Oletteko saaneet istumapaikan raskaana ollessa bussissa/metrossa/ratikassa?
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/201703092200083095_iq.shtml?_ga=1.2110…
Nyt menossa 7.raskauskuukausi ja huomaan kyllä tietoisesti vältteleväni todella ruuhkaisia busseja,peläten että joutuisin ehkä seisomaan koko matkan. Onko teille luovutettu istumapaikkaa raskauden takia?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Vähän eri juttu, mutta kyynärsauvojen kanssa liikkuessa en ole saanut istumapaikkaa kuin ulkomaalaistaustaisilta kanssamatkustajilta, kun ovat mut huomanneet keppien kanssa tasapainoillessa ruuhkabussissa tai ratikassa. Suomalaiset kääntävät katseensa tai tuijottavat kännykän näyttöään.
Sama kokemus. Ja siis pk-seudulla.
Hauskaa, että jotkut alapeukuttaa vaan kun kertoo omasta kokemuksestaan :D Mikäs tässä oli väärin? Se, että kertoo ulkomaalaisten olevan selkeästi avuliaampia tässä asiassa? Niin se vaan menee. Julkisilla olen liikkunut koko elämäni (ei ajokorttia) ja tosiaan tuo ulkomaalaistaustaisten auttamishalu nähty myös monissa muissa tilanteissa, jossa joku vieras tarvitsee apua.
Vierailija kirjoitti:
Kolme raskautta, joissa jokaisessa viimideen asti kuljettu julkisilla. Koskaan, ei ikinä ole tarjottu paikkaa, vaikka selviä tuijotuksia mahaani kohtaan olen huomannut. Olen joskus joutunut pyytämään päästä istumaan huonon olon takia, jolloin paikka on kyllä irronnut. Pääkaupunkiseutu.
Miksi paikka pitäisi saada pyytämättä? Kaikki eivät halua istua, vaikka näyttäisivät paikan tarpeessa olevilta ja toisaalta juuri se ihminen, jonka mielestäsi pitäisi luopua paikastaan, saattaa itsekin tarvita istumapaikkaa jostain syystä, joka ei näy päälle.
Esimerkiksi vaimoni tarvitsi istumapaikan nimenomaan alkuraskauden aikaan pahoinvoinnin takia. Siinä sitten terveeltä näyttävä nuori nainen istua nökötti, eikä tajunnut antaa paikkaa vanhukselle, joka alkoi paheksua nuorten huonoja tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Vähän eri juttu, mutta kyynärsauvojen kanssa liikkuessa en ole saanut istumapaikkaa kuin ulkomaalaistaustaisilta kanssamatkustajilta, kun ovat mut huomanneet keppien kanssa tasapainoillessa ruuhkabussissa tai ratikassa. Suomalaiset kääntävät katseensa tai tuijottavat kännykän näyttöään.
Sama kokemus. Ja siis pk-seudulla.
Hauskaa, että jotkut alapeukuttaa vaan kun kertoo omasta kokemuksestaan :D Mikäs tässä oli väärin? Se, että kertoo ulkomaalaisten olevan selkeästi avuliaampia tässä asiassa? Niin se vaan menee. Julkisilla olen liikkunut koko elämäni (ei ajokorttia) ja tosiaan tuo ulkomaalaistaustaisten auttamishalu nähty myös monissa muissa tilanteissa, jossa joku vieras tarvitsee apua.
Eipä mua noi alanuolet kiinnosta, harvoin näin reagoineilla on rakentavaa mielipidettä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka raskaana oleva tarvitsisi istumapaikan? Ei tarvitse. Yhtä hyvin sitten lihavalle pitäisi antaa paikka!
Oletko tosissasi? Minulla ja monella muullakin oli raskaana ollessa paljon pahoinvointia, joka hytkyvässä bussissa varsinkin paheni jos ei voinut istua. Siihen lisäksi selkäkivut, turvonneet jalat...
Minulla on selkävamma ja usein seison bussissa. Jos selkäkivut ovat niin pahat, ettei voi bussissa seistä sitä paria minuuttia - 20min niin ei ehkä kannattaisi lainkaan olla liikenteessä, paitsi jos on pakko. Ja ainahan sitä voi kysyä, saako istua eikä vaan olettaa, että kaikki osaavat lukea ajatukset.
Raskaana olevalla ei ole kyse vain selkäkivuista. Itsellä ainakin selkä-ja lonkkakivun lisäksi myös huimaa ja oksettaa ja supistelee,jos pitää seistä tai kävellä pitkään. Bussin äkilliset liikkeet ja käännökset sattuu lantioon ja selkään. En todellakaan olisi liikkeellä bussilla, ellei olisi pakko. Valitettavasti autottomana ja raskaana olevana asiat pitää silti hoitaa kuten ennenkin. Sinun kohdallasi selkävammaa ei näe, mutta usein varsinkin viimeisillään olevasta kyllä huomaa että on raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Hesalaisista moni on aika itserakas tässä asiassa. Sitä voi paikkaansa tarjota tai kohteliaasti kysyä: Haluatteko istumapaikan?
Se kysymys ei loukkaa ketään.
Olet väärässä. Nuorena opiskelija 25 vuotta sitten erehdyin tarjoamaan istumapaikkaa vanhemmalle naiselle. Kohteliaan kieltäytymisen sijasta nainen alkoi huutaa, että ei hän vielä ole niin vanha. Sen jälkeen olen antanut paikkani vain niille, jotka pyytävät tai joista näkee selvästi päälle, että istumapaikka on tarpeen, kuten pienille lapsille ja keppien kanssa kulkeville.
Raskaana oleva nainen kun kaatuu maha edellä bussin lattiaan saadaan "parhaassa" tapauksessa kaksi ruumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka raskaana oleva tarvitsisi istumapaikan? Ei tarvitse. Yhtä hyvin sitten lihavalle pitäisi antaa paikka!
Oletko tosissasi? Minulla ja monella muullakin oli raskaana ollessa paljon pahoinvointia, joka hytkyvässä bussissa varsinkin paheni jos ei voinut istua. Siihen lisäksi selkäkivut, turvonneet jalat...
Minulla on selkävamma ja usein seison bussissa. Jos selkäkivut ovat niin pahat, ettei voi bussissa seistä sitä paria minuuttia - 20min niin ei ehkä kannattaisi lainkaan olla liikenteessä, paitsi jos on pakko. Ja ainahan sitä voi kysyä, saako istua eikä vaan olettaa, että kaikki osaavat lukea ajatukset.
Raskaana olevalla ei ole kyse vain selkäkivuista. Itsellä ainakin selkä-ja lonkkakivun lisäksi myös huimaa ja oksettaa ja supistelee,jos pitää seistä tai kävellä pitkään. Bussin äkilliset liikkeet ja käännökset sattuu lantioon ja selkään. En todellakaan olisi liikkeellä bussilla, ellei olisi pakko. Valitettavasti autottomana ja raskaana olevana asiat pitää silti hoitaa kuten ennenkin. Sinun kohdallasi selkävammaa ei näe, mutta usein varsinkin viimeisillään olevasta kyllä huomaa että on raskaana.
Siksi lisäsinkin kommenttiini, että kannattaa kysyä sitä paikkaa, eikä vaan olettaa. Minulla selkäkipu on jatkuvaa, mutta silti on liikuttava ja myös seistävä busisssa. En kipuihini kuole, joten voin seistä. Eikä sitä kaikista huomaa, ovatko raskaana vai eivät ja että haluavatko seistä vai istua. On niitäkin, jotka mielummin seisovat kuin istuvat.
Kaksi raskautta, ei yhtään tarjottua paikkaa. Molemmat talvella eikä suuremmin tilanteita joissa pakko päästä istumaan vaikka pahuksen epämukavaa se on kymmen lisäkiloa etupuolella koiraa tasapainoilla kaahaavassa bussissa tönimättä muita.
Sen sijaan kun kuljettiin vielä bussilla tarhamatkat sai lapset joka aamu istumapaikat. Yleensä ylös nousi joku niistä lukiolaisista jotka jäivät muutaman pysäkin päästä pois muutenki.
Ei ole annettu, tosin kuntoni on sallinut seisomisenkin, olen pyrkinyt sellaiseen nurkkaan, ettei mahaa tyrkitä.
Ja oikein ärsyttääkseni muita kanssamatkustajia olen antanut istumapaikkani huonojalkaiselle, kun kukaan muu ei ole näkevinäänkään. Jos seisominen olisi vaikeaa, niin pyytäisin istumapaikkaa sellaiselta joka on tilani nähnyt, mutta ei reagoinut.
Pyytäkää, niin teille annetaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesalaisista moni on aika itserakas tässä asiassa. Sitä voi paikkaansa tarjota tai kohteliaasti kysyä: Haluatteko istumapaikan?
Se kysymys ei loukkaa ketään.
Olet väärässä. Nuorena opiskelija 25 vuotta sitten erehdyin tarjoamaan istumapaikkaa vanhemmalle naiselle. Kohteliaan kieltäytymisen sijasta nainen alkoi huutaa, että ei hän vielä ole niin vanha. Sen jälkeen olen antanut paikkani vain niille, jotka pyytävät tai joista näkee selvästi päälle, että istumapaikka on tarpeen, kuten pienille lapsille ja keppien kanssa kulkeville.
Ihan fiksua toimia noin. Itse tosin lisäisin pienten lasten ja keppien kanssa kulkevien kanssa listaan myös selvästi raskaana olevat henkilöt. Kukaan raskaana oleva tuskin loukkaantuu, jos kysyy haluaisiko hän tulla istumaan ja varmasti ainakin suurinosa raskaanaolevista mieluummin istuu kuin seisoo bussissa(ihan jo turvallisuudenkin takia).
Kyllä minä väittäisin,että tässäkin on kyse ihan vaan suomalaisesta juroudesta. Kukaan ei halua puhua kellekään mitään eikä ottaa mitään kontaktia kanssaihmisiin. Monissa maissa on itsestäänselvyys tarjota istumapaikkaa raskaana olevalle, mutta Suomessa se saa vain aggressiivisen reaktion aikaan. "Miksi minun pitäisi puhua tuntemattomalle, puhukoot itse minulle jos kerran jotain haluaa.."
Kaksi raskautta ja aina liikkunut julkisilla.
Ei olla tultu tarjoamaan paikkaa. En ole ikinä kyllä tarvinnut, olen jaksanut seistä, jos ei ole ollut vapaita paikkoja. Uskoisin että olisin voinut pyytää tarpeen vaatiessa... :)
Ei ole tarjottu. Kerrankin piteni mahaani ja nojasin seinään kun oli niin paha olo, ei elettäkään että olisi päästetty istumaan. Näin Suomessa.. Sama ovien avaamisten jne kanssa jos vaunuilla liikkeellä, tummat miehet kyllä avaavat.
Ei Suomessa osata vähäisiäkään käytöstapoja tai huomioida kanssaihmisiä.
Asun itse ulkomailla ja olen parhaillaan raskaana. Täällä raskaana oleva saa istumapaikat vauhdilla, mutta myös välttää suuren osan jonotustilanteista (aina Ikeasta ja lentokentän passijonoon asti), sillä ymmärretään, että seisominen, ihmispaljous ja kuumuus ovat raskaana tuskallisia. Olenpa myös kuullut, että esim. parkkisakoista saattaa saada armahduksen.
Harvoin matkustin julkisilla, mutta yksi kerta muistuu mieleen, kun olin rv38 raskaana ja istahdin sihen "erikoispaikalle". Joku eläkeläismies, siis ihan terve, tervejalkainen mutta selkeästi vanhempi mies, tuli siihen viereen seisomaan ja mulkoilemaan. Annoin mulkoilla rauhassa ja kun mun pysäkki tuli nousin ylös, tässä vaiheessa vasta se oikeasti todella iso maha vasta näkyi. Ilme oli kyllä papalla aikamoinen..siinä meni naaman yli kaikki värit, viimeiseksi jäi kirkas puna.
Komppaan, paikkaa ei anneta. Joskus joku paikka saattaa vapautua, mutta siihen juostaan kiireellä ennen kuin itse ehtii edes ottaa askeltakaan. Ja uskaltaisin veikata, että harva minua lihavaksi on luullut. Mahaa tuijotellaan ja kiireesti käännetään katsetta kun huomaan.
Useampi raskaus takana. Pahinta on ruuhkabussit, kun ihmiset tönii ja maha kolkkaa penkinreunoja jne vasten.
Ja seisomisen jaksaa joten kuten, mutta yleensä joutuu seisomaan tungoksessa huonossa asennossa ja pelkäämään ettei vaan iskisi mahaansa minnekään. Tässä mahdollisesti vielä pieni lapsi jota yrität pitää pystyssä.
En koskaan ole ymmärtänyt sitä miksi se paikka pitää väkisin saada? Lähiliikenteessä se matka ei kovin pitkä ole etteikö sitä voisi seistä. Ei varmaan enää naurata siinä kohtaa, kun joku vanhus kaatuu ja murtaa paikkansa tai raskaana olevan vauvalle käy jotain.
Raskaus ei ole vamma eikä sairaus, ja mikään pakko paksuna olevien ämmien ei ole tunkea niihin ruuhkabusseihin.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole ymmärtänyt sitä miksi se paikka pitää väkisin saada? Lähiliikenteessä se matka ei kovin pitkä ole etteikö sitä voisi seistä. Ei varmaan enää naurata siinä kohtaa, kun joku vanhus kaatuu ja murtaa paikkansa tai raskaana olevan vauvalle käy jotain.
On se matka joskus pitkä. Esim. minun lähiliikenteen matkani kestää noin tunnin, enkä edes mene päättäriltä päättärille. Mutta paikan tarjoan jos joku näyttää olevan selkeästi sen tarpeessa. Itsellänikin vaan näitä valitettavia kokemuksia, että suututaan paikan tarjoamisesta.
Näitä puusilmiä juurikin olen tässä joutunut itse kohtaamaan. Istumapaikan pyyntö on tosiaan aiheuttanut kanssamatkustajissa äkillisen tarpeen tuijottaa omalta paikaltaan ikkunasta ulos. Hyvä etteivät vielä huokaise helpotuksesta, kun konkkaan keppeineni ohi.
Luulisi olevan normaalin käytöstavan mukaista tarjota se paikka pyytämättäkin, mutta mulle ei se paikan pyytäminen itselle ole ongelma. Paikkaa vain ei aina saa pyynnöstä huolimattakaan. Huomenna taas keppien kanssa liikenteeseen. Saa nähdä kuinka tällä kertaa käy. Onneksi pääsen noista kepeistä kohta eroon ja liikkuminen helpottuu.
Raskaana olevista ei aina erota, onko vatsan pyöristyminen raskaudesta vai muusta syystä johtuvaa, loppuraskautta lukuunottamatta. Toki se raskaana oleva monesti istumapaikan tarvitsee liitoskipujensa ym. takia.