Onko kenelläkään parantunut välit ei-mieheen eron myötä?

Ex-mieheen siis.

Ei, en ole edes nähnyt tyyppiä yli 20 vuoteen. Eikä ole ikävä.

Meillä on välit kyllä parantuneet, mutta tiedostan sen johtuvan siitä, että emme asu enää yhdessä. Toinen ei pääse ärsyttämään niin pahasti, kun sitä ei tarvitse päivittäin katsella. Meillä pääasiallinen ongelma oli miehen alkoholinkäyttö, josta riidat ja välien kiristyminen johtui. Nyt on paljon vapaampi olo miestä tavatessa, kun tietää, että pääsee pois hänen luotaan oman kodin rauhaan heti jos tissuttelu alkaa ahdistaa.

Silloin kun asuttiin yhdessä, tuntui siltä, ettei saanut olla vapaana alkoholin vaikutuksista missään, kun kotirauhakin oli täysin miehen humalan tasosta ja mielentilasta riippuvainen. Olin viimeiset 1,5 vuotta koko ajan jollain tasolla ahdistunut. Silloinkin kun mies ei ollut kotona, mietin sitä milloin hän tulee kotiin ja missä kunnossa. Vai tuleeko ollenkaan.

Erilleen muuttamisen jälkeen olen tuntenut niin suurta helpotusta pelkästään siitä, että saan olla omassa kotonani rauhassa. Ja tuon tunteen myötä olen alkanut taas huomaamaan paremmin miehen hyvät puolet. Mutta niin kauan kuin hänelle viina maistuu, on yhteen paluu minun osaltani täysin mahdotonta. En ikinä koskaan enää suostu jakamaan elämääni alkoholistin kanssa.

Ketju vaikutti kiinnostavammalta, kun luuli, että siinä käsitellään jotain ilmiötä nimeltä "ei-mies".

Ei todellakaan. 10 vuotta erosta ja kolme lasta. Toivoin että olisi tultu toimeen ja tulin puolimatkaan vastaan. Ei auttanut, vielä mulkumpi nyt. Lasken päiviä lasten täysi-ikäisyyteen, ettei tartte enää koskaan ollasen kanssa tekemisissä. Ei olla koskaan oltu missään yhteisissä juhlissa tms.yhdessä.

Miksi pitäisi olla missään tekemisissä ex miehen kanssa? Luikin kaupassakin karkuun jos sattuu niin hirveästi, että sattuu paikalle. Ei haittaisi yhtään jos en ikinä enää näkisi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on välit kyllä parantuneet, mutta tiedostan sen johtuvan siitä, että emme asu enää yhdessä. Toinen ei pääse ärsyttämään niin pahasti, kun sitä ei tarvitse päivittäin katsella. Meillä pääasiallinen ongelma oli miehen alkoholinkäyttö, josta riidat ja välien kiristyminen johtui. Nyt on paljon vapaampi olo miestä tavatessa, kun tietää, että pääsee pois hänen luotaan oman kodin rauhaan heti jos tissuttelu alkaa ahdistaa.

Silloin kun asuttiin yhdessä, tuntui siltä, ettei saanut olla vapaana alkoholin vaikutuksista missään, kun kotirauhakin oli täysin miehen humalan tasosta ja mielentilasta riippuvainen. Olin viimeiset 1,5 vuotta koko ajan jollain tasolla ahdistunut. Silloinkin kun mies ei ollut kotona, mietin sitä milloin hän tulee kotiin ja missä kunnossa. Vai tuleeko ollenkaan.

Erilleen muuttamisen jälkeen olen tuntenut niin suurta helpotusta pelkästään siitä, että saan olla omassa kotonani rauhassa. Ja tuon tunteen myötä olen alkanut taas huomaamaan paremmin miehen hyvät puolet. Mutta niin kauan kuin hänelle viina maistuu, on yhteen paluu minun osaltani täysin mahdotonta. En ikinä koskaan enää suostu jakamaan elämääni alkoholistin kanssa.

Omani on väkivaltainen ex-narkomaani. Juuri tällä viikolla kasvatin itelleni pallit ja jätin sen. Turha on tuhlata aikaa sellaiseen mistä tietää ettei mitään tulevaisuutta ole.