Mikä ammatti sopisi yksinäisyydestä pitävälle?
Semmoinen jossa ei kuitenkaan syrjäydy ihan kokonaan. Majakanvartija kävi mielessä, mutta se homma saattaisi olla ehkä liian masentavaa, tai sitten ei. Olen kuitenkin vasta 15, joten ei kai sitä ammattia vielä tarvitse ihan kokonaan tietää. Haluan kuitenkin miettiä jo jotain. Palkan ei sitten tarvitse olla suuri.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Koodari! Itse olen koodari joka teen lähes 100% etätöitä. Asun unelmani mukaisesti mökissä maalla eläinteni kanssa, ja välttelen ihmisiä lähes uskonnollisella tarmolla. Tämä työ mahdollistaa sen erinomaisesti.
(Alalla on toki erilaisiakin duuneja, sellaisia joissa täytyy olla hyvinkin sosiaalinen tiimipelaaja. Mutta aina löytyy myös niitä joissa ei tarvitse.)
Onko se sitten tylsää?
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija.
Keskittymiskyky ja taidot eivät varmaan riitä siihen.
T. Vetis
T. Vetis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koodari! Itse olen koodari joka teen lähes 100% etätöitä. Asun unelmani mukaisesti mökissä maalla eläinteni kanssa, ja välttelen ihmisiä lähes uskonnollisella tarmolla. Tämä työ mahdollistaa sen erinomaisesti.
(Alalla on toki erilaisiakin duuneja, sellaisia joissa täytyy olla hyvinkin sosiaalinen tiimipelaaja. Mutta aina löytyy myös niitä joissa ei tarvitse.)
Onko se sitten tylsää?
Eiköhän kaikki työt ole ajan mittaan tylsiä. Se on melkeinpä työn ominaisuus että se on tylsää, siksi siitä maksetaankin. Jos se olisi kivaa, ihmiset tekisivät sitä huvikseenkin ;) Mutta ei tylsä paha asia ole, se on ihan neutraali asia. Tylsää työtä voi hyvin tehdä, ahdistavaa tai kammottavaa ei.
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija.
Tämä on monen introvertin haave, mutta valitettavasti vaatii sellaista luovuutta ja lahjoja joita kaikilla (esim. minulla) ei ole ja jotka ei ole systemaattisesti harjoitettavissakaan samalla tapaa kuin joku muu ammatti joka vaatii taitoja ja tietoja muttei luovuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija.
Keskittymiskyky ja taidot eivät varmaan riitä siihen.
T. Vetis
Jos keskittymiskyky on ongelma, unohda tuo koodari. Se on äärimmäisen keskittymistä vaativaa työtä.
Monet ekonomit työskentelee kotoa käsin. Tosin välillä sitten tarvii kyllä käydä kaikenmaailman kokouksissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija.
Sopisikohan kirjailijan työ minulle? Omassa päässäni on fantasiamaailmoja, ja osaan kirjoittaa melko hyvin. Minun pitää olla yksin.
Nykyään on varmasti paljon työtä, jota voi tehdä etänä ja ekana mieleen tulee kirjanpitäjän työ ja muut taloushallinnon tehtävät.
Kääntäjä?
Arkistonhoitaja?
Vähemmän niitä yksin tehtäviä töitä kuitenkin sinänsä on kuin ennen. Työtä tehdään tiimeissä ja ollaan yhteydessä asiakkaisiin jne.
M.M.M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija.
Sopisikohan kirjailijan työ minulle? Omassa päässäni on fantasiamaailmoja, ja osaan kirjoittaa melko hyvin. Minun pitää olla yksin.
Sitä et tiedä muuta kuin alkamalla kirjoittaa ja sitten tarjoamalla kirjoituksiasi kustantajille. Useimmat joutuvat tekemään kyllä niin että hankkivat ihan muun leipätyön ja kirjoittamaan siinä ohessa, ja luopuvat muusta ammatista vasta sitten jos kirjat menestyvät niin hyvin että niillä elää. Monilla sitä vaihetta ei tule koskaan. Toinen ääripää toki on että joillakin kirjoista tulee valtaisia menestyksiä joita käännetään monille kielille ja kirjailista tulee varakas ihminen.
Mutta automaattisesti ei kannata ajatella että se että fantasioi tarkoittaa että on kirjailijaksi. Esim. itse olen aina ollut todellisuuspakoinen fantasioija, samoin kuin monet on. Mutta kun aloin kirjoittaa pöytälaatikkoon tajusin, että ei sieltä mun päästä valitettavasti irtoa mitään uusia fantasiasaagoja silti, kuten olin unelmoinut, vaan mun fantasiat on lähinnä oman huonon itsetunnon pönkitystä egoistisilla suuruusfantasioilla (jotka ei toki kiinnosta muita) tai sitten aivan liian katkonaisia ja epäyhtenäisiä pikku fantasiatarinakatkelmia että niistä kirjaksi olisi. Esim. saatan kuvitella jonkun scifi- tai seikkailukohtauksen (jossa toki itse olen sankari) mutta ei siitä tule edes pusertamalla laajempaa tarinaa saati kokonaista fantasiamaailmaa. Toivottavasti sinulal ei ole näin.
T. Vetis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koodari! Itse olen koodari joka teen lähes 100% etätöitä. Asun unelmani mukaisesti mökissä maalla eläinteni kanssa, ja välttelen ihmisiä lähes uskonnollisella tarmolla. Tämä työ mahdollistaa sen erinomaisesti.
(Alalla on toki erilaisiakin duuneja, sellaisia joissa täytyy olla hyvinkin sosiaalinen tiimipelaaja. Mutta aina löytyy myös niitä joissa ei tarvitse.)
Onko se sitten tylsää?
Ei ainakaan koodariksi kannata alkaa sillä se on näitä töitä jotka on helppo ulkoistaa ulkomaille ja näin tehdään jatkuvasti enemmän ja enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija.
Tämä on monen introvertin haave, mutta valitettavasti vaatii sellaista luovuutta ja lahjoja joita kaikilla (esim. minulla) ei ole ja jotka ei ole systemaattisesti harjoitettavissakaan samalla tapaa kuin joku muu ammatti joka vaatii taitoja ja tietoja muttei luovuutta.
Kyllä kirjoittaminen on tietoa ja taitoa ja tasokkaan kirjoittamisen voi opetella kuka vaan, mutta en ole varma että olisiko kenestä vaan kirjailijaksi. Kirjoittamisella voi kuitenkin ansaita muutenkin kuin vain romaaneja rustaamalla.
Vierailija kirjoitti:
T. Vetis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koodari! Itse olen koodari joka teen lähes 100% etätöitä. Asun unelmani mukaisesti mökissä maalla eläinteni kanssa, ja välttelen ihmisiä lähes uskonnollisella tarmolla. Tämä työ mahdollistaa sen erinomaisesti.
(Alalla on toki erilaisiakin duuneja, sellaisia joissa täytyy olla hyvinkin sosiaalinen tiimipelaaja. Mutta aina löytyy myös niitä joissa ei tarvitse.)
Onko se sitten tylsää?
Ei ainakaan koodariksi kannata alkaa sillä se on näitä töitä jotka on helppo ulkoistaa ulkomaille ja näin tehdään jatkuvasti enemmän ja enemmän.
Itse asiasssa suuri osa töistä on palannut sieltä ulkomailta takaisin viimeisen 5 vuoden aikana. Nykyään siellä Intiassa hoidetaan enemmän help deskejä, alustaylläpitoja tms rutiinitoimintaa kuin koodausta.
Syy on se, että nykyisin softankehitys on mennyt ketterään suuntaan. Ei enää niin että ensin speksataan järjestelmä ja sitten tulee toteutusvaihe, vaan siinä "lennosta" suunnitellaan, protoillaan, muutetaan. Useimmat firmat käyttävät scrum-menetelmää joka on tämän tyyppinen, ja monessa jopa vaaditaan että tekijöiden pitää olla samassa tilassa fyysisesti. Ja suomalaiset asiakkaat tuntuvat käytännössä aina vaativan että tekijät osaavat suomea, tai ainakin suurin osa heistä, koska yhteistyö on mutkattomampaa niin.
Itse olen töissä isossa it-talossa jossa oli jossain vaiheessa kova off-shore (Intia, Filippiinit) ja sitten near-shore (Viro, Puola) innostus. Nyt se näyttää menneen ohi näiden agile-menetelmien takia ainakin meidän firmassa eikä ulkomaisia alihankkijoita juurikaan käytetä kuin alustaylläpitoon ja helppareihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija.
Tämä on monen introvertin haave, mutta valitettavasti vaatii sellaista luovuutta ja lahjoja joita kaikilla (esim. minulla) ei ole ja jotka ei ole systemaattisesti harjoitettavissakaan samalla tapaa kuin joku muu ammatti joka vaatii taitoja ja tietoja muttei luovuutta.
Kyllä kirjoittaminen on tietoa ja taitoa ja tasokkaan kirjoittamisen voi opetella kuka vaan, mutta en ole varma että olisiko kenestä vaan kirjailijaksi. Kirjoittamisella voi kuitenkin ansaita muutenkin kuin vain romaaneja rustaamalla.
Totta tuokin. Itse puhuin lähinnä siitä "romaanien rustaamisesta", johon en ainakaan itse koe pystyväni vaikka kuinka tahtoisin, koska pää vaan on tyhjä mistään ideoista ja tarinoista, vaikka sinänsä kirjoittaa osaan. Nuo muut kirjoittamista vaativat työt, esim. toimittajan työt, taas usein vaativat suurta sosiaalisuutta joka itselleni on kauhistus jota olisin halunnut kirjailijan töillä välttää ;)
Eläintenhoitaja
Luontokuvaaja
Tutkija (riippuen tutkimusalasta ja työn vaiheista)
Kääntäjä
Kansallispuiston tai luonnonpuiston valvontahenkilö ehkä?
Ihan myyjänkin työ on loppujen lopuksi tosi yksinäistä. Joo, sanot asiakkaille hei, kiitos ja heihei, mutta harvemmin suomessa ihan hirveesti sen syvällisempiä keskusteluja tulee. Työkavereiden kanssa harvemmin ehtii jutella myöskään kovin pitkään ja nekin keskustelut on tosi työhön liittyvää "hyllytätkö tuon" "milloin tarttet tauottajaa" yms.
Koodari! Itse olen koodari joka teen lähes 100% etätöitä. Asun unelmani mukaisesti mökissä maalla eläinteni kanssa, ja välttelen ihmisiä lähes uskonnollisella tarmolla. Tämä työ mahdollistaa sen erinomaisesti.
(Alalla on toki erilaisiakin duuneja, sellaisia joissa täytyy olla hyvinkin sosiaalinen tiimipelaaja. Mutta aina löytyy myös niitä joissa ei tarvitse.)