Olen maailman surkein äiti
Eikä ole kuin kaksi lasta 3,5 ja 1,5-vuotiaat. En saa päivällä mitään aikaan, ihan joka päivä ei päästä edes ulos. Silloin syödään pakaste-eineksiä tai jotain ihan vaan leipää ja purkkia. Hyvä että yhden koneellisen päivässä saan pyykkiä pyörimään ja kuivumaan, en aina siitä edes kaappiin asti. Kolmevuotiaalla kauhea uhma päällä, ruoka lentää keittiön seinään ja iltapuuron jälkeen en jaksa kuin pidätellä itkua. Lasten isä eli mieheni on reissuhommissa ja on kotona viikonloput. Silloin uhmiksesta ei näy jälkeäkään. Ei mitään puhetta että jaksisin mitään virikkeitä tai askartelua järjestää. Pelkästään molempien lasten saaminen talvipukeisiin on joskus ylivoimaista.
Kommentit (7)
Alenna vaatimustasoa. Kunhan pidät nuo hengissä. Viet johonkin kerhoon, askarrelkoot siellä.
Olet käytännössä yksinhuoltaja.
Käyt lasten kanssa ulkoilemassa, vaikka se tuntuu todella raskaalta.
Huolehdit, että lapset saavat syödäkseen, lapset syövät ilalla puuroa joka on terveellinen iltapala.
Peset joka päivä pyykkiä, jotta lapsilla ja itselläsi on puhtaita vaatteita.
Podet huonoa omaatuntoa kun et keksi lapsillesi aktiviteettejä ja virikkeitä, tai viikkaa vaatteita kaappiin.
Et kuulosta mielestäni huonolta äidiltä, kuulostat uupuneelta.
Onneksi kesä on kohta niin ulkoilu helpottaa. Siihen asti koita jaksaa sisäpäivinä kehittää ainakin jokin ohjattu leikki lapsille, etenkin vanhemmalle.
Liputan kerhoja minäkin.
Voisko olla masennus? Juttele neuvolassa, sieltä sun täti antaa vinkkejä mikä voi piristää sua ja kertoa vaihtoehtoja mitä teilläpäin on tarjolla.
Älä suotta säti itseäsi siitä että syötte eineksiä tai mihi muottiin nyt et mahdukaan. Sinä teet itsellesi suotta kiusaa.
Minulla on 4 lasta, enkä pese joka päivä pyykkiä. Ei sitä niin paljon kuulukaan edes tulla. Yhden käytön jälkeen ei kannata vaatetta pestä, se kuluu suotta ja säästät pesuainetta ja vettä.
Mä teen kerralla paljon ruokaa, siitä saa ehkä 2 ruokaa sellaisenaan ja vielä kolmannen ruuan kun vähän fixaa.
Miehen työ on mitä on. Meillä reissutyötä myös tehty ja sen kanssa vaan piti elää.
Kun mies lähti reissuun, me saatettiin olla lasten kanssa olkkarissa siskonpedissa ja tehtiin ruokaa josta mies ei pitänyt yms.
Ihan pelottaa että pimahdan kokonaan. En suuttumuksesta vaan henkisestä uupumuksesta. Kiitos ymmärtämyksestä.
ap
Yhdessä olette tuohon kuvioon päätyneet, lapsia ja reissutyö. Nyt ei auta kuin jaksaa.
Lapset päiväkotiin ja äiti töihin. Ei ole mitään järkeä tuossa mitä kirjoitit.
Älä stressaa.Omaksu suurpiirteinen ja leppoisa asenne. Sä olet just hyvä Äiti.
Älä vaadi itseltäsi liikaa.
Ole armollinen itsellesi.
Jaxuhali <3