Mies ei koskaan lohduta eikä kannusta

Ei ole samaa, mutta itse olen huono lohduttamaan. Kuuntelen kyllä kavereiden tai miehen murheet ja tarjoan realistisia ratkaisuja mikäli se on tilanteeseen sopivaa, mutta varsinainen lohduttaminen on itselleni vain niin epäluontevaa. Pikkuhiljaa olen oppinut lohduttamaan ilman sanoja (halaan tai silitän miestä kun kertoo vaikeista asioista), mutta lohduttavat sanat eivät vain tule suustani. Kaikki kuulostavat yhtä typeriltä mielessäni.

Oma mies onneksi ymmärtää tämän puutteeni ja mielelläni muuttaisin itseäni jos voisin. Ehkä miehesi on samanlainen? Myötäelää tilannetta mielessään mutta ei osaa sanoin lohduttaa?

Ehkä se on vaan sen luontoinen ettei itse kaipaa lohdutusta ulkopuoleltaan joten ei ymmärrä että sinä kaipaisit, tai vaan osaa lohduttaa luontevasti. 

Itse olen nainen, mutta sellainen että ongelmien tullen haluan yksinäisyyteen enkä voi sietää ketään lähelläni. Lohdutusyritykset on suunnilleen kamalinta mitä tiedän. Tätä taustaa vasten täytyy sanoa että jos joku odottaa minun lohduttavan itseään, niin kyllä voin yrittää, mutta onhan se aika vaivaantunutta ja väkinäistä koska en ymmärrä ollenkaan mitä se hyödyttää, miksi sitä joku tarvii ja miten se kuuluisi tehdä. Onneksi mieheni on samanlainen kuin minä eli ongelmien tullen vetäytyy miettimään yksikseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole samaa, mutta itse olen huono lohduttamaan. Kuuntelen kyllä kavereiden tai miehen murheet ja tarjoan realistisia ratkaisuja mikäli se on tilanteeseen sopivaa, mutta varsinainen lohduttaminen on itselleni vain niin epäluontevaa. Pikkuhiljaa olen oppinut lohduttamaan ilman sanoja (halaan tai silitän miestä kun kertoo vaikeista asioista), mutta lohduttavat sanat eivät vain tule suustani. Kaikki kuulostavat yhtä typeriltä mielessäni.

Oma mies onneksi ymmärtää tämän puutteeni ja mielelläni muuttaisin itseäni jos voisin. Ehkä miehesi on samanlainen? Myötäelää tilannetta mielessään mutta ei osaa sanoin lohduttaa?

Niin en mä mitään isoa lohdutusta odota mutta kun edes jotenkin osottaisi myötätuntoa. Mun mieheni ei edes halaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole samaa, mutta itse olen huono lohduttamaan. Kuuntelen kyllä kavereiden tai miehen murheet ja tarjoan realistisia ratkaisuja mikäli se on tilanteeseen sopivaa, mutta varsinainen lohduttaminen on itselleni vain niin epäluontevaa. Pikkuhiljaa olen oppinut lohduttamaan ilman sanoja (halaan tai silitän miestä kun kertoo vaikeista asioista), mutta lohduttavat sanat eivät vain tule suustani. Kaikki kuulostavat yhtä typeriltä mielessäni.

Oma mies onneksi ymmärtää tämän puutteeni ja mielelläni muuttaisin itseäni jos voisin. Ehkä miehesi on samanlainen? Myötäelää tilannetta mielessään mutta ei osaa sanoin lohduttaa?

Niin en mä mitään isoa lohdutusta odota mutta kun edes jotenkin osottaisi myötätuntoa. Mun mieheni ei edes halaa.

Oletteko ihan puhuneet tästä? Ehkä mies on sen luontoinen että olettaa sinun kaipaavan murheissasi rauhaa ja tilaa, ja siksi antaa sitä sinulle, eikä ollenkaan ymmärrä että kaipaisit halauksia ja lohtua? 

Oli, lisäksi vielä aiheutti niitä ahdistuksentunteita. Onneksi tajusin lähteä ja tajusin, että koko suhde oli ihan vääristynyt. 

Kaikki ei vaan osaa. Mun ex oli sellainen. Kai se välitti, mutta ei osannut ilmaista sitä. Mun mummo kuoli ja mies meni vaikeeks ja oli vaan että "okei" ja puoli tuntia myöhemmin "millon hautajaiset". Oli kaikille joilla oli vaikeaa tosi etäinen ja kylmä. Ei myöskään ikinä puhunut jos hänellä oli murheita.

Nykyinen taas mun mulle tosi läheisen papan kuollessa ajoi keskellä yötä mun luo ja lähti viemään mua mun vanhemmille 60km päähän, kun bussit ei enää kulkeneet. Jäi sinne mun kans muutamaksi päiväksi ja kävi mun vanhempien puolesta kaupassa, ulkoilutti koiraa ja yleisesti huolehti asioista kun muilla oli kriisi menossa. Hautajaisissa ei kertaakaan päästänyt irti mun kädestä.