Onko kenelläkään teistä mennyt totaalisesti välit etävanhempana lapseen?

Mulla alkaa olla sellainen tilanne. En pysty enää millään hyväksymään lapsen (14v) toimia ja käytöstä. Tilanne ei tietysti alkujaankaan ole mikään paras mahdollinen, mutta kyllä mielestäni ihmisen alullakin pitää olla joku roti toiminnassaan? Vai pitääkö? En tiedä, mutta tuntuu että en jaksa enää.