Jatkoa ystäväkeskusteluun: Millaisen ihmisen ystävystymisyrityksiä itse toppuuttelet, vai käykö koskaan niin?

Haluan ensin tutustua vähän paremmin vaikkapa perhekahvilassa ja sit vasta lähteä kahdenkeskisiin rientoihin.

joka soittaa vain kännissä tai halutessaan kyytiä jonnekin tai rahaa lainaksi. Lisäksi sillä on aika huono maine täälpäin, kaikki tietää sen ja yhdistää hänet huumepiireihin kun on aiemmin styylannu narkkiksen kans. Juopottelee kauheesti niin että poikansa kärsii ja on jatkuvasti muiden hoivissa.



Toinen on semmonen joka ottaa yhteyttä viikonloppusin ku tahtoo ryyppyseuraa, siis joka vkl. Suuttuu jos en lähde, mut en lähde siltikään. Soittaa myös kun on ostanut jotain uutta ja kerskuu sillä mulle. Joka tapaamisiin ja shoppailuihin ym. raahaa miehensä mukaan koska ei pärjää sekuntiakaan ilman ukkoaan.

Eli yh:n lapsia saattaisi joutua hoitamaan. Työttömästäkin saattaisi koitua riesa, se ehkä rupeisi alvariinsa rahaa lainailemaan. Muutenkin haluan kavereikseni sellaisia joita ei tarvitse hävetä. Hyvännäköisiä, hauskoja ja ihan tyhmäkään ei tarvitse olla.

1. Ystäväksi yrittäjä. Ihan sinänsä mielenkiintoinen ihminen, mutta oli jotenkin perustavaalaatua olevalla tavalla erilainen kuin minä. Tunsin, että hänessä on jotakin omituista, vaikka ei varmaan ollut. Voimakkaat mielipiteet ja luja itsevarmuus pelottivat. Hirmuisen intensiivinen jollakin lailla.

2. Ystäväksi yrittäjä. Halusi tavata hirmuisen usein ja aina aika suurta vaivaa vaativalla tavalla ja aikoihin, jotka sekoittivat koko sen päivän elämän.

3. Ystäväksi yrittäjä. Tapaamisen hinku oli niin valtava, että jopa päästeli valkoisia valheita, jotta olisin tullut ja ollut mahdollisimman kauan. Esim jos olimme sopineet, että menemme läheiseen kahvilaan saattoi sanoa, että se taitaa olla vielä kiinni, kävellään vauvanvaunuimme yhteen toiseen joka on paljon kauempana, mutta ehdimme sinne kyllä hyvin ja sieltä tulee sopivasti bussi jolla pääsemme takaisin, vaikka tiesi, että minulla on meno. No, kahvitteluun meni kivan iltapäivälenkin sijaan monta tuntia.

4. Ystäväksi yrittäjä oli aina jotenkin hirmuisen raskaissa filosofisissa mietteissä. Ei osannut puhua mistään kepeästä naisten jutusta. Aiheet olivat aina jotakin koko maailmaa syleileviä painottaen, että kaikki asiat ovat todella huonosti. (Myös toisinpäin on käynyt tietysti eri ihmisen kanssa, puhui tuntitolkulla ostaisiko yhden takin vai ei, värjäisikö hiukset vai ei, mitään syvällismpää ei tullut.)

5. Ystäväksi yrittäjä oli kaikinpuolin kiva ihminen, mutta ei vaan mahtunut enää kuvioihin. On niin monta ystävää ja iso suku jo olemassa. Paljon puuhaa ja kaikenlaista. Ei ikään kuin ollut tilausta ja voimia.

Millainen (kysymys kakkoselle) on liian päällekäyvä ihminen. Olisi mukava kuulla millaista pidät päällekäyvänä. Jokaisella kun varmaan on omanlaisensa asteikko.

Ja kolmoselle, että millainen ihminen imee sinusta voimia, olisi mielenkiintoista kuulla.

aika oivallus oikeastaan. Täytyypä aivan pohtia. Kartanko ihmisiä, joista saattaa myöhemmin olla vaivaa tai jotain hankaluutta. En olisi itse keksinytkään, mutta luulen että mulla tuollainen on jotenkin sisäänrakennettua. En edes ajattele sitä, että karsin joukosta sellaiset, joilla näyttäää olevan liian rankkaa. Olenpa aika hirveä.

Kauniita ihmisiä... ton on pakko olla vitsi.

Olen itse aika rauhallinen, ehkä melankolinenkin tyyppi. En jaksa " posket kipeänä" -seurustelua ollenkaan.



Eli liian nauravainen, aktiivinen ja onnellinen ihminen on minulle liikaa. Tiedän, kuulostaa hassulta. Juuri tuollaiset ihmiset on mukavia, normaaleja ihmisiä! Mutta en tunne, ett minulla olisi heidän kanssaan mitään yhteistä, yhdessäolo on teennäistä.

Minua hermostuttavat ihmiset, jotka eivät osaa lainkaan vastavuoroista keskustelua. Puhuvat vain ja ainoastaan itsestään eivätkä osaa kuunnella ollenkaan. Yrität puhua sitten mistä vaan vaikka ihan yleisluontoisesti, aina puhe kääntyy omiin asioihin tavalla tai toisella.



Myös sellaiset ihmiset ovat hermostuttavia, joille ei vuosikausiin ole tapahtunut mitään kivaa, kaikki on aina vaan jotenkin huonosti ja mitään ei tietysti itse yritetäkään tehdä asialle. Valitetaan vaan, kysytään neuvoakin ja sitten tehdään ihan niinkuin oli alunperinkin ajateltu tehdä ja taas valitetaan :(

vai ei kelpaa yh ystäväksi kun jos joskus vaikka hänen lapsiaan joutuisi hoitamaan. Kuule, kyllä sen tekee ihan muut hoitajat kuin ystävät. Et kai vaan ole ikävä ihminen?

ihminen, joka puhuu koko ajan ja aina saa asiat käännettyä itseensä. Joskus jos yrittää kertoa jostain omastaa ongelmastaa, toisella on varmasti ollut saman asian kans ongelmia, miljoona kertaa vaikeampina vaan.



Toinen tyyppi oli semmoinen, joka vaikutti tosi mukavalta. Kuitenkin parin tapaamis kerran jälkeen alkoi haukkua minulle erästä kaveriaan ja kertoa tämän asioita minulle. Heti tuli olo, etten halua hänen kanssaan juuri kaveerata, kun eipä tiedä mitä minusta puhuisi.



Joskus on ollut semmoisia mukavia ihmisiä, jotka ovat 3ehkä tarvinneet erilaista kaveruutta kuin mitä olen pystynyt antamaan. Joitakin ihmisiä on ehkä tavannut vaan väärään aikaan.



Meillä on iso suku ja paljon perhetuttuja. Jotkut mamma kaverit haluaisivat tiiviimpää ystävyyttä ja ihan " perhekavereita" , kun meillä ei taas ole aikaa uusille perheystäville niin tiiviisti kuin he tarvitsisivat. Joskus ystävyys kaatunut ihan siihen.

todella ärsyttävä. Aina kun vahingossa näemme, alkaa se marina ja nurina ja toisista ihmisistä pahan puhuminen. Puhuu jopa omista ystävistään pahaa. Ja silti tämä nainen yrittää kutsua kylään tai tunkea seuraan. Olen välinpitämättömän viileä häntä kohtaan vaikka tavallisesti kyllä tulen ihmisten kanssa juttuun. Minulla on myös eri ikäisiä ja näköisiä ystäviä ja eri sosiaaliluokista, mutta ne asiat ei vaikuta ystävyyteen.

jonka elämäntyyli tekee selväksi sen, että hänellä ei ole samoja elämänarvoja kuin minulla.

esim. avoliitossa asuvan kanssa minulla olisi vaikeuksia tulla toimeen, tai sellaisen jolla on monelle miehelle lapsia, tai jolla olisi lävistyksiä ja tatuointeja.

(olen siis aika uskonnollinen)



joskus harmittaa jos joku tuntuu tosi kivalta mutta elämä on niin kevytkenkäistä tai jotain että en kehtaa sellaisen ihmisen kanssa kuljeksia.

1) besserwissereitä, joilla on joka asiaan varma mielipide ja jotka ovat aina (omasta mielestään" oikeassa riippumatta siitä, onko heidän mielipidettään kysytty vai ei. Myös makuasioissa. Vaikka sanoisit että onpas tänään satanut niin vastaukseksi tulee joku neuvo siitä miten sateen olisi voinut välttää. Olen minä itsekin salaa sitä mieltä että olen aina oikeassa mutta yritän kyllä peitellä sitä muilta...



2) päällekäyviä tyyppejä jotka kyselevät intiimejä seksielämästä ja parisuhteesta ensitapaamisella. E kerro enkä halua tietää muista.



3)ihmisiä jotka seurassa puhuvat vain yhden vanhan työkaverinsa kanssa jostain työjutusta jota kukaan muu ei voi ymmärtää...

Vierailija:

jonka elämäntyyli tekee selväksi sen, että hänellä ei ole samoja elämänarvoja kuin minulla.

esim. avoliitossa asuvan kanssa minulla olisi vaikeuksia tulla toimeen, tai sellaisen jolla on monelle miehelle lapsia, tai jolla olisi lävistyksiä ja tatuointeja.

(olen siis aika uskonnollinen)

joskus harmittaa jos joku tuntuu tosi kivalta mutta elämä on niin kevytkenkäistä tai jotain että en kehtaa sellaisen ihmisen kanssa kuljeksia.

Onko useimmilla ihmisillä näin? Että ystävän elämänarvot pitää olla hyvin samanlaiset kuin itselläkin?

Minä asuin miehen kanssa avoliitossa (nyt naimisissa), minulla on lävistyksiä ja tatuointeja. Olen kuitenkin kaikkea muuta kuin " heitukka" , olen absolutisti, hyvän moraalin omaava, toiset huomioon ottava ihminen. Olisiko ystävyys minun kaltaiseni kanssa sinulle mahdotonta?

Toki ihan erilaisen ihmisen kanssa on vaikea olla ystävä, mutta minusta pieni erilaisuus on ystävyydessäkin vain rikkaus. Itse en ole uskovainen, mutta minulla on uskovia ystäviä. Heidän kanssaan on mielenkiintoisia keskusteluja.

ressukalle. Oon sen verran hyvän näköinen nainen, että saan kyllä seuraa muutenkin.

Yksi ystäväni, joka jo siis on ystäväni, vasta nyt olen vuosien jälkeen huomannut ja tajunnut, että puhuu kaikki kuulemansa toisten ihmisten asiat eteenpäin. Ei epämääräisesti että eräällä ihmisellä oli tällainen mies, että olikin sitten tyttöystäviä ympäriinsä vaan selostaa tarkaan kenestä on kyse: muistatko sen mun opiskeluaikaisen ystävän X:n, niin sillä menee nyt aika kurjasti, kun niillä oli nyt vauvakin just tulossa, niin paljastui siitä miehestä tämmöistä ja ovat olleet kahdeksan vuotta yhdesesä... Luulen, että hän puhuu nämä juoruilunsa aina niin empaattiseen ja ystävälliseen sävyyn, että en ennen edes ole huomannut juoruiluksi. Sitten erään vierailun jälkeen vaan kolahti, hänähän kertoo nämä minunkin asiani eteenpäin naapureilleen ja muille tuttavilleen. En tiedä miten suhtautuisin, muuten hirmuisen mukava ihminen.

kun on oma perhe, tarvii aikaa myös perheelle ja miehelle. Tämä ystävä on itsekin perheellinen, mutta hän ilmeisesti haki jotain kadotettua nuoruutta kun olisi koko ajan menossa " näin tyttöjen kesken" , ja unohti oman lapsen. Vihdoin hänen oma miehensä pisti hänet seinää vasten.

En voisi ystävystyä ihmisen kanssa, joka ei ole lainkaan kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista/ yhteisistä asioista/ politiikasta. En kerta kaikkiaan jaksa sellaista keskustelua, jossa pyöritään vain oman navan ympärillä eli lapsissa, perheessä, vaatteissa, sisustuksessa...



Minusta ihmisessä on mielenkiintoa ja särmää vasta sitten, kun hän alkaa ymmärtää maailmasta laajemminkin. Jos hän ei näistä asioista ole kiinnostunut, hän ei ymmärrä tästä maailmasta mitään.



Yleensä kovia kokeneet ihmiset ovat paljon mielenkiintoisempia kuin pullamössöporvarit, jotka miettivät vain, milloin kannattaa myydä talo ja mihin kouluun laitan lapset.



T. espoolainen

Ensimmäisillä kerroilla myös jos toinen avautuu liikaa, häiritsee. En millään osaa ruveta neuvomaan, melkein tuiki tuntematonta esim. ihmissuhde asioissa. Eikä todellakaan kiinnostusta ruveta olkapääksi, jota vasten itkeä.

Sillä tavalla pikkuhiljaa eteenpäin. Se on toimii ainakin minun kanssa.