Lue keskustelun säännöt.
Mies jäi kiinni suhteesta ja muuttaa toiselle puolelle Suomea
13.03.2017 |
Mieheni jäi kiinni lähes vuoden kestäneestä suhteesta toiseen naiseen.
Oon henkisesti täysin romuttunut. Elämä on ollut olevinaan lähes täydellistä, on yhteinen talo(laina) ja kolme lasta, joista nuorin vasta 4kk. Nyt sitten selvisi, että "työmatkat" onkin olleet jotain aivan muuta. Mies aikoo muuttaa yli 600km päähän, ja lapset eivät tunnu kiinnostavan enää ollenkaan...
Miten tästä voi jatkaa edes elämää eteenpäin? Ihan fyysisestikin paha olo, vaikka yritän keskittyä täysillä lasten kanssa oloon.
Kommentit (39)
Voi ei, olen pahoillani puolestasi. Ja jätä huomiotta nuo trollivastaukset. Tosi p***a tilanne, mutta eihän tuossa muu auta kuin mennä eteenpäin. Onko sulla minkäänlaista tukiverkostoa? Toisaalta kun on noin monta pientä, joista kaikkein pienin alta puoli vuotta, niin siinä ei oikein ole mahdollisuutta itsellä romahtaa. Kyllä jotkut on aikamoisia ihmishirviöitä, joita ei edes omat lapset kiinnosta. Muttaa nyt noin kauas omista lapsistaan ja olettaa että kyllä toinen hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ruikuta, äläkä yritä kääntää miehen päätä. Päinvastoin kiireesti ero vireille ja lastensuojelussa paperiasiat kuntoon, hanki vielä yksinhuolto, koska mies noin kauas muuttaa.
Auta vielä pakkaamisessa.
Saattaa ääni pian muuttua kellossa, kun ensi ihastuminen on ohi..ja sitten voi olla asioitten hoitaminen vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisit ottanut suihin sillon kun se oli vielä mahdollista ja kaikki hyvin.
Siis miten oksettava sä voit olla? Tulla sanomaan noin, kun toisella on todella paha olla.
Olen pahoillani. Kannattaa etsiä netistä vertaistukiryhmiä koska täältä luultavasti saat p*skaa niskaan. Teillä on yhteinen laina niin siitä en olisi huolissani koska miehen pitää maksaa oma osuutensa siitä :D Saat talon käytännössä puoleen hintaan. Nyt vaan keskityt itseesi ja lapsiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä trolli ja ap ta arvostelevista kommenteista, jos ja kun teille tulee samanlainen tilanne vastaan, toivottavasti saatte samaa paskaa niskaan ja kukaan ei teitä olisi auttamassa. Miten kehtaatte edes tulla puhumaan suihinottamisesta, nalkuttamisesta ja lihomisesta toisen pahan olon keskellä, ettekö omaa mitään empatiaa tai sympatiaa?
Oikeuden kautta hae korkeimmat mahdolliset elatusmaksut ja vaadi yksinhuoltajuus. Tee miehelle selväksi, ettei lapsia laiteta matkustamaan.
Paljon voimia sinulle! Aivan hirveä tilanne :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko nalkuttaa ja lihota?
Hanki apua.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni jäi kiinni lähes vuoden kestäneestä suhteesta toiseen naiseen.
Oon henkisesti täysin romuttunut. Elämä on ollut olevinaan lähes täydellistä, on yhteinen talo(laina) ja kolme lasta, joista nuorin vasta 4kk. Nyt sitten selvisi, että "työmatkat" onkin olleet jotain aivan muuta. Mies aikoo muuttaa yli 600km päähän, ja lapset eivät tunnu kiinnostavan enää ollenkaan...
Miten tästä voi jatkaa edes elämää eteenpäin? Ihan fyysisestikin paha olo, vaikka yritän keskittyä täysillä lasten kanssa oloon.
"Jäi kiinni". EI ihme, että parisuhde meni puihin, jos olit liikenteessä tuollaisella asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeuden kautta hae korkeimmat mahdolliset elatusmaksut ja vaadi yksinhuoltajuus. Tee miehelle selväksi, ettei lapsia laiteta matkustamaan.
Paljon voimia sinulle! Aivan hirveä tilanne :(
Wt-AV:n kristillinen käsitys taas toisen posken kääntämisestä.
Parempi nyt kuin 10v päästä.
Luultavasti tämä olisi kuitenkin tapahtunut ja siihenkin on varmasti syynsä, jotain mitä et ole kertonut. Ei asiat yleensä ole aivan mustavalkoisia ja vaan kaikki vika toisessa.
Lapsien takia kannattaa kuitenkin yrittää pitää edes jonkinlaiset välit.
Elämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ruikuta, äläkä yritä kääntää miehen päätä. Päinvastoin kiireesti ero vireille ja lastensuojelussa paperiasiat kuntoon, hanki vielä yksinhuolto, koska mies noin kauas muuttaa.
Auta vielä pakkaamisessa.
Saattaa ääni pian muuttua kellossa, kun ensi ihastuminen on ohi..ja sitten voi olla asioitten hoitaminen vaikeampaa.
Tämä on ihan totta. Vaikka kuinka tuntuisi ettet nyt jaksa tai pysty hoitamaan paperiasioita tai huoltajuusasioita, niin hoida ne silti. Jos äijä on valmis tekemään tuollaisen liikun, on satavarma, että tulee kiukuttelemaan ja tekemään elämän tosi hankalaksi myöhemmin, jos "uusi onni" ei jostain syystä jatkukaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä ruikuta, äläkä yritä kääntää miehen päätä. Päinvastoin kiireesti ero vireille ja lastensuojelussa paperiasiat kuntoon, hanki vielä yksinhuolto, koska mies noin kauas muuttaa.
Auta vielä pakkaamisessa.
Saattaa ääni pian muuttua kellossa, kun ensi ihastuminen on ohi..ja sitten voi olla asioitten hoitaminen vaikeampaa.
Lastensuojelu ei ota kantaa huoltajuusasioihin, lastenvalvoja ottaa (vain niissä tapauksissa, joissa vanhemmat kykenevät sopimaan asioista). Silloinkin jos mies vaatii yhteishuoltajuutta, päädytään käräjille.
Elaritkin menee ihan laskurin avulla saman paikan kautta.
Ihan yksinkertaisia nämä käytännön asiat eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeuden kautta hae korkeimmat mahdolliset elatusmaksut ja vaadi yksinhuoltajuus. Tee miehelle selväksi, ettei lapsia laiteta matkustamaan.
Paljon voimia sinulle! Aivan hirveä tilanne :(Wt-AV:n kristillinen käsitys taas toisen posken kääntämisestä.
Voi kuule elatusmaksut ovat aika pieni juttu yksinhuoltajuuteen verrattuna. Ap tuskin olisi yksin kolmea lasta hommannut. Mies hylkäsi perheensä ja ansaitsee maan pinnalle palautuksen.
Olen samaa mieltä edellisten kanssa. Hoida heti käytännön asiat. Tee vakka yksi asia päivässä. Suret myöhemmin sitten. Minä en sitä tehnyt. Luotin miehen lupauksiin ja sopueroon. Nyt on eroa tehty kolne vuotta ja kaikki on yhä kesken. Mies hankaloittaa aivan kaikkea, pakoilee, vastustaa, uhoaa, kiusaa, uhkailee, kiristää... Olen ihan lopussa ja se on miehen tavoitekin.
Anna mennä! Voi tuntua kauhealle. Itselläni oli aivan sama tilanne kun lapset aivan pieniä. Mies olisi halunnut lähteä ja jättää lapset mulle.
Yritettiin sitten kuitenkin yhteiseloa mutta nämä rinnakkaissuhteet eivät loppuneet vuosien kuluessa. Lopulta olin itse henkisesti ihan lopussa ja valmis avioeroon. Mies oli kuitenkin ehtinyt miettiä realiteetteja ja halusi lapset viikko-viikko systeemillä joka lapsille nyt liian raskasta!
Tee nyt hyvä elatussoppari, Pidä puolesi. Riittävät elarit ym. Tee sopimus jossa lapset ovat sinulla. Isäsuhde on tietenkin tärkeä mutta isä joka asuu 600km päässä on aika raskas viikonloppuisä.
Kadun etten ottanut eroa silloin kun lasteni isällä oli nuo ruusunpunaiset Lasit silmillä. Heti lastenvalvojalle vaan ja nimet paperiin, soppari kunnes lapset 18v. Pikkuhiljaa voitte sitten muuttaa sopparia jos isä osoittaa kykyä isyyteen.
Vika ei ole sinussa! Olet vasta synnyttänyt! Myöhemmin kun jaksat voit käydä terapiassa ym ja miettiä mitä olisit voinut tehdä toisin. Ja miksi olet päätynyt tuollaiseen suhteeseen. Lasten ollessa pieniä he sopeutuvat paremmin uusiin ihmisiin ym. Murrosikää lähestyttäessä ero paljon hankalampi.
Niele ylpeytesi, vaadi talosta enemmän kuin omistat (hoidat lapsia kotona) tai myy tarvittaessa. Järki käteen vaikka ahistaa. Seuraavat 3v raskaita mutta tulet onnellisemmaksi!
Vierailija kirjoitti:
Näistä trolli ja ap ta arvostelevista kommenteista, jos ja kun teille tulee samanlainen tilanne vastaan, toivottavasti saatte samaa paskaa niskaan ja kukaan ei teitä olisi auttamassa. Miten kehtaatte edes tulla puhumaan suihinottamisesta, nalkuttamisesta ja lihomisesta toisen pahan olon keskellä, ettekö omaa mitään empatiaa tai sympatiaa?
Komppi tälle ja tsemppi aloittajalle!
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä edellisten kanssa. Hoida heti käytännön asiat. Tee vakka yksi asia päivässä. Suret myöhemmin sitten. Minä en sitä tehnyt. Luotin miehen lupauksiin ja sopueroon. Nyt on eroa tehty kolne vuotta ja kaikki on yhä kesken. Mies hankaloittaa aivan kaikkea, pakoilee, vastustaa, uhoaa, kiusaa, uhkailee, kiristää... Olen ihan lopussa ja se on miehen tavoitekin.
Näin juuri. Tsemppiä sinulle. Voisiko joku tulla luoksesi auttamaan kaikissa asioissa ja arjenkin pyörittämisessä ? Yleensä lähtijät ja pettäjät lupaavat aluksi kaikkea ihan kuin se lähtö olisi helpompaa. Mieli muuttuu pian.
Nyt siis jäätävä viileästi pistät kaikki asiat vierelle.
Kuinka muuten mies aikoo lapsiaan tavata?
Jaksamista ja iso hali. Muutkin ovat selviytyneet, usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni jäi kiinni lähes vuoden kestäneestä suhteesta toiseen naiseen.
Oon henkisesti täysin romuttunut. Elämä on ollut olevinaan lähes täydellistä, on yhteinen talo(laina) ja kolme lasta, joista nuorin vasta 4kk. Nyt sitten selvisi, että "työmatkat" onkin olleet jotain aivan muuta. Mies aikoo muuttaa yli 600km päähän, ja lapset eivät tunnu kiinnostavan enää ollenkaan...
Miten tästä voi jatkaa edes elämää eteenpäin? Ihan fyysisestikin paha olo, vaikka yritän keskittyä täysillä lasten kanssa oloon."Jäi kiinni". EI ihme, että parisuhde meni puihin, jos olit liikenteessä tuollaisella asenteella.
Jaa milläs asenteella sinun mielestäsi pitäisi olla liikkeellä? Etta höylätköön vaan vapaasti työkaveriaan?
Sillä tavalla ne salarakkaat yleensä paljastuu että pettäjä jää kiinni. Ei kai se aloittajaparan asenteensta ole kiinni?
Oi.
Voimia.