Lue keskustelun säännöt.
Milloin lapsenhankintaan? Koskaan ei ole oikea aika
10.03.2017 |
Milloin hemmetissä sitä lasta kannattaa alkaa yrittämään? Tuntuu, että koskaan ei ole oikea aika.
Nyt olen 25-vuotias, 6 vuoden suhteessa hyvän miehen kanssa oleva nuori nainen, jolla vakituinen työ, amk-koulutus ja asuntolaina. Haluan vielä opiskella ylemmän tutkinnon ja kenties vaihtaa töitä, koska työpaikallani on suuria hlöstöongelmia.
En kuitenkaan uskalla vaihtaa tai hakea uutta työtä, koska koen, etten voi heti jäädä perhevapaalle, jos lapsen yrittäminen alkaisikin ja se nappaisi. Toisaalta taas ajattelen, että turha edes haaveilla uudesta työstä, koska kaikki työnantajat arvaavat seuraavan 7 vuoden ajan iästäni, että kohta tuo nainen on paksuna.
En edes tiedä, että mikä tämänkin aloituksen pointti oli. Ainakin tuskailu lapsen yrittämisen kanssa ja toisaalta tuskailua nuoren naisen tulevaisuuden kanssa myös urarintamalla.
Kommentit (36)
Ihan turhaa lojaalisuutta työnantajaa kohtaan.
Elämä on sellaista, että nuoret naiset saavat lapsia ja heillä on täysi oikeus siihen. Kyllä työnantajat tämän tietävät, eikä sinun siitä pidä ottaa mitään henkilökohtaista painetta.
Kyllä oikea aika tehdä lapsi on silloin, kun sitä haluaa. Jos siis on aikuinen ihminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla itselläni on jo lapsia, mutta ollaan toivottu vielä yhtä lasta.
Koska lapsen saaminen on osoittautunut meille vaikeammaksi kuin luulimme niin en vaan voi lykätä opiskeluun/uuteen työpaikkaan hakua sen vuoksi.
Yritämme siis raskautta, olen laittanut hakemuksia kouluihin ja työpaikkoihin. Toivottavasti edes yhdessä kohtaa tärppäis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ja laske onko sinulla varaa opiskeluihin lasten syntymän jälkeen. Lapset tulevat tarpeineen todella kalliiksi. Olisitko myös valmis jäämään vaikkapa 7 vuodeksi kotiin lapsen omaishoitajaksi? Tuttavalleni kävi näin. Lasta ei vakavan sairauden vuoksi voitu hoitaa kodin ulkopuolella. Kouluun siirtyminen olisi edessä syksyllä, mutta sen onnistuminen on epävarmaa. Jos lapsen terveys ei kestä koulusta tulevia infektioita on äidin jäätävä kotiopettajaksi.
Itse opiskelisin ensin ja hommaisin sen korkeamman palkan työpaikan. Muuten nämä asiat voivat jäädä kokonaan hoitamatta.
Kauheaa katastrofiajattelua sulla. Se että nuori pariskunta saa vakavasti sairaan lapsen on todella harvinaista. Ja yhteiskunta auttaa kyllä opiskelevaa äitiä tukien muodossa paremmin kuin ilman lapsia olevaa. Onhan Ap:lla lisäksi mies, ei kaikki vastuu lapsista ja taloudesta tule olemaan AP:lla.
Eikös tuo kokemuksestaan kerro?
Mä olen opiskellut 2 korkeakoulututkintoa ja tehnyt töitä. Vasta 29-vuotiaana tuntui, että tässä olis nyt oikea mies ja "oikea aika". No, täytän syksyllä 33 vuotta ja lasta ei näy. Kun olis aiemmin tajunnut, että mikä elämässä on tärkeintä. Onneksi on ihana mies, jonka kanssa yhdessä käydään tätä asiaa läpi.
Itsellä tuli ainakin niin järkyttävä vauvakuume 20 vuotiaana ettei vaihtoehtona ollut kuin lapsi. Hyvä niin. Lapset syntyivät, kun olin 21v, 24v ja 26v ja lukio käytynä. Sitten lähdin opiskeleen. Opinnotkin takana ja työelämää vuosia. Turha odottaa vakitöitä ym ja jättää sillä aikaa haaveet toteuttamatta. Ne
vakityötkään ei pysyviä välttämättä ole. Ja se työ kun ei ole elämässä tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä päätin tehdä nyt, täytän 29 tänä vuonna. Mies työtön ja itse osa-aikatöissä. Oman alan töitä ei ole näkynyt eikä näy tulevankaan, ja tämän alan osa-aikaisuudet eivät maailmasta lopu niin siihen voi aina palata. Päätettiin että tehdään nyt kun ollaan vielä nuoria ja jaksetaan lapsen kanssa touhuta, töitä tulee ja menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ja laske onko sinulla varaa opiskeluihin lasten syntymän jälkeen. Lapset tulevat tarpeineen todella kalliiksi. Olisitko myös valmis jäämään vaikkapa 7 vuodeksi kotiin lapsen omaishoitajaksi? Tuttavalleni kävi näin. Lasta ei vakavan sairauden vuoksi voitu hoitaa kodin ulkopuolella. Kouluun siirtyminen olisi edessä syksyllä, mutta sen onnistuminen on epävarmaa. Jos lapsen terveys ei kestä koulusta tulevia infektioita on äidin jäätävä kotiopettajaksi.
Itse opiskelisin ensin ja hommaisin sen korkeamman palkan työpaikan. Muuten nämä asiat voivat jäädä kokonaan hoitamatta.
Kauheaa katastrofiajattelua sulla. Se että nuori pariskunta saa vakavasti sairaan lapsen on todella harvinaista. Ja yhteiskunta auttaa kyllä opiskelevaa äitiä tukien muodossa paremmin kuin ilman lapsia olevaa. Onhan Ap:lla lisäksi mies, ei kaikki vastuu lapsista ja taloudesta tule olemaan AP:lla.
Eikös tuo kokemuksestaan kerro?
Ei kerro omasta kokemustaan, ei edes väitä kertovansa omasta kokemuksestaan. Kertoo "yhdestä kaverista" ja se "yksi kaveri" tai "kaverin kaverin serkku" löytyy meiltä jokaiselta. Silti ei kannata perustaa elämäänsä pessimismiin ja ankeuteen. Asioita kannattaa murehtia sitten jos niissä on murehtimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nuori. Sopivassa "lapsentekoiässä". Ehdit kyllä opiskella vaikka kokonaan uuden ammatin ja työllistyä. (Moni sinua iäkkäämpikin niin tekee!) Koet, että työpaikallasi on isoja ongelmia, itse ajattelisin, että nyt on hyvä tilanne viheltää peli poikki ja päästä pois valitsemakseni ajaksi pois (perhevapaille) työelämästä miettimään jatkoja. Vakituinen työ vielä alla, mitä hävittävää sinulla on? Kun pikkulapsiaika on ohi ja olet valmis palaamaan työelämään, voit tehdä sen omalle työpaikallesi, jossa parhaimmassa tapauksessa asiat ovat ratkenneet suotuisaan suuntaan ja haluatkin jatkaa tutussa työpaikassa. Tai ehkä haluat tehdä nyt jotain muuta? Haet uutta työtä? Opiskelemaan?
Kommenttini ei varsinaisesti enää ap:tä auta, mutta laitanpa oman kokemukseni ketjun jatkoksi. Itse olen tullut äidiksi 19v, 22v ja 24v. Koko tuon ajan opiskelin samalla yliopistossa itselleni ammattia. Noista ajoista on jäänyt lähinnä positiivisia muistoja. Lapset saivat olla hoidossa lyhyitä päiviä (luennot oli pääosin klo 9-15 välillä tai iltaisin, jolloin isä oli lasten kanssa kotona). Itsellä oli motivaatiota opiskella, kun tiesi, että kaikki lyhyetkin hetket "omaa aikaa" kannatti käyttää hyödyksi. Valmistuinkin monia sinkkukavereitani aiemmin. Rahaa ei tietenkään ylenmäärin ollut, mutta ihan mukavasti pärjäiltiin eikä nälkää nähty ;)
Kun valmistumisen jälkeen hain töitä, oli mukavaa, kun ei ollut sitä tunnetta, että kohta täytyy jäädä mammalomalle (ei minulla eikä työnantajalla, vaikkei asia hänelle kuulukaan). Nyt olen 35v ja lapset on jo isoja (vanhin lukiossa, keskimmäinen yläkoulussa ja nuorimmainen lähdössä vuoden päästä yläkouluun). Nyt on aikaa myös itselle, voi suunnitella uran luomista (ilman huonoa omaatuntoa lasten suhteen) ja muutenkin tuntuu, että lasten kanssa voi jo tehdä ihan kaikkea (eikä itsekään ole vielä kauhean vanha).
Tiedän, ettei lasten saaminen nuorena sovi tai ole mahdollista kaikille. Itselleni se on kuitenkin ollut paras mahdollinen ratkaisu ja ihan suotta sitä monesti kauhistellaan ja nuoria aikuisia suorastaan pelotellaan asialla (jää nuoruus kokematta jne). Samaa mieltä olen monien aiempien vastaajien kanssa siitä, että liikaa analysoimalla oikeaa aikaa ei ole eikä tule koskaan. Helposti jää lapset tekemättä ja perhe perustamatta. Kannattaa uskoa, että elämä kantaa ja asioilla on tapana järjestyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
klo 9:08 | 11.3.2017
Donald Trumpin vihaiset puheet viime aikoina ovat johtuneet suomalaisesta maahantulopolitiikasta joka on ollut historiassa eikä nyt lähi aikoina erittäin kuolettavaa joitain ihmisiä kohtaan ja murhauttavaa sekä sellaista mitä rahalla ei ole voinut korjata. Nämä ketkä ovat syypäitä tähän niin pyydän että älkää horjuko ja pysykää rauhallisina. Nämä maahanmuuttajat ovat kärsineet tästä ja ne ketkä pyysin pysymään horjumatta ja rauhallisina. Please ja kuuntele minua kerran.
Minun oikea aika tuli myöhään. Biologinen klo alkoi tikittämään rajusti enkä oo katunut kun sain lapsen. Paljon olisin menettänyt ellei olisi lasta. Todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100%:n oikeaa aikaa ei olekaan. Sinuna en vaihtaisi nyt vielä työpaikkaa vaan seuraavan vuoden ajan ottaisin palkasta käyttöön vain sen summan, jonka saisit äitiyspäivärahaakin. Loput säästöön. Jos tuntuu, että pärjäätte hyvin tuollakin summalla, laittaisin säästöön vieläkin enemmän. Jos vaikuttaa ensimmäisen puolen vuoden aikana, että tulette ihan hyvin taloudellisesti toimeen, vaikka sinun palkastasi onkin käytössä aiempaa pienempi osa, alkaisin yrittää lasta. Jos taas tekisi kohtuuttoman tiukkaa, selvittäisin, miten teillä olisi mahdollisuus saada asuntolainaan lyhennysvapaata tulevan äitiyslomasi ajaksi. Ts oletteko jo käyttäneet kovin paljon lyhennysvapaata vai ette. Yleensähän pankille on vain hyvä, jos velallinen maksaa vain korkoja ja lyhentää varsinaista velkaa vasta vuoden päästä. Selvittäisin myös mahdollisuudet opiskella tuota ylempää tutkintoa avoimessa yliopistossa äitiysloman aikana. Tutkintoahan avoimessa ei saa suoritettua, mutta voi suorittaa kursseja, joita ei sitten enää varsinaisissa opinnoissa tarvitse suorittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mieti ja laske onko sinulla varaa opiskeluihin lasten syntymän jälkeen. Lapset tulevat tarpeineen todella kalliiksi. Olisitko myös valmis jäämään vaikkapa 7 vuodeksi kotiin lapsen omaishoitajaksi? Tuttavalleni kävi näin. Lasta ei vakavan sairauden vuoksi voitu hoitaa kodin ulkopuolella. Kouluun siirtyminen olisi edessä syksyllä, mutta sen onnistuminen on epävarmaa. Jos lapsen terveys ei kestä koulusta tulevia infektioita on äidin jäätävä kotiopettajaksi.
Itse opiskelisin ensin ja hommaisin sen korkeamman palkan työpaikan. Muuten nämä asiat voivat jäädä kokonaan hoitamatta.
Vähän sama kuin että miettisi joka kerta lähtiessä autolla ajamaan että onko minulla nyt varmasti varaa kun voin joutua onnettomuuteen ja vammautua pysyvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se "oikea aika" tulee vain harvoille nykypäivänä. Ei kannata laskea sen varaan. Oikea aika on silloin kun molemmat haluavat lapsen.
Meille kävi onneksi niin että 25-vuotiaana, seurusteltu 4 vuotta, juuri menty naimisiin ja valmistumisen kynnyksellä, erään känni-illan päähänpistona vain olimme ilman ehkäisyä, koska "varmat päivä". No niinhän siinä kävi että kertalaakista nappasi ja ei olisi kyllä oikeasti paremmin voinut loppupeleissä käydä, koska emme olisi kuitenkaan osanneet päättää milloin on oikea aika. Tuo nyt ei ainakaan ollut se "oikea aika" mutta elämä kantaa.
Mies valmistui raskausaikana ja pääsi ensimmäiseen vakipaikkaansa, minä olen nyt palannut viimeisten opintojen pariin kun lapsi 10 kk (isoäiti hoitaa kaksi päivää viikossa n. 6h ajan) ja valmistun minäkin kesällä. Nytkin olen jo käynyt parissa työhaastattelussakin, vakituisiin paikkoihin sekä kesätöihin. Lapsi kun oli 4 kk ostimme oman asunnon. Kaikki meni paremmin kuin hyvin vaikka lähtötilanne olikin käytännössä kauhea. Kaksi opiskelijaa ilman vakiduunia ja vuokralla pienessä opiskelijasolussa. Minä en saanut edes mitään tukia kun olin opintotukikuukaudetkin jo käyttänyt.
Ei muuta kuin vauvoja tekemään jos siltä molemmista tuntuu, ainoa mikä kannattaa olla, on jonkinlainen puskuri pahan päivän varalle (jos sellaista ei jo ole). Me aloimme heti raskauden alussa pistämään rahaa sivuun ja se on tullut tarpeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mieti ja laske onko sinulla varaa opiskeluihin lasten syntymän jälkeen. Lapset tulevat tarpeineen todella kalliiksi. Olisitko myös valmis jäämään vaikkapa 7 vuodeksi kotiin lapsen omaishoitajaksi? Tuttavalleni kävi näin. Lasta ei vakavan sairauden vuoksi voitu hoitaa kodin ulkopuolella. Kouluun siirtyminen olisi edessä syksyllä, mutta sen onnistuminen on epävarmaa. Jos lapsen terveys ei kestä koulusta tulevia infektioita on äidin jäätävä kotiopettajaksi.
Itse opiskelisin ensin ja hommaisin sen korkeamman palkan työpaikan. Muuten nämä asiat voivat jäädä kokonaan hoitamatta.
Olipas typerä ehdotus. Jos nyt opiskelee uuden ammatin ja hankkii siihen työpaikan, hankkiutuu raskaaksi ja saa lapsen, jonka vuoksi joutuu olemaan 7 vuotta pois työelämästä, niin ensinnäkin joutuu myös irtisanoutumaan siitä hyväpalkkaisesta työpaikastaan ja toiseksi 7 vuoden päästä työelämään palatessaan alan työkokemusta on vain vähän, sekin 7 vuoden takaa ja koulutus auttamattomasti vanhentunut. Vielä, jos ei edes ole varmaa, voiko lapsi mennä kouluun, niin uusi ammatti tuli hankittua ihan turhaan. Mulla on vammainen lapsi ja tosiaan suosittelen aloittajaa hankkimaan lapsen nyt ja jos kaikki menee kuten yleensä menee, hankkimaan uuden ammatin vasta sen jälkeen. Eipä tule hankittua uutta koulutusta turhaan eikä siirrettyä lastenhankintaa liian pitkälle. Vastavalmistuneen on kuitenkin helpompi työllistyä kuin sellaisen, jonka koulutus on vuosien takaa, mutta työkokemusta ei juuri sen enempää kuin vastavalmistuneellakaan ja CV:ssä 7 vuoden tai jopa vielä pidemmän ajan aukko.
Ei elämä lopu lapseen. Lapsi tulee osaksi elämää ja arkea. Osaksi sinun urakehityksen aikaa ja kotona oloa.
Ihmeellinen ajatus nykyään ihan kuin lapset olisivat joku elämän valtaava asia. Ei ole. Ne on tyyppejä joita kasvatat parhaan kykysi mukaan ja jotka elää sitä samaa arkea kuin sinäkin
Elämä ei todellakaan lopu. Jos on tehnyt kaiken jo ennen lapsia ei ole enää mitään tavoiteltavaa ja masentuu helposti kun kuvittelee elämän olevan nyt tässä. Lapset kasvaa ja eriytyy. Lyhyt on se aika kun heitä imetetään ja pidetään sylissä jatkuvasti. Pian he menevät jo omia menojaan.