Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Milloin lapsenhankintaan? Koskaan ei ole oikea aika
10.03.2017 |
Milloin hemmetissä sitä lasta kannattaa alkaa yrittämään? Tuntuu, että koskaan ei ole oikea aika.
Nyt olen 25-vuotias, 6 vuoden suhteessa hyvän miehen kanssa oleva nuori nainen, jolla vakituinen työ, amk-koulutus ja asuntolaina. Haluan vielä opiskella ylemmän tutkinnon ja kenties vaihtaa töitä, koska työpaikallani on suuria hlöstöongelmia.
En kuitenkaan uskalla vaihtaa tai hakea uutta työtä, koska koen, etten voi heti jäädä perhevapaalle, jos lapsen yrittäminen alkaisikin ja se nappaisi. Toisaalta taas ajattelen, että turha edes haaveilla uudesta työstä, koska kaikki työnantajat arvaavat seuraavan 7 vuoden ajan iästäni, että kohta tuo nainen on paksuna.
En edes tiedä, että mikä tämänkin aloituksen pointti oli. Ainakin tuskailu lapsen yrittämisen kanssa ja toisaalta tuskailua nuoren naisen tulevaisuuden kanssa myös urarintamalla.
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-vuotiaana elämä ja asiat alkaa olemaan monella siinä kunnossa että olisi sopiva aika lapsen tulla.
Sinulla siis 25-vuoden päästä.
Oikeaa aikaa ei kannata odottaa koska se tulee nykyisin yhä harvemmille. On enemmän työttömyyttä, alanvaihtoa, pätkätöitä, yt:tä. Me ei enää eletä yhteiskunnassa jossa yksi työpaikka on ja pysyy 50 vuotta kuin harvoilla aloilla. Lapsi kannattaa tehdä silloin kun sen haluaa.
Ei sitä oikeaa aikaa välttämättä tule koskaan, jos sellaista jää odottamaan. Lapsen kasvattamiseen menee se 20 vuotta, eikä kukaan pysty suunnittelemaan niin pitkää aikaa eteenpäin.
Jos jäät odottelemaan ihanteellista aikaa että kaikki on todella, todella hyvin, niin näillä näkymin saat odotella aika pirun pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkoja tulee ja menee, turhaan sinä niitä etukäteen murehdit.
Tee lapset nyt ja muutaman vuoden päästä palaat työelämään ja ehdit hyvin kehittyä alallasi ja hankkia myös uran.
Ei ole oikeaa aikaa. Aina on joku osio elämässä, joka ei ole optimitilassa. Pitää vaan uskaltaa tehdä se päätös. Teillä nyt kuitenkin koulutukset ja kotikin, niin se on jo hyvin. On se raskaudesta kertominen töissä vaikeaa, vaikka olisikin pitkään samassa vakipaikassa ollut. Aina sitä saa naisena tuntea huonoa omatuntoa siitä, että kehtaa ihan lapsia hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei ole oikea aika. Lapsen hankkiminen on suuri, pelottavakin elämän muutos. Ihminen usein pelkää muutosta ja lykkää sitä eteenpäin.
Jokaiseen työpaikkaan liittyy epävarmuutta. Jos odotat sillä saralla kaiken olevan täydellistä, huomaat odottavasti vielä 20 vuoden päästä. Aina voi tapahtua jotain yllättävää, irtisanomisia tai muuta mihin ei voi varautua.
Äidin täytettyä 30 mahdollisuus mahdollisuus sikiön kehityshäiriöihin kasvaa nopeaa vauhtia. Jos tiedätte, että kuitenkin haluatte joskus lapsia, ja ehkä jopa enemmän kuin yksi, en paria vuotta kauempaa lykkäisi lapsen hankkimista.
Olen saman ikäinen ja varmaan jää lapset hankkimatta. Kaikesta opiskelusta huolimatta työpaikan saaminen tai sen pitäminenkään ei ole varmaa. Miehen varaan ei voi laittaa elämäänsä. Olin suunnitellut perhe-elämää tulevaisuudessa, mutta ehkä olenkin onnellisempi, jos en sitoudu mihinkään vaan pakkaan reppuni ja lähden jonnekin, missä voin tehdä uraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan Ilmainen neuvo.
Älä laske työnantajan varaan. Mitään et ole hänelle velkaa.
Jos työpaikalla on nyt epävakaata niin tuohan on loistava aika tulla raskaaksi! Sinua ei voida irtisanoa kuin erittäin pätevin syin, teet lapsiluvun täyteen ja palaat sitten työelämään vaikka uuteen paikkaan.
Eikö kuulosta yksinkertaiselta? Näin mulle kävi. Tosin en suunnitellut sen käyvän. Tuo eka viisaus on sitten se, minkä olen työelämässä oppinut vanhemmaksi tulon jälkeen.
Nythän olisi sulla loistava aika saada lapsi! Juntin työnantajan palveluksesta ei haittaa ollenkaan jäädä äitiyslomalle. Ja korkeamman tutkinnot voit sitten opiskelaa kun lapset ovat päiväkoti-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti ja laske onko sinulla varaa opiskeluihin lasten syntymän jälkeen. Lapset tulevat tarpeineen todella kalliiksi. Olisitko myös valmis jäämään vaikkapa 7 vuodeksi kotiin lapsen omaishoitajaksi? Tuttavalleni kävi näin. Lasta ei vakavan sairauden vuoksi voitu hoitaa kodin ulkopuolella. Kouluun siirtyminen olisi edessä syksyllä, mutta sen onnistuminen on epävarmaa. Jos lapsen terveys ei kestä koulusta tulevia infektioita on äidin jäätävä kotiopettajaksi.
Itse opiskelisin ensin ja hommaisin sen korkeamman palkan työpaikan. Muuten nämä asiat voivat jäädä kokonaan hoitamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti ja laske onko sinulla varaa opiskeluihin lasten syntymän jälkeen. Lapset tulevat tarpeineen todella kalliiksi. Olisitko myös valmis jäämään vaikkapa 7 vuodeksi kotiin lapsen omaishoitajaksi? Tuttavalleni kävi näin. Lasta ei vakavan sairauden vuoksi voitu hoitaa kodin ulkopuolella. Kouluun siirtyminen olisi edessä syksyllä, mutta sen onnistuminen on epävarmaa. Jos lapsen terveys ei kestä koulusta tulevia infektioita on äidin jäätävä kotiopettajaksi.
Itse opiskelisin ensin ja hommaisin sen korkeamman palkan työpaikan. Muuten nämä asiat voivat jäädä kokonaan hoitamatta.
Kauheaa katastrofiajattelua sulla. Se että nuori pariskunta saa vakavasti sairaan lapsen on todella harvinaista. Ja yhteiskunta auttaa kyllä opiskelevaa äitiä tukien muodossa paremmin kuin ilman lapsia olevaa. Onhan Ap:lla lisäksi mies, ei kaikki vastuu lapsista ja taloudesta tule olemaan AP:lla.
Tuttavanikin luuli saavansa kaikenlaista tukea. Uraorjentoituneen naisen elämä meni ihan uusiksi sairaan lapsen synnyttyä. Mies jätti ja äiti jäi yksin vastuuseen lapsen arjesta. Isovanhemmat vetäytyivät kauemmas. Kunnalta tukea tuli vähän aikaa, mutta lasta ei lopulta voitu hoitaa kodin ulkopuolella lainkaan.
Entäs jos ja entäs jos.
Etukäteen voi suunnitella ja laskea asioita. Ja vähän noita suuntaviivoja pitää välillä luodakin.
Mun äitiys tuli vähän yllättäen, muttei siitä enempää. Koska äitiyden myötä heräsi myös uusi kunnianhimo. Haluan olla hyvä työssäni ja tehdä jotain mielekästä, koska ihan pelkän rahan takia en välittäisi olla erossa lapsistani.
Ilman lapsia olisin varmaan vieläkin miettimässä mikä minusta tulee isona. Eikä se elämä ole valmis vielä nytkään vaikka mukulat muuttaa kohta omilleen.
Mulla on myös oma elämä ja ammattitaitoa jonka voi aika todennäköisesti olettaa työllistävän eläkeikään tai kuolemaan saakka.
Tsemppiä.
Ei kaikkien tarvitse lapsia tehdä, mutta yleensä niille ei ole oikeaa aikaa. Sen ensimmäisen kohdalla on vaan pakko uskaltaa ja käydä läpi kaikki pelot ja kriisit.
Sen sanon ettei koskaan ole se oikea hetki. Töitä ehdit kyllä tekemään mutta lapsia et ihan missä iässä vain.
Kannatan lasten saamisen yrittämistä nyt jos oikeasti lapsia haluat! Tuo on paras ikä. Voihan olla että et edes raskaudu heti. Mistä sen tietää, ei lapsia tehdä vaan niitä saadaan.
Sinulla on kaiken lisäksi todella hyvä tilanne. Olin itsekin 25v korkeakoulutettu työllistävälle alalle tosin minulla ei ollut vakityöpaikkaa vaan tein keikkaa. En jaksanut enää odottaa sopivaa hetkeä ja koinkin todellisen vauvakuumeen. Nyt meillä on terve pienokainen ja hän on tärkeintä elämässämme. Töitä haen sitten kun siltä tuntuu ja luotan että niitä saan. Työnantajillekin voi olla viestinä että olen perheellinen eli en ole jäämässä mammalomalle.
Mutta tehän oman päätöksenne teette. Tsemppiä! :)
Vierailija kirjoitti:
Tuttavanikin luuli saavansa kaikenlaista tukea. Uraorjentoituneen naisen elämä meni ihan uusiksi sairaan lapsen synnyttyä. Mies jätti ja äiti jäi yksin vastuuseen lapsen arjesta. Isovanhemmat vetäytyivät kauemmas. Kunnalta tukea tuli vähän aikaa, mutta lasta ei lopulta voitu hoitaa kodin ulkopuolella lainkaan.
Lapsen isä ei voi vetäytyä taloudellisesta vastuudestaan muuten kuin kuolemalla (silloinkin lapsi oikeutettu perintöön), eli elareihin oli naisella oikeus. Edelleenkin, tällaiset kauhutarinat ovat harvinaisia ja kaikkeen tosi epätodennäköiseen ei todellakaan tarvitse aina varautua, silloin vaan sairastuttaa mielensä ja unohtaa elää.
Alue: Aihe vapaa
Silloin, kun tuntuu siltä, että kumpikin haluaa lapsen. Itse sain ensimmäisen lapsen vähän sinua vanhempana. Minulla ja miehellä oli vakityöt ja pari vuotta aiemmin ostettu asunto. Äitiysloman loputtua työpaikka meni alta, miehen työt onneksi jatkuivat. Olin vielä työttömänä, kun teimme toisen lapsen. Jos olisimme jättäneet nuorimmaisen teon siihen, että olen taas vakitöissä, niin lapsi olisi jäänyt syntymättä kokonaan, kun minulta poistettiin kohtu reilusti alle nelikymppisenä. Työt tulee ja menee, mutta lapset on ja pysyy.