Itsemurhako?

Ok, en tohdi sitä tehdä ja haluanhan nähdä lapseni aikuisina, päästä mummoksi jne MUTTA oikeasti ei tähän työelämän kurimukseen ilm muuta ratkaisua ole/olisi.

Ei varaa tai mahd opiskella muuta, taloudellinen vastuu perheestä, asuntolainasta ym estää irtisanoutumisen tms koska ns vakityö on kultaa nykyisin jne.

Räpiköin päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen eteenpäin, haaveillen paremmasta, tosin haaveilutkin tyrehtyneet silkasta väsymyksestä ja toivottomuuden tunteesta jota ollut viimeisen vuoden ajan.
Elämänilo lähes hävinnyt, ilman lapsiani en tiedä missä olisin, ehken missään.

Kiitos vain äiti kun et kannustanut opiskelemaan vaan vitsalla ja henkisellä kurittamisella koulit, vaatien 15v ikäiseltä jo vuokraakin ym. Vai kiittäiskö siittäjääni, väkivaltaista alkkista, en tiedä.

Loppu olen.