Miten te muut masennus-tai ahdistuneisuushäiriöiset jaksatte opiskella?
Kommentit (21)
Koska se on muuta tekemistä kuin miettii sitä omaa pa*kaa oloa.
Ahistaa AINA, joka ikinen aamu löhteä. Mutta se helpottaa kun vaan lähtee ja tekee.
Molempiin auttaa se,että on jotain muuta ajateltavaa,rytmi päivissä ja sosiaalisia kontakteja. Kotiin jääminen on pahinta ja silloin ihminen saa kyllä syyttää itseään mt-ongelmien pahenemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Molempiin auttaa se,että on jotain muuta ajateltavaa,rytmi päivissä ja sosiaalisia kontakteja. Kotiin jääminen on pahinta ja silloin ihminen saa kyllä syyttää itseään mt-ongelmien pahenemisesta.
Entä jos ei ole sosiaalisia kontakteja, eikä ole niitä yrityksestä huolimatta saanut hankittua?
Pakottamalla. Olo vain pahenee, jos ei tee jotain. Pakotan itseni myös säännöliseen liikuntaan, se auttaa todella paljon. Kirjaimellisesti pakotan. Jos pitää säännöllisen liikunnan osana elämää, niin se helpottaa oireita ihan älyttömästi ja auttaa jaksamaan. Pikkuhiljaa energia kasvaa.
Tällä hetkellä en mitenkään, onneksi sain sairaslomaa. Pitäisi saada pää kasaan, että pystyisin taas opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molempiin auttaa se,että on jotain muuta ajateltavaa,rytmi päivissä ja sosiaalisia kontakteja. Kotiin jääminen on pahinta ja silloin ihminen saa kyllä syyttää itseään mt-ongelmien pahenemisesta.
Entä jos ei ole sosiaalisia kontakteja, eikä ole niitä yrityksestä huolimatta saanut hankittua?
Opiskellessa on aika mahdotonta välttää kokonaan sosiaalisia kontakteja? Tietysti jos ei opiskele tai käy töissä,niin kannattaa sellaiseen pyrkiä.
Mun teinityttärellä on dg noista molemmista ja kyllä se aika heikkoa onkin. Joka viikko vähintään yksi poissaolopäivä. Vuorokausirytmi tuppaa väkisin heittämään häränpyllyä, nukahtaminen on vaikeaa melatoniininkin kanssa. Mutta näillä mennään, mieliala on nykyään jo onneksi enimmäkseen ihan ok.
Ulos itsensä pakottaminen, miten pahalta se ikinä tuntuukin, on aina parempi vaihtoehto kun kotona makaaminen. Mulla ainut asia mikä on auttanut mt-ongelmissa on ollut just se, että pakotan itteni tekemään asioita oman mukavuusalueen ulkopuolelta :/ voimia!
Mulla masennus ilmenee itsetuhoisuutena, mutta toimintakyky on masentuneeksi varsin hyvä. Opiskellessa pääsee itseään pakoon ja ilman opiskelua tuskin jaksaisin olla olemassakaan
Mulle opiskelu oli helpompaa kuin työnteko: vähemmän viikkotunteja, ei aina samaan kellonaikaan, pystyi vaikuttamaan sisältöön enempi.
En mä jaksakaan. Oon opiskellut amkissa jo 3,5 vuotta ja opintopisteitä 90. En tiedä miten saan ikinä valmistuttua. Ja ahdistusta vaan lisää, kun kaikki sukulaiset ja kaverit kyselee, koska oikeen valmistun. Eivät siis tiedä mun ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
En mä jaksakaan. Oon opiskellut amkissa jo 3,5 vuotta ja opintopisteitä 90. En tiedä miten saan ikinä valmistuttua. Ja ahdistusta vaan lisää, kun kaikki sukulaiset ja kaverit kyselee, koska oikeen valmistun. Eivät siis tiedä mun ongelmista.
Kannattaa puhua niille siitä, se voisi helpottaa tilannettasi.
Teen ihan minimin. Pidän sitä voittona kun pääsen tunneille. Kotona en pysty tekemään mitään. Opintomenestys on silti ollut ihan hyvä, pelkäsin ennen AMK-opintojen alkua, että ei tästä mitään tule, mutta tuolla ei tarvitse onneksi tehdä paljon eikä lukea.
Pakko jaksaa koska peruskoulua vielä jäljellä tämä lukukausi.
Töissä jaksan koska on pakko. Kai se pelko, etten tiedä mitä teen jos saan potkut vähän motivoi! Yritän nukkua 8+ tuntia joka yö. Oon myös huomannut, että kotona tulee tylsää, mieluummin yritän täyttää päivät ihan millä vaan ettei tarvitsisi oman pään sisällä elää.
Oon sairauslomalla ollut nyt lokakuusta asti, enkä varmaan ensi syksynäkään vielä palaa kouluun. Ei siitä tullut mitään. Mielummin mä saan kohtauksen kotona, kuin esimerkiksi keskellä koulun ruokalaa. Mut mä oonki tosi pahassa kunnossa, toivottavasti helpottaisi pian, mä oikeasti haluaisin opiskella, mutta en vaan pysty.
En jaksakaan. Jos saan raahattua itseni muutamana päivänä luennoille tai kirjastoon lukemaan, seuraava viikko menee sängynpohjalla aivan uuvuksissa. Käytännössä opiskelusta ei siis tule mitään, kun en pysty pitkäjänniteiseen toimintaan. Toisinaan mieliala saattaa olla ihan ok, mutta toimintakyky on silti lähellä nollaa.
Sairastin muutaman vuoden masennusta opiskellessani yliopistosa. Näinä vuosina tuli keskimäärin 30 opintopistettä vuodessa. Opiskelet vähän venyy, mut nyt kun oon paremmassa kunnossa oon yrittäny vähän kiriä. Ehkä mä vielä valmistun!
Nälkä pakottaa toimimaan.