Sunnuntaisin on kyläilypäivä.
Tämän tavan olen jo lapsena oppinut ja käynkin aina sunnuntaina sukuloimassa perheeni kanssa. Tuhti aamupala kotona että kestetään siihen asti kun saadaan tarjottavat. Sitten autoon ja menoksi.
Tänä sunnuntaina emme saaneet kyläilykutsua ja nyt onkin miettimistä, mistä johtuu. Näin on sattunut jo useamman kerran. Eikö kohteliasta tulkaa toistekkin kutsua enää käytetä tai teidän vuoro tulla meille. Sillä toki mekin joskus kestitään sukua, mielellään useampaa perhettä yhtäkin aikaa. Näin säästyy sunnuntait omille menoille.
Kommentit (7)
Mä vedän lonkkaa sunnuntain. Älä vaan meille tule, en avaa ovea.
Joka sunnuntaista sukulaisiin menoa kauheampaa olisi vain jos sukulaiset tulisivat meille.
Kai ensi sunnuntaina on sukulaisperhe teille kutsuttuna?
Vierailija kirjoitti:
Joka sunnuntaista sukulaisiin menoa kauheampaa olisi vain jos sukulaiset tulisivat meille.
Tämä! Mitä harvemmin niitä näkee sen parempana pysyvät välit. En halua pilata sunnuntaitani pakkotapaamalla minulle täysin yhdentekeviä ihmisiä vain siksi että olemme sattuneet syntymään samaan sukuun. Eikä kutsumatta ole asiaa meille, sunnuntai on löhö-ja parisuhdeaikaa. Pari koneellista pyykkiä voin pestä.
Kamalaa. Tuhlata ihana vapaapäivä kökkiessä sukulaisten sohvilla. Ja lauantai on tietysti siivouspäivä, että menee se ainoakin vapaa johonkin muuhun kuin siihen, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Kuulostaa mun marttyyrimutsilta.
Ja tiistaina on murekepäivä!