vinkkejä esikoisen hoitoon
meillä toinen lapsi tulossa toukokuussa ja esikoinen 3,5 vuotias.
Tyttö on hyvin herkkä ja kiinni minussa.
Hän aloitti tarhan lokakuussa ja ensimmäaiset 3kk oli todella vaikeaa,nyt hän on alkanut sopeutua ja tarha on tehnyt todella hyvää tytölle.
Nyt mietinkin miten jatkossa olisi paras toimia?
Ajattelin ensin pitää tytön kotona kun vauva syntyy mutta pelkään että hän taantuu ja tulee tosi mustasukkaiseksi sisaruksestaan.
Miten te kokeneimmat olette asian ratkaissut?
Kannattaako pitää tyttö tarhassa koko-vai osapäiväisenä,vai suositteletteko kerhoa vai mikä olisi hyvä vaihtoehto?
Tyttäreni on arka ja ujohko,hyvin herkkä ja todella kiinni minussa,
joten en tiedä miten hän reagoi muutokseen kun vauva tulee ja jos vielä vaihdan tarhaa tai laitan hänet kerhoon,niin onko liikaa muutoksia kerralla?
Lisäksi mietin miten toimia jos vauva nukkuu kun pitäisi lähteä tyttöä viemään tai hakemaan.
Pitääkö herättää ja syöttää ensin vai...? miten toimia?
Esikoisen vauva-aikana olin todella väsynyt ja masentunut ekat 5kk:tta
ja nyt pelkään käyvän samoin,joten vinkkejä arkeen ja jaksamiseen
tarvitaan.
Kiitos kaikille vastanneille.
Kommentit (5)
Poika oli ollut lähes 2 vuotta perhepäivähoidossa ja päätin ottaa hänet kotihoitoon.
Otin heti kotiin, kun äitiyslomani alkoi, mikä oli tavallaan virhe, sillä en voinutkaan kovin hyvin loppuraskaudesta ja lapsen hoito oli melko ylivoimaista. Äiti siis otti päiväunia sohvalla ja poika katseli videoita. Tai istuin puistonpenkillä katsomassa, kun toinen leikki. Onneksi oli auto käytössä, sillä muuten ei olisi kotoa päästy mihinkään.
Synnytyksen jälkeen isyysloma oli TODELLA tarpeellinen. Esikoinen vaati isän 99%:sen huomion. Ja myös kaikkien sukulaisten.
Vuoden vaihteessa vauvan ollessa 1,5 kk poika aloitti seurakunnan kerhon 2 kertaa viikossa (9-12). Tämä on kyllä minun pelastukseni eli mahdollisuus vetää vähän henkeä...eli suosittelen lämpimästi esim. seurakunnan kerhoa tai sitten paria hoitopäivää viikossa siellä päiväkodissa. Tuollainen 3 vuotias on kovasti kavereiden perään ja jos on monta kaveritonta päivää, niin on kyllä hänen mielestään tosi tylsää. Käymme muuten sitten tosi paljon kavereiden luona kylässä, puistossa yms.
Ja kyllä...vauvan joutuu herättämään tai pukemaan nukkuvana, kun lähtee viemään tai hakemaan. Ei vaan voi mitään...
Tsemppiä...kyllä tähänkin tottuu ja kokoajan menee paremmin, kun mustasukkaisuus helpottaa. Taantumaa tuli kovasti isommalle eli syömiset ja pukemiset hankaloittuivat.
kun pikkuveli syntyi. Hän jatkoi tutussa tarhassa " kerhonomaisesti" eli oli 2-3 aamupäivänä 4 tuntia tarhassa. meillä tämä toimi hyvin. Ei tarvinnut totutella uuteen kerhoon (meilä myös ujo lapsi) ja paluu kokopäiväiseksi 1 1/2 vuoden kuluttua oli helppo. Meillä tarha yksityinen, joten asia järjestyi helposti. En tiedä voiko kunnallisessa tarhassa valita moista järjestelyä.
Kuopuksen joutui rytmittämään hakujen mukaan eli yritin saada nukkumiset / syötöt niin että haku oli mahdollsimaan helppoa. Aina se ei tietenkään onnistunut. Siten piti vain nostaa nukkuva vauva vaunuista turvakaukaloon ja käydä sisko hakemassa....
Esikoinen oli reilu 3v kun kuopus syntyi ja otin hänet kotiin päiväkodista. Poika kävi srk:n kerhossa ja se tuntui riittävän hänelle, lisäksi kavereita löytyi avomesta pk:sta ja puistosta. Silloin koin, että sisarussuhtean syntymiselle oli tärkeää kun molemmat olivat kotona, eikä pk voisi tarjota lapselle mitään sellaista mitä ei saisi kotoakin.
Loppuraskaudessa olin aika kipeä ja mietin, että hoitopaikan olisi voinnut pitää synnytykseen saakka ihan oman olon helpotuksesta. Vauvan synnyttyä koin välillä syyllisyyttä, koska itse olin väsynyt ja vauva todella vaativa tapaus, esikoinen jäi vähemmälle huomiolle ja mietin, olisiko tarhassa kuitenkin saannut enemmän virikkeitä ja kaveriseuraa. Toisaalta esikoinen tuntui olevan todella tyytyväinen, kaverit puistosta ja kerhosta riittivät hänelle ja puuhalimme omiamme kotona kun pikkuveli nukkui. Loppujen lopuksi olin ihan tyytyväinen ratkaisuun.
Nyt odotan kolmatta ja ikäeroa toiseen tulee 3v10kk. Olemme jo päättäneet että poika jatkaa osapäivähoidossa, maks 5h/pvä ja vapaapäiviä pidän hänelle tiheästi. Tähän ratkaisuun päädyimme lähinnä lapsen tarpeen mukaan, hän on erittäin vilkas, aktiivinen, touhukas ja sosiaalinen poika joka tuntuu kaipaavan pk:n kavereita ja puuhaa pitkin päivää. Isovelikin on jo sitten koulussa, eli seuraa hänelle ei samalla tavalla vauvasta ja minusta ole.
Toisaalta saan sitten aikaa myös levätä ja hengähtää, etenkin jos vauva on yhtä vaativa kuin kakkonen on :)
tuosta hoitoon/kerhoon viemisestä ja hakemisesta. Meillä kuopus oppi vauvasta alkaen nukkumaan päiväunet vaunuissa, usein kun nukkui ulkoilumme ajan puistossa. Helpotti esikoisen hakua ja viemistä mahdottomasti kun saatoin vain napata nukkuvan vauvan vaunuineen mukaan ja vaihtaa vaipan/imettää kerholla jos vauva heräsi. Kuljimme siis kävellen tai bussilla.
Samalla tavalla aion " opettaa" kolmannen ulkonanukkujaksi, silloin ei tarvitse rytmittää päivää niin tarkkaan.
Eli isompi oli 3v3kk kun kuopus syntyi ja samalla tavalla oli erittäin riippuvainen minusta ja kaipasi aina pk:sta kotiin ja viihtyikin kotona hyvin.
Minä päätin ottaa isomman kotiin, ettei tullut sellaista tunnetta, että vauva vei hänen paikkansa. Pääsi sisarussuhde syntymään samantien. Olihan aika ajoin rankkoja päiviä, mutta pääpiirteissään olin tosi tyytyväinen päätökseen. 8kk myöhemmin isompi palasi tarhaan, kun itse aloin pikkuhiljaa jatkamaan opintojani vauvan kanssa. Ja kun koko kesä oltiin asiaan valmistauduttu, jäi pk:iin ihan mielellään, oli jo paljon valmiimpi pk rumbaan. Nyt kuopus on 1v3kk ja isompi 4½v ja olen jo aloittanut työnteonkin opiskelun ohella monta kuukautta sitten, joten aika härdelliä tämä elämä nykyään on. Ihan kiva siis, että sai isompikin yhden 8kk välillä hengähtää rauhallisempaan tahtiin. ehtiipä tuo vielä tuollä pk.ssa niitä sosiaalisia suhteita rakentamaan useamman vuoden ennen koulun alkua. :)