillekin ihmisille tehtävänsä. Joo, olen toki itsekin vanhentunut noista ajoista :-D, mutten olekaan tuonut itseäni esille kuten hän, en lukioaikoina enkä nyt aikuisena.
En ole koskaan lukenut kyseisen naisen blogia aiemmin (enkä aio jatkossakaan, katsoin nyt ap:n aloituksen innoittamana), mutta myös minä pidän todella mauttomana vetona mainita ystävänsä miehen kuolemasta ja samalla postata hymyileviä asustekuvia. Ällistyttävän itsekeskeistä ja teennäistä, mutta enpä (esi)historiallisia tapahtumia muistelleena ihmettele yhtään.
Kirjoituksesi perusteella et ole yhtään vanhentunut yläasteajoista. Tuliko nyt hyvä olo, kun pääsit kiusaamaan suosittua tyttöä julkisesti, itse anonyyminä?
"kiusaamaan suosittua tyttöä". Voi hyvänen aika :D....
Off topic, mutta Minttu ja Peetu tarvitsevat kumpikin pukeutumisneuvontaa. Pitempiä hameita ja paremmin istuvia yläosia molemmille. Asukuvissa kumpikin näyttää liian pieniin vaatteisiin pukeutuneelta pötkylältä.
Ai mitä se mainitsi kuolintavasta? Silmiini ei osunut.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ikää tulee tänä vuonna 51, olin nimittäin samassa koulussa yläaste- ja lukioaikoinani ja hän oli vuotta ylemmällä luokalla. Siihen aikaan neitokainen oli hyvin tietoinen itsestään, enkä tarkoita välttämättä positiivisessa mielessä. Näemmä aika ja ikä tekevät monille leuhkoillekin ihmisille tehtävänsä. Joo, olen toki itsekin vanhentunut noista ajoista :-D, mutten olekaan tuonut itseäni esille kuten hän, en lukioaikoina enkä nyt aikuisena.
En ole koskaan lukenut kyseisen naisen blogia aiemmin (enkä aio jatkossakaan, katsoin nyt ap:n aloituksen innoittamana), mutta myös minä pidän todella mauttomana vetona mainita ystävänsä miehen kuolemasta ja samalla postata hymyileviä asustekuvia. Ällistyttävän itsekeskeistä ja teennäistä, mutta enpä (esi)historiallisia tapahtumia muistelleena ihmettele yhtään.
"Minäpä en tuonut itseäni esille!" Tyypillinen viiskymppinen läski akka, joka on ylpeä siitä ettei "hienostele missään, meillä on ihan tavallinen koti!" ja menee Rossoon syömään ja on salaa kateellinen naapurin hoikalle naiselle joka "lukiossakin ylpeili".
:D Ootte te kyllä yksiä perkeleitä.
Tädillä on nyt melkoisen lyhyt mekko vai onko tuo paita?
Alue: Aihe vapaa
AP, hanki elämä. Kevyessä blogissa puhutaan kevyistä asioista, mutta kai nyt ison tapahtuman saa mainita, jos se painaa sydäntä. Miksi täytyisi pistää päälle avoin suruperformanssi, ketä se hyödyttää? Mustissa surumielisenä poseeraaminen lifestyleblogissa se vasta olisi outoa, huomionhakuista ja epäkunnioittavaa.
Kuolema on iso ja raskas asia, mutta tietyssä elämänvaiheessa se on jo hyväksyttävä osaksi elämää.
Blogisti on söpö ja sympaattisen oloinen.